1.1.1993 Hyvin kaunis aurinkoinenkin talvipäivä. Hiihtelin ja nautin elämästä! Yöllä joimme samppanjaa, mutta jo kahden paikkeilla alkoi nukuttaa. Yöllä soitti Erna Berg ja toivotimme toisillemme onnellista uutta vuotta. Mennyt vuosi oli eläkkeelle lähtemisen vuosi. Nyt Gennadikin perheineen on muuttanut Suomeen. Harmia oli yhteiskuntaelämässämme. Raijalla on paha mieli, kun kaupoissa on kaikki kallista, passeista ja viisumeista ei ole tietoa ja Musti-kissamme ei syö edes kalaa! 3.1. Ja tänään minulla on hatuttava mieliala. Vaikka presidenttimme käskystä siirrettiin vapaapäivämme sunnuntaista (3.1.) torstaille (31.12.), niin kukaan ei tehnyt työtä kumpanakaan päivänä. Kaupat kiinni, ministeriö kiinni. Taidekeskuksessa on avattu markkinat, mutta jo ainoastaan pääsymaksu sinne on 500 ruplaa. Pyörimme ympäri, ihailimme vieraita komeita henkilöautoja, jotka maksavat kai tuhansia dollareita. Vastaan tuli taiteilija Vladimir Ivanenko ja kiroili, kun Taiteilijaliitto on niin köyhä ja valtio ei anna lupaa myydä tauluja ulkomaille. Taidekeskuksesta tuli ulos kansansoitinorkesterin johtaja Mironov, joka kertoi, että markkinoiden avajaisissa orkesteri soitti hyvin, mutta olla markkinoilla "puuruplien" kanssa on naurettavaa. Ministerimme Belonutshkin ehdotti kirjoittamaan Lions-klubin nimissä seuraavan anomuksen: ”Karjalan tasavallan Kulttuuriministeriö. Ministeri O. A. Belonutshkinille. Kansalaishyväntekeväisyysjärjestö Petroskoi-Kalevala-Lions-klubi, perustettu heinäkuussa 1992, jonka tavoitteena on luoda yhteiskunnassamme hyväntahtoista moraalista ilmapiiriä, tukea kulttuurin aktiviteetteja ja ympäristön suojelua, kiittäen ottaa vastaan muovautumisvaiheessaan vapaaehtoisia maksuja konkreettisilta ihmisiltä ja järjestöiltä luodakseen rahaston kulttuurinaktiviteettien tukemista varten. Klubin presidentti W. Hall.” 4.1. Kaupoissa on tyhjät hyllyt. Yhdessä niistä löysimme kyllä 600 ruplan makkaraa ja uskalsimme ostaa 300 grammaa. Juustoa ja lihaa ei ole missään. Kukko-kaupasta onneksi löytyi kananpalasia lientä varten, 321 ruplaa. Kala kissalle maksoi 90 ruplaa. 200 grammaa lihajauhetta löytyi 84,50 ruplalla. Rautatielippu Moskovaan maksaa nykyään 530 ruplaa ja Pietariin 330 ruplaa. Suomen markan voi nyt myydä 79 ja ostaa 93 ruplalla. 6.1. Päivällä olin konservatoriossamme, jossa esiintyi Suomesta tullut kansansoitinyhtye Tallari, jossa oli mukana entinen petroskoilainen Kantele-yhtyeemme solisti Valentina Matvejeva. Soitti karjalaisella kanteleellaan. Pyysin Valentinalta oppituntia, mutta ilmenikin, että illalla he lähtevät esiintymään Soutjärvelle ja huomenna esittävät Taidekeskuksessa ja samana päivänä palavat Suomeen. Tänään sain loppuun Waltarin Sinuhen. Muinaisajan tapahtumia ja sankareita! Mutta kaunis nykysuomi. 7.1. On Joulu ortodoksisen kalenterin mukaan. Sen kunniaksi päätin aloittaa jokapäiväisen Raamatun lukemisen. Ulkona on suojailma -1+1. Nytkin tulee lunta ja ilmassa +2. Säveltäjä Albert Antyshev, jonka kanssa vuosia sitten sepitimme karjalaisten pioneerien marssin, pyysi lähettämään Karhumäelle, jossa hän asuu, suomalaisen Matalan torpan balladin. Pelottaa uusi laki, jonka mukaan uusi ulkomaanpassi maksaa 5 tai 10 tuhatta ruplaa. Eilen soitin Moskovaan professorille, Arbat-nimisen Lions-klubin presidentille Zaitseville siitä, että amerikkalaiset Lions-liikkeen edustajat ovat jo saaneet suomalaisten kustannuksella 20 dollaria jokaisesta jäsenestämme. Sääntöjen mukaan joka puolenvuoden maksu on 9 dollaria miehestä. Jos laskee nykyruplan kurssiin, niin se on: 410 ruplaa x 9 = 3690 ruplaa. Ja vuodessa se tekisi 7380 ruplaa. Ja jos siihen lisää vaikka 100 ruplaa kuukaudessa klubin omia asioita varten, niin se on jo 8 580 ruplaa. Ja siinä ei ole varoja toisten tukemista varten. Ja nimenomaan sitä vartenhan me perustuimme. 8.1. Laskin kuukauden tulot ja menot: tuloja kertyi 12 447,67 ja menoja oli 12 675,67 ruplaa. 