Elias Lönnrot
"Itsestänsä on Kajaanin Läänissä selvempi Suomen puhe, kuin tiettyäni missään muussa paikassa koko Suomen maassa."
Elias Lönnrot kuuluu niiden suomalaisten suurmiesten joukkoon, joiden toiminnan kautta Suomi syntyi kansakuntana. J. W. Snellman oli kansallinen herättäjä. Lönnrot puolestaan antoi kulttuurisen pohjan suomalaiselle identiteetille. Paitsi, että hän Kalevalan kautta loi Suomelle myyttisen menneisyyden, hän kehitti kirjakieltä.
Sanakirjojen avulla hän avasi suomen kielen ruotsinkieliselle sivistyneistölle ja loi perustaa monelle tieteen alan tutkimustoiminnalle kasvitieteestä historiaan asti. Valistuskirjoituksillaan hän opasti monien käytännön asioiden hoitoa koulua käymättömälle kansalle. Hän – jos kuka – oli kansan valistaja.
Elias Lönnrot syntyi Sammatissa 9. huhtikuuta 1802. Lukuhalut veivät hänet kouluun, mikä tuohon aikaan ei ollut tavallista monilapsisessa räätälin perheessä. Ensin hän oli Tammisaaressa ja sen jälkeen Turun katedraalikoulussa. Välillä opinnot keskeytyivät varojen puutteessa, mutta sitten hän pääsi Porvoon lukioon, jonka kuitenkin keskeytti päästyään Hämeenlinnaan apteekkioppilaaksi.
Yksityisesti hän luki ylioppilaaksi ja aloitti yliopisto-opiskelut Turun akatemiassa samana vuonna 1822, kuin J. W. Snellman ja J. L. Runeberg. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1827.
Elias Lönnrot oli epäilemättä oman aikansa matkustelevaisin kainuulainen. Siihen häntä velvoitti jo virkansa.
Hän toimi parin vuosikymmenen ajan - vuoden 1833 alkupuolelta vuoden 1853 loppuun - Kajaanin piirilääkärinä toiminta-alueenaan koko Kainuu eli senaikainen Kajaanin kihlakunta. Lääkärin velvollisuuksiin kuuluivat rokotus- ja tarkastusmatkat kaikkiin alueen pitäjiin.
Varsinaisten virkamatkojensa lisäksi - ja osittain niiden osana - Lönnrot teki runonkeruu- ja kielentutkimusmatkoja Karjalaan, välillä virkavapauden turvin kauemmaksikin: Lappiin, Kuolaan, Arkangelin alueelle, vepsäläisten asuinalueille ja Viroon asti.
On pitkään vallinnut yleisenä käsityksenä, että Paltaniemen Hövelö olisi se paikka, jossa Kalevalan käsikirjoitus syntyi. Toki Lönnrot työskenteli siellä käsikirjoituksen parissa; olihan se hänen kotinsa niiden kuukausien aikana vuonna 1834, jolloin Kalevala sai muotonsa.
Eri asia on sitten se, kuinka paljon Lönnrot ehti siellä olla tuona kiivasvauhtisena aikana. Kun Lönnrot palasi Kajaaniin viidenneltä runonkeruumatkaltaan, hän lähti miltei välittömästi kahden kuukauden virkavapaalle (8.5.-23.7.) Helsinkiin, juuri Kalevalan käsikirjoitusta tekemään. Hän ei ehtinyt kuitenkaan saada kolmannestakaan valmiiksi ennenkuin joutui heinäkuun lopussa palaamaan virkakaupunkiinsa.
Virkavapauden vuoksi tarkastusmatkoja oli rästissä ja hän teki niitä tiiviissä tahdissa elokuusta marraskuun puoleen väliin. Hän kiersi kaikki normaalit tarkastuskierroksensa. Näillä matkoillaan hänellä oli Kalevalan käsikirjoitusaineistonsa mukanaan ja hän työskenteli koko ajan sen parissa.
Kalevalan alkuperäinen käsikirjoitus koostuu kolmesta erillisestä vihkosta. Ensimmäisen Lönnrot allekirjoitti Kajaanissa 29. päivänä syyskuuta 1834, pian sen jälkeen, kun hän oli palannut Ristijärvelle, Hyrynsalmelle, Suomussalmelle ja Puolangalle ulottuvalta rokotusmatkaltaan. Tuon matkan jälkeen hän teki vesitse Oulujärveä pitkin matkan Pyykkölään, Manamansaloon ja Jaalankaan.
Lääkärinkierrokset jatkuivat seuraavaksi Murtomäkeen, Saaresmäkeen, Säräisniemeen ja Rokualle sekä toisella tarkastusmatkalla Paltamoon, Melalahteen ja Kivesjärvelle. Lokakuun 20. päivänä valmistui Kalevalan käsikirjoituksen toinen vihko. Sekin on allekirjoitettu Kajaanissa, mutta Hövelön lisäksi sitä on siis työstetty Kainuun läntisissä osissa.
Välittömästi toisen vihkon valmistuttua Lönnrot lähti 22.10. Sotkamoon ja Kuhmoon rokotuksia hoitamaan. Hän poikkesi matkan aikana myös rajan takana Repolan puolella. Tämän reitin varrella valmistui Kalevalan viimeinen kolmannes, sillä marraskuun 11. päivänä Lönnrot on Kuhmossa allekirjoittanut eepoksen kolmannen käsikirjoitusvihkon. Vielä esipuhetta vailla ollut ja pieniä tarkistuksia saava käsikirjoitus käsitti tuossa vaiheessa 11 688 säettä, kun lopullinen määrä tuli olemaan 12 078 säettä.
Koko Kainuun voidaan siis katsoa olevan Kalevalan syntypaikka. Valtaosan ja parhaat runot eepokseen Lönnrot sai Vienan Karjalasta, mutta niiden pohjalta käsikirjoitus syntyi Helsingissä ja kaikissa Kainuun kunnissa.
