Elias Lönnrotin matkat Kainuussa
Lönnrotin Kainuussa suorittamat matkat ovat varsin hyvin dokumentoituja. Virkamatkoistaan hän on tehnyt reittikohtaiset matkalaskut Lääkintöhallitukselle, ja apurahoilla suorittamistaan runonkeruumatkoista hän on kirjoittanut varsin seikkaperäiset matkakertomukset.
Runonkeruutakin hän on tehnyt Kainuussa, mutta ei systemaattisesti, vaan poimien silloin, kun kohdalle on sattunut. Kainuu on saanut kärsiä “ohimenijän ongelmasta”: koska Lönnrotilla on ollut tähtäimessään Vienan Karjalan loistokkaat laulumaat, hän ei ole tuhlannut aikaansa vähälauluisempaan asuinmaakuntaansa, vaikka sieltäkin hän olisi saanut parasta, mitä Suomella oli tarjota.
Ensimmäinen matka 1828
Lönnrotin runonkeruumatkojen tarkoitus oli kerätä laulettua kansanrunoutta eli runolaulua, jonka – varsinkin eeppisen runouden – uskottiin tuohon aikaan sisältävän tietoa muinaisesta historiasta. Sitä tarvittiin identiteetin luomiseksi omalle kansalle. Tähän tehtävään Lönnrot oli jo Turun yliopiston opiskelijana muun suomenkielisen sivistyneistön kanssa sitoutunut.
Ensimmäisen runonkeruumatkansa Elias Lönnrot teki nuorena maisterina keväästä syksyyn vuonna 1828. Jo tuolloin hänen tarkoituksenaan oli käydä Vienan Karjalassakin, mutta sillä kertaa se jäi vain aikeeksi. Nurmes oli etäisin paikka, jonne hän ehti. Kainuuseen astikaan hän ei siis tällä matkallaan päässyt.
Matkan parhaan annin Lönnrot sai Kesälahdelta, jossa hän tapasi Juhana Kainulaisen. Tämä yksinään lauloi hänelle yli 2000 runosäettä.
Toinen matka 1831
Toisella runonkeruumatkallaan (Helsinki 28.5. - Helsinki 22.8.1831) Lönnrotin tarkoitus oli päästä Vienan Karjalaan, alueelle, jossa hän tiesi runonlaulun elävän voimakkaana.
Matka, jota varten hän oli saanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendin, piti kuitenkin keskeyttää Lääkintöhallituksen kutsuttua hänet palaamaan välittömästi Helsinkiin.
Matkan koko reitti oli:
Helsinki - Rautalampi - Pielavesi - Iisalmi - Sotkamo - Kuhmo - Hyrynsalmi - Kianta - Ristijärvi - Paltamo - Kajaani - Iisalmi - Helsinki.
Hän siis kulki kaikkiaan seitsemän kainuulaisen, myöhemmin hyvin tutuksi tulleen kunnan kautta. Nämä olivat: Kajaani, Sotkamo, Kuhmo, Hyrynsalmi, Suomussalmi, Ristijärvi ja Paltamo.
Kolmas matka 1832
Lönnrotin kolmas runonkeruumatka alkoi Vesilahden Laukosta (13.7.1832) ja päättyi Helsinkiin (17.9.1832).
Reitti kokonaisuudessaan oli seuraava: Vesilahti - Tampere - Jyväskylä - Kuopio - Kaavi - Nilsiä - Nurmes - Kuhmon Saunavaara - Repola - Akonlahti - Kuhmo - Kajaani - Kuopio - Porvoo - Helsinki.
Vauhdikkaasti vietetyn, mutta hitaasti edenneen alkumatkan jälkeen Lönnrot pääsi ensi kertaa tutustumaan vienalaiseen elämänmuotoon. Tosin hän ei ehtinyt käydä Akonlahtea etempänä. Hän kuitenkin ymmärsi Vienasta saavansa runsaan runosaaliin, ja sinne hänen seuraavat matkansa suuntautuivatkin.
Kainuun kunnat, joiden kautta Lönnrot kulki tällä matkalla, olivat Kuhmo, Sotkamo ja Kajaani.
Neljäs matka 1833
Tammikuussa 1833 Elias Lönnrot oli muuttanut Kajaaniin. Kainuusta tuli hänen asuinpaikkansa kahden vuosikymmenen ajaksi ja sieltä käsin hän teki vastaiset runonkeruumatkansa.