15.1. Tulin junalla Pietarista, jonne matkustin toissapäivänä. Sain puhelinsoiton Hämeenlinnasta Sakari Ruotsalaiselta. Mies kertoi terveisiä Leo Lindblomilta, Suomalaiselta venäläisten Lions-klubien koordinaattorilta, ja ehdotuksen tavata Pietarissa Fontanka, 21 -osoitteessa Ystävyystalon huoneistossa. Sinä päivänä ranskalaisten klubi ojensi Lions-merkkejä kummiklubilleen. Leon kanssa tuli eräs Vassi Livio Haminasta (kirurgi ammatiltaan ja venäjä-suomi kielenkääntäjä, Lions-klubin jäsen). Olimme siis Fontanka-klubin vieraina. Klubissa vierailivat sinä päivänä monet muutkin Pietarin Lions-klubin edustajat. Edustettuna oli yksi naisten klubi, jota edusti teatteriohjaaja Tatjana Veniaminovna Dunajevskaja, joka ohjasi joskus yhden näytelmän Petroskoin suomalaisesta teatterissakin ja itse opiskeli yhtä aikaa meidän kanssamme Leningradissa. Leo Lindblom ilmoitti kokouksessa Amerikasta saadusta todistuksesta siitä, että Petroskoin Kalevala-klubi on rekisteröity. Luovutti sen minulle. Meidän kummiklubimme Suomessa on Espoo-klubi, joka on valmis tulemaan Petroskoihin. 19.1. Kävin Kantele-yhtyeessä. Keskustelin järjestäjän Vladimir Pjatshinin kanssa. Kertoi siitä, että pitäisi löytää 2000 markkaa yhtä pientä tyttöä varten, jolta meni rikki kuulolaite. Minulla sellaisia rahoja ei ole, mutta jos Lions-klubin kautta yrittäisin. Silloin Pjatshin ehdotti Lions-klubin jäseneksi yhtä tuttavaansa, joka on aunukselainen yrittäjä ja jolla on yhteyksiä Itävaltaan. 21.1. Taas seisoin tunnin OVIR:issä hakemassa leimoja ulkomaanpassiini. Soitti Korkeimmasta neuvostosta sen sihteeri Nadezhda Akimova ja pyysi tulemaan Säveltäjäliittoon kuuntelemaan Karjalamme hymniä. Hymnin ehdotuksina ovat Helmer Sinisalon Sampo-baletin alkusoitto. Sanat kirjoitti Jelena Nikolajeva, paikallinen runoilija. Toisena ehdotuksena on säveltäjä Aleksandr Sergejevitsh Beloborodovin musiikki, jonka pohjana on ”Karjalan kunnailla”. Sanat kirjoittivat Armas Hiiri ja Ivan Kostin. Kolmantena on Naprejevin sävel, johon tekstin kirjoitti myös Armas Hiiri (Mishin). 22.1. Jatkamme Raijan kanssa viisumin hommaamista. Kävimme Suomen konsulaatissa. Siellä tekee työtä meidän ystävämme Marita Pikkuvirta. Hän pyysi tekemään toisen kutsun, kun ensimmäisessä meitä oli kutsuttu kesäkuuksi ja meillä on aikomus mennä maaliskuussa. Soitetaanpas Maija Dammertille. Soitti Leo Suni ja kertoi, että Robert Kolomainen on valmis kääntämään Petuhovin kirjoituksen, mutta siihen on löydettävä 200 markkaa tai 16 000 ruplaa. Sitä varten onneksi minulla on valuuttatilillä Aaltion rahoja. 24.1. Koko päivän naputtelin koneella Karskelan artikkelia sukujuuritutkimuksista, jonka pyysi lähettämään Venäjän Kulttuurisäätiö. TV:ssä on menossa Venäjän satiirikon lähetys: ”Gorbatshov ja Pavlov (yhteen aikaan pääministeri) yrittivät nostaa hintoja. Jeltsin lupasi mennä rautatiekiskoille estääkseen sen. Mutta mitäs siitä? Hinnat nousivat. Mitäs siitä? Monet kysyvät, miksi Jeltsin nykyään paljon matkustelee? Kerrotaan, että hän etsii niitä kiskoja!” 26.1. Käännöspalkkio on 500 ruplaa sivusta. Leo Suni käänsi 32 sivua. Lupasi tuoda säätiöömme. Aamulla olin vastassa Kostamuksen junaa. Sirpa, Markku ja Santeri Lesonen tulivat II luokan makuuvaunussa. Pitkästä aikaa lämpötila on -20 astetta. Johdinauto on täpötäysi ja kylmä! Kylmä oli junassakin, kertoivat matkustajat. Markku kertoi, että nokan alla näkyi jääpuikkoja. Vaunun emäntä hääri niitten kivihiilten kimpussa ja tuntui siltä, että hän siirteli niitä ämpäristä toiseen. Eikä tietenkään ollut mitään teetä tarjottavana. Pitkän Markun oli nukuttava käärönä. Eilen tapasin Armas Mashinin, joka ehdotti erästä julkaisua varten kirjoittamaan pari kolme liuskaa kansallisen kulttuurin huolista ja toiveista. Ja 10.2. pitäisi olla valmis. Jotain Suomi-Karjala-seuran julkaisua varten. 27.1. Markku pyysi minua lahjoittamaan hänelle uuden Kalevala-kirjan. ”Maksaako se 600 ruplaa? Osta meitä varten 10 kappaletta!” Ministerineuvoston varajohtaja A. N. Trofimov kutsuu päiväkotien johtajat ja Pasjukovan. Puhe tulee olemaan suomalais-karjalaisista päiväkodeista. 29.1. Olin saattamassa Timo Lainetta ja Klaus Idänpää-Heikkilää Pietarista Petroskoihin. Nyt hotellihuone maksaa jo 5026 ruplaa vuorokaudesta. Sen vielä kestäisi, mutta kun huoneet ovat kylmät ja niissä suihkupahanen. Kimmo on jo nuhassa. 