Vuokinsalmi
Vaikka Vuokinsalmen kylä valtiollisesti kuuluu Karjalan Tasavaltaan ja siellä Kostamuksen kaupunkineuvoston alueeseen, sitä käsitellään tässä Hietajärven ja Kuivajärven kylien yhteydessä, koska se kuuluu elimellisesti niiden kanssa samaan kokonaisuuteen.
Vuokinsalmi sijaitsee Hietajärven itäisellä rannalla, ja sieltä on näkö- ja huutoyhteys Suomen puoleiseen Hietajärven kylään. Vuokinsalmea kylänä ei ole enää olemassa. Se ei koskaan ole ollut kovin suuri kylä, kuten ei sisarkylänsäkään järven toisella reunalla. Vuoden 1905 väestönlaskun mukaan Vuokinsalmessa oli 12 taloa ja 94 asukasta. Kylä on kuitenkin lahjoittanut maailmalle kaksi merkittävää runonlaulajaa; heitä on ohimennen käsitelty toisten kylien yhteydessä, joihin he myöhemmässä elämänvaiheessaan ovat muuttaneet. Nämä taitajat olivat aikalaisia ja keskenään serkuksia. Toinen heistä on Kuivajärveen naitu Domna Huovinen ja toinen ensin Paahkomienvaaraan palkolliseksi muuttanut ja sitten sieltä Tollonjoelle nuorikoksi siirtynyt Anni Denisov.
Domna Huovisen isä oli Karhusia ja äiti Marppa Vuokinsalmen Vatasia. Domnan runovarasto oli suuri. Siihen kuuluivat mm.Lemminkäisen virsi, Lunastettavan neidon runo, Meren kosijat, häälauluja, lastenlauluja, loitsuja sekä runsaasti itkuja, joista hänet erityisesti tunnetaan.
Anni Denisovin isä Hotei Karhunen oli Domnan isän Hilipän veli. Annin äiti Tatjana oli Kivijärven Lesosia. Pääosan lauluistaan Anni oppi kuitenkin muualta kuin kotoaan, sillä 16-vuotiaana hän meni palvelukseen Paahkomievaaraan Mustapää-Huotin taloon.
Mustapää-Huoti, joka oli tullut taloon kotivävyksi, oli Miihkali Perttusen poika. Kun Miihkali usein ja pitkään vieraili poikansa luona, oppi Anni häneltä useita lauluja. Miihkali oli kovasti mieltynyt palvelustyttöön, joka auttoi häntä sokeaa miestä, syötti, kylvetti ja poislähtiessä rekeen peitteli ja kuljetti takaisin Latvajärveen.
Anni itse on ilmoittanut omaksuneensa Miihkalilta Väinämöisen polvenhaavan, Lemminkäisen matkan Päivölän pitoihin sekä Miihkalin itse sepittämän laulun "Tämäpä poika laulelou", mutta on todennäköistä, että hänen varastoissaan oli muutakin Perttusen suvun runoaarteistoa. Huoti Denisov löysi Annin Paahkomienvaarasta kisapirtistä kulkumatkoillaan äitinsä sukulaisiin Kivijärvelle ja vei hänet vaimonaan Tollonjoelle. Runonlaulajana Anni on Väinö Kaukosen "löytö".
Aikaisempia Vuokinsalmen runonlaulajia ovat Stepanie Karhunen, Karhu-Vasselein leski, jota käytettiin tietäjänä aina Kontokkia myöten. Hänen tietojaan ja taitojaan ovat panneet kirjoihin Marttinen, Lesonen, Engelberg ja Paulaharju.
Meriläinen puolestaan tallensi loitsuja Vuokinsalmessa Ortto Karvoselta, joka kertoi oppineensa ne isältään ja isoisältään Suuressajärvessä sekä Suomesta Puolangalta.
Varhaisin runonkerääjä Vuokinsalmessa oli Europaeus, joka tuolla samalla matkalla sai Hietajärveltä ensiarvoista tietoa.
Suomen puoleisen Hietajärven kylän ja Karjalan puoleisen Vuokinsalmen kylän yhteinen Kalmosaari sijaitsee rajaviivalla keskellä Vuokkijärveä, jonka Hietajärveen yhdistävä salmi on antanut molempien järvien rannalla sijaitsevalle kylälle nimen. Kalmosaareen on viimeisenä vainajana haudattu vuonna 1943 Pänttö Dobrinin eli Pata-Pänttö. Hän oli syntyisin Munankilahdesta ja on karjalaisen taiteilijan Vitali Dobrininin isoisä.
Vuokinsalmi nykyään
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton viranomaiset eivät päästäneet enää asukkaita Vuokinsalmeen, koska se sijaitsee aivan valtakunnan rajalla.
Kylään sijoitettiin rajavartioston kasarmeja, aluksi hirsistä rakennettuja. Jäljelle jääneet talot poltettiin pikkuhiljaa halkoina, ja erään uudenvuoden juhlinnan yhteydessä 1960-luvulla suuri kasarmirakennus paloi poroksi. Tilalle nousi myöhemmin tiilinen rajavartiokasarmi, joka nykyään on tyhjillään, kun varuskunta lakkautettiin.
Vuokinsalmen kyläryhmään kuuluvasta Niskajärvestä oli lähtöisin Hotein Timon Anni, joka myöhemmin tunnetaan runonlaulaja Anni Denisovana. Samuli Paulaharju kävi Niskajärvessä 1910-luvulla ja valokuvasi kylän maisemia ja asukkaita.
Sieltä on kotoisin myös noin 3 kilometrin päässä sijaitsevan Suomen vienalaiskylän Hietajärven perinteentaitajan Jussi Huovisen äiti Oksenie.