Neljäs matka (9.-28.9.1833) oli Kalevalan synnyn kannalta tärkein, sillä sen tuloksena hän sai ajatuksen tehdä kokoamastaan kansanrunoaineksesta eepoksen. Runonkeruumatkan kulkureittikin (Kajaani - Paltamo - Ristijärvi - Hyrynsalmi - Kianta - Kivijärvi - Tšena - Ponkalahti - Vuonninen - Pirttilahti - Vuokkiniemi - Tšena - Kivijärvi - Akonlahti - Kuhmo - Sotkamo - Kajaani) on hyvin kirjattu, olihan matka samalla myös virkamatka, jonka aikana hän poikkesi kymmeneksi päiväksi Vienan puolelle.
Matkakertomuksen Lönnrot lähetti saman vuoden marraskuussa J. L. Runebergille, joka julkaisi sen seuraavana vuonna toimittamassaan Helsingfors Morgonblad-lehdessä.
Viides matka 1834
Lönnrotin viides runonkeruumatka (13.4. - 30.4.1834) oli Kalevalan sisällön kannalta merkittävä, sillä sen aikana hän tapasi Vienan suurimman laulajan Arhippa Perttusen, jonka panos eepoksen sisältöön on suurempi kuin kenenkään toisen runontaitajan.
Matkan koko reitti oli seuraava: Kajaani - Paltamo - Ristijärvi - Hyrynsalmi - Kianta - Lonkka - Vuonninen - Jyvöälahti - Uhtua - Jyvöälahti - Pirttilahti - Vuokkiniemi - Tšena - Kivijärvi - Latvajärvi - Kianta - Hyrynsalmi - Ristijärvi - Paltamo - Kajaani.
Välittömästi tältä matkalta palattuaan Lönnrot kirjoitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, että se vetäisi kirjapainosta pois Kalevalan yhdeksi esityöksi muodostuneen käsikirjoituksen, jonka hän oli jättänyt seuralle ja joka oli sen hyväksynyt painettavaksi.
Syysmatka 1834
Loka-marraskuussa 1834 Lönnrot teki Kuhmoon virkamatkan, mutta poikkesi samalla Repolan puolelle katsoakseen, vieläkö löytäisi joitakuita lisäyksiä Kalevalaa varten.
Käsikirjoitustyö oli tuolloin viimeistelyvaiheessa ja tapahtui osittain myös matkan aikana, sillä sen varrella eli 11. päivänä marraskuuta 1834 Kuhmossa Lönnrot on päivännyt matkan aikana työstämänsä eepoksen kolmannen käsikirjoitusvihkon, joka sisälsi Kalevalan 11 viimeistä runoa ja 4018 säettä eli reilun kolmanneksen koko Kalevalan sisällöstä.
Repolasta Kuhmoon palattuaan Lönnrot kulki Sotkamon kautta Kajaaniin.
Kuudes matka 1835
Kalevalan valmistumisen jälkeen Lönnrot ei lopettanut runonkeruutaan, sillä hänellä oli mielessään Kalevalan "täydentäminen". Keväällä 1835 hän lähti yhdistäen taas virkamatkansa runonkeruuseen Vienaan tutkimaan runonlaulualueen rajoja etelässä ja idässä päin. Samalla hän vei rokotteita Repolaan, jossa oli edellisvuonna käydessään havainnut niiden puuttuvan kokonaan.
Virkamatka, jossa Lönnrot kiersi itäisen Kainuun kunnat ja joka alkoi Kajaanista 4.4. sekä päättyi sinne toukokuun alussa, oli ajoitettu hyville hankikeleille, mutta matka ei sujunut odotusten mukaisesti. Lönnrot juuttui Kuhmon pappilaan viikon päiviksi ja kertoo kirjeessään C. N. Keckmanille syistä tähän.
Kuudennen matkan tuloksena oli 103 runoa ja n. 4 500 säettä.