30.1. Pojat eilen vaihtoivat kolme huonetta hotellissamme, ennen kuin pääsivät luksushuoneeseen. Kävivät meillä kahvilla. Kimmo sepitti ilmoituksen, jonka saimme Karjalan Sanomien palstoille. Kävimme Valtiovarainministeriössä, keskustelimme jonkun ministeriön osaston johtajan kanssa. Zifa oli mukana. Puhuimme siellä siitä, mitä merkitsee sana "sponsori” ja kuka tulee vastaamaan ongelmien syntyessä? Kuka ottaa riskin? Ainakin keskustelussa Kimmo Laine lupasi ottaa kaiken riskin Kaukoranta Ltd laskuun. Minulle kustansi menot 100 markalla. Illalla olin ihan poikki! Mutta tänään! Aurinkoinen sinitaivainen päivä! Kahvia hörpättyäni painuin hiihtämään. Valkoturkkinen metsä on aivan ihana! Hengitin ihan mahanpohjaan ja tuli nälkä! Kotona Raija valmisti kylpyammeen. Ja lounaan palanpaineeksi sain Streletskaja-ryypyn. Loikoilin, soittelin kanteletta, käänsin Kimmon ilmoitusta venäjän kielelle, että se joutuisi venäjänkieliseen lehteen. Kimmo antoi vielä 200 markkaa Maija Dammertin puolesta. 2.2. Päivä alkoi jo 3.00. Heräsimme yhdessä Raijan kanssa. Tilasin taksin ja veimme kaksi suurta ja kaksi pienempää matkalaukkua, jotka Kimmo Laine ja Klaus olivat jättäneet, Murmanskin junaan. 9. vaunun emäntä Larisa, mielellään otti 1000 ruplan setelin ja lupasi toimittaa tavarat perille. Kaikki tapahtui siksi, koska pojat illalla eivät hoksanneet katsoa hotellin tavarasäiliön työntekijän aikataulua. Tulivat tyttökavereitten kanssa melkein junan lähdön aikaan ja huomasivat, että komero on jo kiinni. Miesten ei auttanut muu kuin lähteä junalle ilman laukkuja. Minun piti lähteä hotelliin, ottaa tavaransäilyttäjän osoitteen ja painua taksilla Drevljankaan. Nainen uskoi minulle avaimet! Sain kapsäkit ja raahasin ne viidenteen kerrokseemme. Yöllä siis veimme tavarat junaan ja kävelemällä menimme kotiin, kun taksia ei löytynyt ja muut kyydit eivät toimineet. Nyt odotan soittoa Kimmolta: onko hän saanut tavarat? Ulkoilmassa on +3 astetta! Tähtiä taivaalla ja lätäkköjä tiellämme! 5.2. Soitti Ortjo Stepanov ja pyysi Sailon kirjaa. Soitti Leo Suni ja pyysi maksamaan 16 000 ruplaa kääntäjälle. Soitti Andrei Zhukov ja kysyi, että saako hän tuoda Lions-klubin jäsenmaksut Kansallisen teatterin ensi-iltatilaisuuteen? Lähden etsimään Sailon kirjaa säätiöstämme, pankkiin vaihtamaan markkoja ja sitten vien Kantele-yhtyeeseen kääntämäni runot (ohjelman lauluja): ”Huomenta hyvää”, ”Neito nuori aina on”, ”Uinuisin omilla mailla” ja ”Leskiäidin tytöt”. 6.2. Eilen Petroskoin Kansallisessa teatterissa oli J. Kylätaskun Runar ja Kyllikki -esityksen ensi-ilta. Ensimmäinen näytös kesti 100 minuuttia. Otin luettavaksi sen Jussi Kylätaskun näytelmän. Ja tänään menemme Raijan kanssa esityksen toiseen iltaan. Soitti Ortjo ja kertoi, että valmistaa skenaariota Nina Sailosta Petroskoin televisiota varten. Venäjän kielellä sen lähetys on nimeltään ”Yhden haaveen valo”. Soitti Espoon Lions-klubin jäsen Aulis Eskola ja kutsui minut klubinsa istuntoon 11.2. Lupasi tulla hakemaan Dammerteilta. Ilkka Kari on sen klubin nykyinen presidentti ja hänen vaimonsa on eduskunnan jäsen. 9.2. Tänään on eläkepäivä! Raija sai 5653,69 ja minä 10 021,80 = 15 676 ruplaa. Pieni vodkapullo maksoi 159,00 ruplaa ja vuokra puhelinlaskun kanssa 700,60 ruplaa kahdesta kuukaudesta. 10.2. Naputtelin kirjoituskoneella tekstiä kansallisesta kulttuurista. Itämerensuomalaiset-kirjaa ei käännetäkään eestiksi. Naapurit ilmoittivat, että heillä osa ymmärtää suomea ja loput venäjää. Minua pyydettiin kääntämään eestiläisten kirjoituksen suomen kielestä venäjän kielelle. 15.2. Sain ensimmäiset 12 sivua Ortjo Stepanovin kirjoituksesta siihen Itämerensuomalaiset-kirjaan ja päätin itse kääntää ne venäjän kielelle. Kutsuin Oleg Tihonovin Sever-aikakauslehdestä Lions-klubimme istuntoon. Voisimme myöntää kaksituhatta ruplaa sille julkaisulle. Mies lupasi tulla Rogoshtshenkon kanssa. 16.2. Olin suomenkielisessä radiotoimituksessa nauhoittamassa Armas Hiiren runoja. Ehdotin itseäni venäjänkieliselle toimistolle Mishinin (Hiiren) Kalevalan käännöksen lausumista varten. Pyysivät ehdottamaan lisäksi naisääntä. Ehdotin Ragujevaa. 