Paanajärven kylän elvytystoimia
Juminkeon edeltäjä Kuhmon Kulttuurikornitsa -säätiö haki vuodeksi 1996 Paanajärven kylää World Monuments Watchin Maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalle. Se hyväksyttiin sinne yhdessä sellaisten kohteiden kuin Pompeijin rauniot ja Taj Mahal kanssa. Paanajärven kylä pääsi listalle myös vuosiksi 1998-99 ja 2000-2001.
WMW:n suosituksesta Juminkeko-säätiö sai amerikkalaiselta Samul H.Kressin säätiöltä vuosina 1998 ja 1999 apurahaa kyläläisten kouluttamiseksi restaurointityöntekijöiksi. Tähän tarkoitukseen saatiin tukea myös Suomen Ulkoministeriön kansalaisjärjestöille suunnatuista lähialueyhteistyövaroista (1999-2002) sekä Suomen Kulttuurirahastolta.
Kurssin ensimmäinen vaihe alkoi syksyllä 1998 ja jatkui kesäaikoina vuoden 2002 syksyyn asti, jolloin koulutettavat saavuttivat restaurointiapulaisen pätevyyden. Puolentoista vuoden jatkokoulutus, jonka seurauksena kurssilaiset saavat itsenäisen restaurointityöntekijän pätevyyden, alkoi EU:n TACIS CBC Small Project Facility -ohjelmaan hyväksytyn Paanajärvi Developing Project -hankkeen kautta. Koulutuskursseilla on Karjalan kulttuuriviranomaisten luvalla voitu restauroida kulttuurihistoriallisiksi muistomerkeiksi luokiteltuja rakennuksia Paanajärven kylässä. Koulutukseen on kuulunut myös kylän ympärivuotisten asukkaiden ikkunoiden kunnostamista sekä kattojen korjauksia.
Puuarkkitehtuurin professorin, akateemikko Vjatseslav Orfinskin valvomana Juminkeko-säätiö laati Suomen Kulttuurirahaston tuen turvin restaurointisuunnitelman Paanajärven kylää varten. Rakennusten restaurointipiirustukset teki restaurointiarkkitehti Aleksanteri Jääskeläinen, joka on toimi myös restaurointikurssien pääkouluttajana.
Suomen Ympäristöministeriön lähialueyhteistyövarojen avulla Juminkeko-säätiö rakennutti Paanajärven kylään sahalaitoksen, joka tarvittiin restaurointitöitä varten ja joka myöhemmässä vaiheessa tarjosi yrityksenä työtä kyläläisille. Sahalaitos luovutettiin kylän omistukseen. Sen yhteyteen rakennettiin myös paja.
Juminkeko-säätiö hankki Paanajärven kylään myös hevosen, joka palveli kyläläisiä mm. kevätkynnöissä ja halkojen kuljettamisessa talvella, sekä muita kuljetustarpeita varten traktorin ja kuorma-auton.
Paanajärven kylän tukemiseksi miehiä koulutettiin paitsi restauroijiksi myös veneentekijöiksi ja savusaunojen ̶ mustien kylyjen ̶ tekijöiksi. Koulutuksen osana rakennettiin jokaiselle ympärivuotiselle taloudelle uusi vene. Kolmen vuoden aikana niitä valmistui yhteensä 43 kappaletta. Veneet luovutettiin kyläläisille erityisessä venejuhlassa.
Naiset puolestaan saivat oppia mattojen kutomiseen, kirjo-ompeluun ja huovuttamiseen. Koulutuksessa otettiin huomioon kylän vanha perinne. Paanajärveen perustettiin käsityöasema, jossa naiset saattoivat kutoa mattoja tai tehdä muita käsitöitä. Sen yhteyteen syntyi myös myyntipiste. Kyläläisten koulutuksesta ja ylipäänsä elvytystoiminnasta on tehty myös dokumenttielokuva "Paanajärven Anni". Sen ohjaaja on Lasse Naukkarinen.
Paanajärven elvytystyöhön on osallistunut parin vuosikymmenen ajan suuri joukko suomalaisia talkoolaisia. Juminkeko-säätiö osti kylästä talon heidän majoittamisekseen ja järjesti kesäisin talkoolaisleirejä. Talo on toiminut taiteilijaresidenssinä silloin, kun se ei ole ollut talkookäytössä.
Talkoolaistyönä Paanajärveen perustettiin savipaja sekä rakennettiin puulämmitteinen keramiikkauuni. Samalla kyläläisille – myös lapsille – järjestettiin alan koulutusta. Paanajärven läheisyydestä on löytynyt erittäin hyvä saviesiintymä keraamista työskentelyä varten.
Arhippa Perttusen säätiö ja Juminkeko järjestivät kylän elvyttämisen tueksi kansainvälistä kulttuurimatkailua Paanajärveen kahden vuosikymmenen ajan. Kulttuurimatkailijoiden lisäksi Juminkeko-säätiö on vienyt niin Paanajärveen kuin muihinkin Vienan runokyliin taiteilijoita, median edustajia, kulttuuriviranomaisia, rahastojen päättäjiä sekä muita erityismatkailijoita.
Vuonna 2006 Paanajärven kylälle myönnettiin Europa Nostra -mitali siellä suoritetusta restaurointi- ja elvytystyöstä. Europa Nostra on läheisessä yhteistyössä Eurooppa Neuvoston, UNESCOn ja EU:n komission kanssa toimiva kansainvälinen kulttuuriorganisaatio, joka vaalii eurooppalaista kulttuuriperintöä. Sen jakamat palkinnot ovat korkeimpia tunnustuspalkintoja, mitä eurooppalaisen kulttuuriperinnön säilyttämistyöstä voi saada. Paanajärven palkinto on ensimmäinen Venäjälle myönnetty Europa Nostra -tunnustus.
