Yhtenä kokonaisuutena matkaa on kuitenkin aina käsitelty, koska sille oli asetettu tietyt tehtävät ja se tapahtui stipendin turvin. Ensimmäisen osan matka ulottui Pohjois-Vienasta aina Kuolan niemimaalle ja Lappiin asti. Toukokuun alkupuolelle 1837 hän palasi välillä Kajaaniin, ennen kuin jatkoi tutkimista etelässä päin.
Ensimmäisen osan (16.9.1836 - toukokuu 1837) reitti oli seuraava: Kajaani - Paltamo - Ristijärvi - Hyrynsalmi - Kianta - Lonkka - Vuonninen - Jyvöälahti - Uhtua - Ohta - Pistojärvi - Suvanto - Makari - Tuhkala - Katosalampi - Akkala - Käpäli - Suurijärvi - Vaarakylä - Skiitta - Pyhäsaari - Kuusamo - Pääjärvi - Majavalahti - Heinäjärvi - Jäletjärvi - Uusikylä - Kiretti - Kannanlahti - Kuola - Muotka - Petsamo - Paatsjoki - Näytämö - Inari - Sodankylä - Kuusamo ja Kajaani.
Ensimmäisen osan alkutaipaleelle Lönnrot sai toverikseen sotkamolaisen ylioppilaan J. F. Cajanin.
2. osa 1837
Jälkimmäiselle matkaosuudella (6.6. - marraskuu 1837) Lönnrot kertoo seikkaperäisesti Kainuussa kulkemistaan. Hän ei tyydy vain matkareitin selostamiseen, vaan kuvailee värikkäästi ja osittain veitikka silmäkulmassa näkemäänsä ja kokemaansa. Rajan takana matka suuntautui etelään, ja Lönnrot palasi Kajaaniin vasta puolen vuoden perästä.
Useita kuukausia kestäneen matkan reitti oli: Paltamo - Ristijärvi - Hyrynsalmi - Kianta - Kivijärvi - Tšena - Vuokkiniemi - Kostamus - Kontokki - Luvajärvi - Repola - Pielinen - Ilomantsi - Eno - Liperi - Rääkkylä - Tohmajärvi - Kitee - Ruskeala - Sortavala - Jaakkima - Kurkijoki - Parikkala - Rautjärvi - Ruokolahti - Joutseno - Lappee - Lappeenranta - Lemi - Savitaipale - Taipalsaari - Ruokolahti - Sääminki - Kerimäki - Liperi - Kontiolahti - Juuka - Nurmes ja Kajaani.
Matka jatkui rajan yli Kivijärven kylään ja päättyi lopulta takaisin Suomen puolelle Sortavalaan elokuun lopussa. Sen jälkeen Lönnrot jatkoi keruutaan Savossa ja Suomen Karjalassa, ennen kuin palasi marraskuussa Kajaaniin.
Väinö Kaukonen toteaa, että matkan alkuosan keräelmistä on Lönnrotin kokoelmissa yllättävän vähän muistiinpanoja, mutta sen sijaan jälkimmäisen osan anti oli hyvä, lukuun ottamatta kertovia runoja, joita oli vain yhteensä n. 1100 säettä. Lyyrillisiä ja loitsurunoja sen sijaan kerääntyi 5900 säettä. Niiden lisäksi vielä sananlaskuja, arvoituksia ja satuja.