18.2. Kymmeneltä menen radiomäelle nauhoittamaan Kalevalaa venäjän kielellä. Ragujeva lupasi myös tulla. Eilen oli Lions-klubin istunto. TV Nika kuvasi rahojen luovuttamisen Sever-aikakauslehdelle. Olivat Tihonov ja Rogoshtshenkov. Luovutimme 1500 ruplaa. Kalevala-juhlaa klubissamme juhlistettiin sillä, että lausuin runoja. Muuten koko päivä meni Kalevalan merkeissä. Aamulla radion ohjaaja oli tyytyväinen lausumiseeni. Jatketaan 22.2. Sen takia siirsin päivänkotikäynnin seuraavaksi päiväksi. Mutta Kukkovkan päiväkodissa kävin ja sielläkin lausuin: ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi...” Lauloin suomen ja venäjän kielellä. Kerroin lapsukaisille 15 minuutin ajan Venäjästä, Karjalasta, Kalevalasta, Väinämöisen syntymisestä jo vanhana miehenä, kanteleesta, muinaisvaareista ja nykypäivän vaareista. Lastentarhaopettajat pyysivät laulamaan lisää... Kävin kirjakaupassa ostamassa kolmikielisen Kalevalan. Jusupova, joka on kirjan toimittaja ja alkuunpanija, jätti minulle kappaleen. Se maksoi 450 ruplaa. Azerbaidzhanin konjakki maksoi 600 ruplaa. Toimme kynttilän kotoa ja kaikki klubimme jäsenet vannoivat käsi Kalevalan kirjan kannen päällä uskollisuutta sen eepoksen ideoille. 19.2. Säätiömme hallinnon istunto: Kalaberda, Jusupova, Rudova, Shumskaja, Tshekmasov, Vavilov, Grossman, Tupin ja minä hyväksyimme yksimielisesti lottopelimme alkamisen. TV: n Päivänruutu näytti eilisen Lions-klubimme istunnon, joka oli omistettu Kalevalalle. Ja tänään päivällä oli radiomme ohjelmassa sitä Mishinin Kalevala-käännöksen tekstiä. 21.2. Sergei Kuzemtshikov toi kirjeen Haminasta, jossa oli tervehdys Vasseli Liviöltä ja klubimme säännöt, jotka Vasseli on kääntänyt venäjän kielelle. Itsestään Liviö puhuu, että hän on tolmatsh, se on vanhanaikainen venäjänkielinen kääntäjän nimitys. Soitti joku nainen ja pyysi käymään hakemassa kirjeen Suomesta. Se olikin Tuula Tolosen lähetys Kuopiosta, jossa oli "musiikkitervehdys Puutarhasta" kasetin muodossa: ”Kiitos vielä kerran onnistuneen tutustumismatkan järjestämisestä.” Muistaakseni hän on musiikin opettaja. Illalla olin katsomassa toisen kerran Runar ja Kyllikki -esitystä. Lupasin kirjoittaa arvostelun vastauksena Tuula Kemppaisen kirjoituksen. Aamusta olin Ortjo Stepanovin tekstin kimpussa. Siis käännän venäjän kielelle. Kävin hänen luona ja luin kaksi tuntia sitä tekstiä. Kirjailija hyväksyi: ”Saat ilman minua jatkaa”, sanoi Ortjo. Sivuja onkin 42. 22.2. Nauhoitimme radiossa Lidia Sykiäisen kanssa Kalevalan runoja Armas Mishinin ja Eino Kiurun käännöksinä. Ohjaajana oli Leonid Vladimirov Irina Dikoljukin lisäksi. 23.2. Jo 9.20 olin Drevljankan päiväkodissa nro 105. Soitin, lauloin ja kerroin Kalevalasta. Ja kello 10.40 olin radiostudiossa, jossa nauhoitettiin taas Kalevalaa. ”Nauhoitus lähetetään yleisvenäläisen Majak-radion aalloilla kello 3.03”, sanottiin minulle. Soitti Kirsti Survo. Pyysi tulemaan kouluun nro 34 Komsomolskaja-kadulle. Tapaamistilaisuus 9.-luokkalaisten kanssa. Se on heillä suomen kielen tunti. 26.2. kello 13.30. Käännän ja väännän Ortjon tekstiä. 26.2. Jatkan Ortjon tekstin naputtelemista. Kuuntelin uutisia radiosta ja melkein pelästyin. Eilinen päivä kolkuttaa oveemme. Lähetyksen nimi oli ”Yhteiskunnallinen mielipide: mafiju v Gulag. My otomstim!” Siis Gulag tarkoittaa keskitysleirejä ja Mafia on ymmärrettävissä. Mutta kun puhutaan "uusista venäläisistä" mafiana ja radiokuuntelijat ehdottavat piilottamaan heidät keskitysleireille, niin tulevat mieleen eräät surulliset vuodet. Ja jotkut meinaavat kostaa. Käynti koulussa nro 34 Kirsti Survon kutsusta onnistui. Johdinautossa tapasin Maksim Gavrilovin, joka pyysi käymään kirjailijaliitossa, jossa Matti Mazajev lupasi kertoa luovasta työstänsä... Siellä olivatkin Urho Ruhanen, Armas Mishin, Vladimir Mashin ja me Gavrilovin kanssa. Gavrilov ilmoitti että W. Hall soittaa kannelta ja hävetti hiukan soittaa mestari Gavrilovin edessä, mutta soitin! Etsin kolmesta kaupasta maitoa ja kefiiriä enkä löytänyt. Viikon yhteenveto televisiossa oli niin kuin aina viimeaikoina hyvin rauhaton! 