Lähtö Kuhmosta eteenpäin viivästyi, koska Lönnrotin piti hoitaa heikossa kunnossa olevaa sairasta ja koska hän odotti Lääkintöhallituksen Repolaan lähettämiä rokotteita. Odotteluaikanaan Lönnrot kävi Kuhmon rajakylissä pappien kera kinkereillä ja sai samalla matkalla runoja rajan takaa tulleilta karjalaisilta. Hän myös vietti aikaa kortin peluussa pitäjän säätyläisten ja virkamiesten kanssa pappilan tiloissa.
Lönnrotin 12.4.1835 Keckmanille lähettämän kirjeen lauseen "Mitäs Sinusta on nimi Kalevala?" pohjalta eräät lähdeaineistoon perehtymättömät tutkijat ja Kalevala-harrastajat ovat esittäneet olettamuksen, että eepos olisi saanut nimensä tuon kirjeen perusteella.
Todellisuudessa Lönnrot oli nimennyt aikaansaannoksensa jo paljon aikaisemmin. Nyt hän – lähetettyään nimellä varustetun Kalevalan käsikirjoituksen Helsinkiin maaliskuun alussa postimestari Montgomeryn mukana – halusi vain kysäistä SKS:n sihteeriltä, miellyttikö hänen antamansa nimi tätä.
Nimen pohdinta oli alkanut jo reilu vuosi aiemmin. Vaihtoehtoja, joista osasta Lönnrot jo niitä esitellessään oli luopunut, olivat "Väinämöinen", "Ilmarinen ja Lemminkäinen", "Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen", "Suomen kansan mythologia vanhoilla runoilla toimitettu eli Väinölä ja Pohjola" sekä "Väinämöisen Kantele". Näitä nimiä Lönnrot oli tarjoillut Keckmanille kirjeessään jo 14.3.1834.
Nimi Kalevala oli jo löytynyt loppuvuoteen 1834. Syksymatkansa jälkeen Lönnrot oli 28.11.1834 kirjoittanut tohtori J. F. Ticklenille:
"Koko syksyn olen työkseni järjestänyt aika joukon suomalaisia runoja Kalevala-nimiseksi kertomarunoksi." Vanhan Kalevalan lopullinen nimi täydellisessä asussaan kuului: "Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista".
Kuudennen runonkeruumatkansa reitistä Karjalan puolella Lönnrot kirjoittaa kotiinsa palattuaan selostuksen ystävälleen Keckmanille. Kirje on päivätty toukokuun 8. päivänä 1835.
Suomen puolella matka muuttui taas virkamatkaksi. Kiannan pappilassa toukokuun 1. päivänä 1835 Lönnrot kirjaa päiväkirjaansa sekä rajantakaisia tapahtumia että paluureitin Kiannalle saakka.
Huhtikuun 22 päivänä, joka oli keskiviikko, läksin Rukavaaran Pappilasta, kylläki kauan hyvin piäntöä siellä muistellen. Muuten runojen vuoksi olentoni siellä oli tyhjä. Vasta viimmesellä päivällä onnistu saahakseni akoilta erähiä itkuvirsiä, ei nekän suuriarvoset. Itkuvirsiä olen yrittänyt jo ennenki muilta kirjottaa, vaan mikä lienee, siitä ei tule tolkkua. Näyttää kun ne olisivat ikivanhaa laatua, sillä niissä on kamaloita sanoja, joita ei ymmärrä, eikä malta yhellä eli kahella sanomisella. Niitä taas kertoen kysyessä, miten oli sekin sana, unohtuvat puolet pois sekä sanojalta jotta kirjottajalta, eikä tule täyttä kullonkana. Häissä itketään talosta lähtevälle tytölle, peiahissa kuolleelle, j.n.e.
Rukavaarasta 13 v. Jekon talon Tiiksin kyleä, siitä 20 Kellovoaran, 7 Sirkkemiin, 43 Jyskyjärveen, 40 Nurmilahteen, 10 Luusalmeen, 30 Uhtuvaan, 15 Jyvälahteen, 30 Vuokkiniemeen, 5 Tsenaniemeen, 25 Kivijärveen, 6 Viiankiin, 4 Hyryyn, 10 Pussilaan, 50 Kiannan pappilaan. - Sirkkemiä mainittiin myös Sirkkakemiksiki. Jekossa makasin yötä, niin siitä [kuljettuani] 23 [virstaa] tulin esinnä Kellovaara[a]n, jossa vanhalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta, kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti 2 miestä saattamaan, äsken nimitetyn akan poika setänensä (djädo). Yöllä makasimma vähän aikaa metsäpertissä ja muun aian matkasimma, minä nukkuen reessaä. Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti. Toisessa metsäpertissä akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen.