Lapukan matka 1835
Lapukassa Lönnrot pistäytyi puhtaasta mielenkiinnosta. Hän halusi nähdä sen seudun, missä Arhippa Perttusen isä Suuri Iivana oli laulanut. Arhippa oli kertonut isänsä olleen häntä tavattomasti etevämpi runonlaulaja. Kun Lönnrot tapasi Arhippa Perttusen Latvajärvessä tämä kuvaili lennokkain sanoin entisajan laulantaa Lapukassa:
Kun silloin Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion ääressä, kas siinä teidän olisi pitänyt olla. Meillä oli apurina muuan lapukkalainen, kelpo laulaja hänkin, mutta ei kuitenkaan isävainajani vertainen. Yökaudet he usein lauloivat käsitysten valkean ääressä, eikä samaa runoa koskaan kahdesti laulettu. Olin silloin pieni poika ja kuuntelin heitä, joten vähitellen opin parhaat laulut.
Matka oli osa virkamatkaa: Kajaani - Paltamo - Ristijärvi - Hyrynsalmi - Kianta - Puolanka - Ristijärvi - Paltamo - Kajaani.
Seitsemäs matka
Vuonna 1836 Lönnrot sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta apurahan kartoittaakseen runolaulun levinneisyyttä pohjoisessa ja etelän suunnalla. Hän oli saanut sitä varten myös vuoden virkavapauden, joka kyllä venyi 14 kuukaudeksi. Matkasuunnitelma edellytti, "että ensin oli käytävä niillä seuduin asuvien suomalaisten luona, jotka ovat lähinnä valtakunnan rajaa täältä pohjoiseen päin, ja että matka sitten oli ulotettava täältä kaakkoon, osaksi Venäjän, osaksi Suomen alueelle."
Käytännössä matkasta tuli kaksiosainen, sillä pohjoisen kierroksen jälkeen Lönnrot välillä palasi Kajaaniin.
Kahdeksas matka 1838
Lönnrotin kahdeksannen runonkeruumatkan reitistä ei ole kovin tarkkoja tietoja, kuten ei koko matkastakaan.
Reitti on toki tiedossa: Kajaani (Polvila) - Sotkamo - Nurmes - Ilomantsi - Pielisjärvi - Kajaani. Matkan tärkeintä antia olivat Lönnrotin Mateli Kuivalattarelta tallentamat laulut Ilomantsissa.
Yhdeksäs matka 1839
Vanhat tutkijat ovat olleet epäjohdonmukaisia Lönnrotin 9. matkan kirjaamisessa. Kaksi eri matkaa on taas kirjattu yhdeksi; tällä kertaa siitä syystä, että ensimmäinen niistä "epäilemättä osaksi oli tavallinen virkamatka, niin ettemme ole sitä varsinaiseksi runonkeruumatkaksi lukeneet. " (A.R.Niemi).
Vastaavanlaisia osittain tavallisia virkamatkojahan olivat myös mm. neljäs ja kuudes matka. Sitä paitsi Kaukosen mukaan saalis "tältä virkamatkalta" pelkästään Akonlahdesta oli 23 runoa ja 350 säettä, kun "virallisen" eli virkavapauden turvin tehdyn matkan vastaavat luvut eivät olleet sen suuremmat kuin 80 ja 800.
Matkan ensimmäinen osa alkoi Kajaanista 7.9.1839 ja päätyi myös sinne n. 10.10.1839. Reitti kokonaisuudessaan: Kajaani (Polvila) - Ristijärvi - Hyrynsalmi - Kianta - Akonlahti - Kuhmo - Sotkamo - Kajaani.
Kymmenes matka 1841 - 1842
Lönnrotin kaksi viimeistä keruumatkaa olivat kielentutkimusmatkoja. Ne suuntautuivat kauas Kainuusta. Kymmenennellä matkalla hän kävi M. A. Castrén kumppaninaan Suomen Lapissa, Kuolan niemimaalla ja Vienanmeren rannikolla Karjalassa, josta hän kulki laivalla Arkangeliin.
Sieltä Castrén lähti Siperiaan ja Lönnrot Vepsänmaalle.
Tämän matkan eräänä myöhempänä tuloksena oli Lönnrotin vepsän kielestä tekemä väitöskirja, kun hänen piti suorittaa kielitieteellinen tutkinto tultuaan valituksi suomen kielen professoriksi Helsinkiin.
Yhdestoista matka 1844
Yhdestoista matka puolestaan suuntautui Viroon.
Tartossa hän opiskeli viron kielen ja tapasi matkansa aikana myös Kalevipoegin tekijän ja monia muita maan kulttuuripersoonia.
Paluumatkallaan hän kulki vatjalaisten asuinalueen läpi ja pani muistiin joukon runoja.