1.3. Jo 9.30 olin lastentarhassa nro 96 Probnaja-kadulla (laivayhtiön lastentarha). Erittäin hyvin oli kaikki järjestetty. Ensiksi soitin kanteleella ihan pienokaisille, sitten siirryin vanhempien luokse. Lapset oli puettu kansallispukujen tapaisiin vaatteisiin. Kehuin heidän pukujaan. Ihan ensimmäisten sanojen jälkeen yksi poika alkoi matkia käkeä. Ei auttanut muu kuin tunnustaa, että se on erään Karjalan linnun laulu. Sitten ilmenikin, että nuoremmat, joilla oli karjalainen kasvattaja, meinaavat oppia karjalaa. Muut kaikki ovat venäläisiä. Lapset soittivat, lauloivat ja tanssivat ihan minua varten. Sain lahjan ja meinasivat tarjota ruuankin. Mutta missäs ovat ne karjalais-suomalaiset, joita minun oli autettava ymmärtämään kansallista kulttuuria? Soitti Toivo Ahava, joka lausui puhelimeen seuraavat kauniit sanat: ”Kalevalan päiville! Seutu joutsenlampien, lohkolohivirtojen, kolkkahirvisalojen, Kalevalan maa. Saloillesi sanelen, virroillesi virkkelen, lammillesi laulelen. Sydän rakastaa Laineittasi lauhkeita, koskiesi kuohuja, salojesi sauhuja, kansaas nousevaa. Oot ikuisesti laulujeni maa – Kalevalan maa.” 2.3. Tänään oli karjalaisen kulttuurin ilta: Oma pajo -kuoro, Seesjärven kuoro, Kantele-yhtyeemme, Agafonovan siskokset (8 henkeä), ylioppilasyhtyeemme Toive. Seesjärveläisillä oli niin pehmeät äänet, että vaikutti sydämenpohjaankin! Ja todella karjalaisia olivat siskokset! Kanteleen tanssijat olivat ammattilaisia. Hyvä oli kanteleensoittaja ja laulaja Sevets! Oli liikuttava nähdä Toivo Haimin tyttären ja Pauli Rinteen pojan yhdessä yhtyeessä! Arto Rinteen vaimo ja tytär olivat mukana. Tyttö kyllä hyppeli enemmän salissa. 3.3. Kello on jo 23.30 ja olin niin sekaisin, että kysyin Raijalta, onko jo 6.30? Onneksi ei ollut. Aamulla olin lasten sadun nauhoituksessa TV:ssa. Kirjoittajan rooli oli onneksi lyhyt. Kello 12.00 pidettiin Lotto-Karelian avajaiset. Samppanjaa, kaviaaria ja suklaata... Tarjosivat nuoret miehet Helsingistä, Kimmo Laine ja Klaus. Tilaisuuteen oli kutsuttu ministeri, lehtimiehet ja säätiömme hallinnon jäsenet. Kalaberda ei tullut. Puheen piti Zifa Jusupova. Myöhemmin olimme suomalaisen kulttuurin illassa Raijan kanssa: Turovskin yhtye Toive yliopistolta, inkeriläisten kuoro, jota johtaa Nikitina, tshalnalaisten kuoro, tyttöjen yhtye, jota johtaa Zhemoitel, luterilaisen kirkon pieni inkeriläisten kuoro. Mutta mukana naiset, naiset ja naiset... Soitti TV-toimittaja Rimma Konkka ja pyysi onnittelemaan suomenkielisiä naisia Naistenpäivän johdosta. 4.3. Näin minä sanon, jos hyvin käy: ”Voi teitä hyviä Karjalamme naisia! Jokainen meistä miehistä, kun onnittelee yleensä naisia, muistaa ja näkee silloin edessään konkreettiset rakkaat kasvot! Mieleeni tulevat sellaiset herttaiset kasvot kuin Zoja Rohlova (o.s. Jeremejeva), karjalainen, kouluvuosien ja ensimmäisten työurani vuosien ajoilta tuttava. Studiolaiset naisystävät, joitten kanssa opiskelin Leningradissa ja ensimmäiset kaksikymmentä vuotta tein työtä Petroskoin kansallisessa teatterissamme. Ja suomalaisen teatterin naispuolisen henkilökunnan edustajia tulen muistelemaan koko ikäni: Irja Takalaa, Darja Karpovaa, Liisa Tombergia, Sanni Botsharnikovaa, Liisa Sevanderia, Martta Ljubovinaa, Erna Bergia, Leena Kornilovaa, Sinikka ja Viola Malmia, Aili Ragujevaa. Onnittelen teatterimme vanhempia ja todella hyviä työntekijöitä Elina Kemppiä ja Tatjana Björnistä. Kantele-yhtyeemme naisia aina kauniisti edustivat Eila Rautio ja Tatjana Antysheva. Onnittelen satoja naispuolisia kulttuurityöntekijöitä, joitten luvussa ovat Aunuksen karjalaisen kuoron johtaja Zoja Autio, Sortavalan kuoron johtaja Elina Jermolajeva, nuori kuoron johtaja Kostamuksessa Valentina Karhunen. Nämä naiset eivät ainakaan ole syyllisiä tämän hetken kulttuurin tilanteeseen. Haluaisin onnitella sellaisia tiedemiesnaisia kun on karjalaista Ljudmila Markianovaa, vepsäläisiä Zinaida Strogalshtshikovaa ja Nina Zaitsevaa, runoilijatarta ja toimittajaa Alevtina Andrejevaa, Mullosen perheen naisia ja Kalevala-seuran puheenjohtajaa Tamara Starshovaa, Galina Lettijevaa, Karjalan tasavallan Suomi-seuran puheenjohtajaa, Kulttuurityöntekijäin ammattiliiton varapuheenjohtajaa Ljudmila Taljaa. Ja kerran tuleva juhla on kansainvälinen, mielellään onnittelen Karjalamme ansioitunutta kulttuurityöntekijää, Suomen Kuhmon Karjalan kornitsan toiminnanjohtajaa Sirpa Niemistä. Voi meitä miehiä! On hävettävää, että tilanne maassamme on niin huonossa jamassa ja yhä vain huononee. Se on liian rasittava seikka naisille ja lapsille. Onnittelen myös Carelia-lehden ja Karjalan Sanomien, radion ja TV naistoimittajia! Ja lopuksi pieni laulunpätkä. Kuvitelkaa, hyvät naiset, että sen laulaa eniten haluttu mies!” 6.3. Kävin Säveltäjäliitomme konsertissa. Valitettavasti sinfoniaorkesterin kokoonpano oli suurempi kuin katsomossa oli yleisöä. Soi Helmer Sinisalon ”Kizhin tarina”, Roine Raution ”Kultaista peuraa metsästämässä”. Nämä suomalaiset juuriltaan, edesmenneet mestarit kolkuttivat sydämenpohjaan. Kyllä ne muutkin, siis Beloborodov, Naprejev, Kontshakov, Repnikov, Patlajenko ovat todella ammattimiehiä, mutta minä kai vanhenen ja uuden sukupolven sävelmät menevät jotenkin sydämen ohi. Kerrankin ei soinut Vavilovin musiikki. Miellytti Kontshakovin valssi, joka oli sidottu 1960-luvun musiikkiin ja oli demokratian ensimmäisen aallon kaikuna. Toissapäivänä pidettiin Lions-klubin istunto. Piti pyyhkiä luettelosta pois herra Juri Linnik, joka ei kertaakaan tullut istuntoihin, eikä muutenkaan osallistu puuhiimme. Hyväksyimme riveihimme Istominin, Karjalamme vankiloitten "isännän". Huvittaa, mutta hyvätahtoiselta mieheltä hän näyttää. Päätimme nostaa jäsenmaksun 500 ruplaan kuukaudessa. Tohtori Malkiel ilmoitti, että hän mielellään vastaisi terveysohjelmastamme. Siis leijonien terveydestä. ”Ei tarvitse jonoissa seistä”, selitti mies kääntyen Leo Lankisen puoleen. TV-toimittaja Golomonosov sanoi, että voisi huolehtia sokeista, näkövammaisista. Radiokomitea voisi nauhoittaa ohjelmia heitä varten. Zalogin Teatteripajan johtajana ilmoitti, että teatteri jatkaa hyväntekeväisyysesityksiä. Istomin ehdotti esiintymistä vangeille: ”Olisi hyvä kerätä kirjojakin vankiloihin!" Vodolazko, Kirjojen ystävien seuran puheenjohtajana, ehdotti kirjojen ostamista vanhainkodille ja internaattikouluille. Sain kirjeen Suomesta eräältä Ahvoselta. Kirjeessä oli suuri määrä valokuvia siitä Helsinki – Soutjärvi -matkalta. Sain kirjeen Aaltiolta, jossa hän ilmoitti, että siirsi tilillemme 1000 Suomen markkaa ja määräsi rahat kääntäjille. Kääntäjien joukossa, siis Rugojevin ja Sunin lisäksi, oli minunkin sukunimeni! 7.3. Kello 11.30 alkoi Kalevala-aiheinen radiolähetys, jossa A. Mishinin ja Eino Kiurun puheitten jälkeen lausuimme Lidia Sykijäisen kanssa runoja venäjän kielellä. Paasasimme ainakin puoli tuntia. Tuntui pitkältä! Puuttui rytmien vaihtoa ja selvempää juontoa. Mutta lähetyksen ohjaaja Irina Dikoljuk ilmoitti, että he ovat valmiit jatkamaan nauhoitusta. Muka kääntäjät pyysivät. Kukkien hinta torilla naisten päivän aattona: 1 ruusu 1200 ruplaa. Yksi neilikka 320 ruplaa ja tulppaani 180 ruplaa. Siskoni Svetlana Väinövnä Artamonova soitti Pietarista. 9.3. Kävi Jaakko Rugojevin poika, jonka kautta lähetin 200 markkaa Aaltion käskystä siitä Kirje Gyllingille -kirjoituksesta. Poika toi minulle Jaakko Rugojevin ja Eino Pietolan kirjan Korpisota Vienan selkosilla omistuskirjoituksen kera. Karjalan Sanomien ja Severnyi kurjer -sanomalehtien katsaus: 13.3. ”Karjalan kulttuuria uhkaa syfilis”: ”Petroskoin (...) musiikkiopiston asuntolassa neljä asukasta sairastui maaliskuun alussa syfilikseen.” ”Puhaltakaamme samaan hiileen”: ”Vienan runokylät -projektin loppuraportti on valmistunut. Nyt se on toteutettava yhteisvoimin... Helmikuun 23. päivänä Kostamuksessa pidettiin kansainvälinen tapaamistilaisuus.” (Markku ja Sirpa Niemiset, Vladimir Bushujev, Oiva Mäkelä, Paavo ja Santeri Lesoset.) 16.3. ”Suomi-talolle löytyi rakentaja”: ”A-rakentajat Oy:n kanssa on sovittu, että työt tontilla käynnistetään heti, kun suunnitellusta rakennuspinta-alasta kolmannes on saatu myytyä tai niistä tiloista on tehty vuokrasopimukset. Juhani Honkanen uskoo, että Suomi-talon rakennustyöt voidaan käynnistää vielä tämän vuoden puolella.(...)” Venäjänkielinen Severnyi kurjer: 9.4. Ortjo Stepanov, ”Vastatusten oleminen jatkuu”: Venäjän kommunistisen puolueen uusi kenraalisihteeri G. Zjuganov, Korkeimman neuvoston puheenjohtaja R. Hasbulatov ja tunnetut kansanedustajat Astafjev, Isakov, Baburin ym. voivat riemuita. Opposition leppymättömät kannattajat veivät läpi päätöksensä. Ja nyt, jos vähemmän kun kaksi kolmasosaa kansaa äänestää Presidenttiä, niin B. Jeltsin saa luottamustappion.(...) Jos ottaa huomioon monen passivisuuden, etukäteen voi ennustaa tuloksen. Ja se merkitsee yhtä: voittoa riemuitsee elokuun 1991 kaappausyrityksen osanottajien idea ja mielenosoitukset Punaisella torilla tapahtuvat punaisten lippujen ja Stalinin kuvien kanssa.(...)” Eläkeläinen Ostashkov: ”B. Jeltsin ehdotti meille ohjelman asemesta oman utopiansa. Se on tässä: ottakaa riippumattomuutta sen verran kuin osaatte niellä, myykää ja ostakaa milloin tahansa, missä tahansa ja mitä tahansa. Olen teidän presidenttinne ja menen kiskoille, jos teidän elämänne huononee. Kestäkää syksyyn ja syksyllä tulee helpompaa. Ja loppujen lopuksi syyllisenä kaikkeen on Perustuslaki.(...)” 12.4. Kansalliskomitea pyysi käymään. Heillä on ehdotuksia. Suomen matkasta Tulimme Raijan kanssa Suomesta 7. huhtikuuta aamulla. Mieleen jäi Moskovan asema Pietarissa. Näki selvästi, missä tilanteessa on Venäjän yhteiskunta. Joka kolmannella naisella ja miehellä näkyi tappelunjälkiä kasvoilla. Tulimme Kouvolaan 10 minuuttia aikaisemmin eikä meitä odotettu. Laiturilla seisoivat varakulttuuriministerimme Viktor Timofejevitsh Stepanov Kaisa-tulkkinsa kanssa. Ei heitäkään oltu vastassa. Kuitenkin kaikki lutviutui. Poikien luota Kouvolasta pääsimme Helsinkiin. Menimme Dammertien luokse Erikin autolla ja Raili oli mukana. Juotuaan kahvit lapset lähtivät takaisin ja minä soittelin Maijalta Miettiselle ja Latvalalle Kuopioon ja Eskolalle Espooseen. Viikon olimme Helsingissä ja sieltä matkustimme Mikkeliin ja Mikkelistä Kuopioon. Ja sieltä sitten matkustimme takaisin Kouvolaan ja kotiin. Maijalla tapasimme Esko Talvelan, joka vei meidät autollansa Porvooseen, johon Talvelan perhe oli joutunut evakkomatkallaan. Mieleen jäi Espoon Lions-klubin istunto. ”Veli presidentti!” Hiukan huvitti klubin istunnon pitämisen tapa. Järjestettiin tietokilpailu "leijonan ryöstö". Kertoivat yhteisvoimin rakennetusta Minigolf-kentästä. Joulukuussa heillä on 15-vuotisjuhla ja kutsuivat meidät siihen. 230 markan lottokeräyksen luovuttivat klubimme hyväksi. 13.3. kävin Voitto Mäkipään puheilla Aikuisopetuskeskuksessa. Keskustelimme uusista yhteistyösuunnitelmista. Puhuimme mahdollisuudesta järjestää kirkkojen yhteistyötä. Maijan luona tulivat käymään poikansa Jussi vaimonsa kanssa. Jussi on Opetusministeriön leivillä... Olimme aikaisemmin tavanneet Maijan Tiina-tyttären pojan Joonaksen. Joonas on etiopialaisen poika Tiinan ensimmäisestä avioliitosta. Tällä kertaa mukana oli tytär toisesta avioliitosta. Toinen mies onkin turkkilainen. Puhuimme kansainvälisyydestä ja ryyppäsimme rieslingiä. Maijan mies Eki Dammert alkoi neuvoa, miten voi saada Venäjällä toiletit kuntoon! Etteivät ne vuotaisi! Ei tarvitse odottaa, että joku tulee ja korjaa. Soitin Puuruselle ja saimme liput Kansalliseen Jotunin Amerikan morsian -esitykseen: hyvät näyttelijät ja koko esityskin! Illalla linja-autossa tapasimme Viola Hakanan, Petroskoin teatterin entisen näyttelijättären, joka on tänne muuttanut uuden miehensä kanssa. 15.3. Seppo Sailo vei meidät autollaan Aarre Tanskasen kotiin. Einen kanssa kävimme isännän haudalla. Kävi Aarren veli Taisto vaimoineen. Juoruttiin, muisteltiin ja sitten mentiin saunaan! 17.3. Sepon veli Pertti Sailo vei meidät Nina Sailon luokse ateljeeseen. Päivällä kävimme Venäläisen kulttuurin keskuksessa. Mukana oli Torsten Forselmann (LC Petroskoi-Kalevala opas). Antoi 50 markkaa sen keräyksen lisäksi, joka oli klubissa. Ostimme niillä kasetteja näkövammaisia varten. 18.3. olimme Eskon kanssa Porvoossa. Kävimme vanhassa tuomiokirkossa. Raija sai Neekerin suudelman Fazerin kaupasta. Illalla Eeva-Kaarina Volasen avulla pääsimme Helsingin kaupungin teatteriin Rose-esitykseen (1920–30 -luvun lama USA:ssa). 19.3. Eki toi Maijan kanssa meidät Tapiolan rautatieasemalle ja sieltä matkustimme Turkuun. Irma ja Väinö Lonsiset (Irma on Maijan sisko, siis myös Talvela) veivät meidät Väinö Aaltosen museoon, jossa oli venäläisten taiteilijoiden näyttely. 21.3. kävimme Haapasten luona. Sieltäkin saimme 200 markkaa. Sillä ajalla Venäjällä taas tapahtui! Jeltsin otti edellisenä päivänä kaikki valtuudet omiin käsiinsä! Hasbulatov ja Korkein neuvosto yrittävät vastustaa. Vetoavat Perustuslakiin. Mutta Perustuslaki Venäjällä on niin raaka. Puolustusministeri ja turvallisuuskomitean johtaja ovat Jeltsinin puolella. 24.3. olimme taas Helsingissä. Leo Lindblom toi Lions-liikkeen materiaalia. Silloin kun olimme Lainalla, sain häneltä suuren määrän äitini kirjeitä Suomeen Kanadasta ja Neuvostoliitosta. Yritin kopioida niitä Mikko Dammertin toimistossa. 25.3. illalla olimme Kansallisteatterin pienen näyttämön Razumovskajan Rakas Jelena -esityksessä (Jelena Sergejevna). Taustana oli rapistunut betoni, Leninin kuva seinällä ja kaikenlaisia kirjoituksia, ikkunoissa ristikot, vanhat huonekalut ja ovi toilettiin, jonka sisäänkin näkyi. Näyttelijät tulivat näyttämölle katsomon kautta. Koulupojiksi he olivatkin hiukan aikuisen näköisiä. Oikein hyvä oli Natalja Sergejevna! Esitys järkytti! 26.3. juna vei meidät Maijan kanssa Mikkeliin Pirkko Talvelan luokse. Maijakin työnsi mukaan 200 markkaa. Pirkko kyllä päätti tehdä meidät todella onnellisiksi ja osti kaupoista molemmille niin paljon, että teki mieli kieltäytyä. 27.3. Ja kello 14.00 katsoimme Mikkelin teatterissa Gogolin Mielipuolen päiväkirjaa. Tarja Heiskanen, amatööritaiteilija oli oikein uskottava miesroolissaan. Liikkuvat lasiset seinät olivat sankarin ympärillä. Niitten läpi näkyi sankarin pomo, nuori tyttö. Ainakin sadan lapsen itku nauhalta järkytti. Ikoni näkyi nurkassa pyhäinkuvalampun valossa. 28.3. olimme Pirkon kanssa Annukka Talvelan, entisen Mannerheimin, hovissa: Inkilän hovi! Juvan kirkonkylä on noin 22 km Mikkelistä. Seuraavana päivänä Pirkko luovutti meidät Aarre Harjusen käsiin. 31.3. Aarre vei meidät Kuopioon katsomaan Tulitikkuja lainaamassa. Se oli 2,5 tunnin esitys. Kuului kansanmusiikkia kitaralla, pianohaitarilla esitettynä ja sankarit puhuivat mehevää Lassilan kieltä, tosin välillä huolimattomasti, ilman syventymistä ajatuksiinsa. Nerokkaasti oli keksitty näyttelijän esittämät hevonen ja porsas. Mutta erikoisen odottamatonta oli "elävä" saunan kiuas, joka sylki vastaan kun heitettiin vettä. Aarre toi meidät Outokumpuun Kosusten luokse... Tavaraa ja ruokaa oli kerääntynyt kauhea määrä! Mutta kai me pääsemme täältä Erikin syntymäpäiville: Тридцать пятый раз пришёл апрель, К тебе, мой сын, весеннею капелью. Для подвигов оставь свою постель, Жена и дочь в дверях семейной кельи. Как в улей в келью мёд свой отнеси, Богат пусть будет дом твой в славной Суоми, И если есть наш бог на небеси, Пусть будет мир и счастье в вашем доме. Мальчишьи игры, сын мой, позабудь. Пора давно стать мужем и опорой, Пора давно понять в чём жизни суть, Подчас и скрыть свой гонор, спрятать норов. Мы с мамой поздравляем с Днём рожденья, Пусть мумми Нелли путь твой освятит, Семье своей прими благословенье! На жительство пусть будет вечный вид! 13.4. Eilen illalla kuume nousi 39,8. Yritin soittaa LC jäsenille, että kyllä kai minä parin päivän kuluttua olen terve. Yritän "silittää" ruusuani. 15.4. Karjalaisten liikkeen koordinaattori A. Grigorjevin kansallinen kysymys: karjalan kieli vai suomen kieli? Jaakolla on vuosijuhla. ”Kansan kirjailija”, kirjoittaa lehdessämme Ortjo Stepanov Jaakko Rugojevista. (Karjalan Sanomissa, Ortjo Stepanov ”Tuosta tunnen kunnon miehen.”) 16.4. Viiden päivän matka Zifan, Kotkatjärven Andreikon ja Kornilovan kanssa Marttojen juhliin Suomeen. Helsingin junalaiturilla vastassa oli itse Opintokeskuksen toiminnanjohtaja herra Mäkipää. Kotkatjärven keskikoulun johtajan Aleksei Andreikon ja suomen kielen opettajan Kornilovan aloitteesta kylässä syntyi aikuisten vapaa-aika- ja opetuskeskus. Siellä me, siis säätiömme ja koulu, järjestimme maanviljelijöiden kursseja ja paikallisten emäntien tapaaminen Suomen Marttojen kanssa. Siksi meidät kutsuttiin näihin juhliin. Meidät vietiin taksilla Marttojen hotelliin. Hotellihuoneessa oli hedelmiä ja kukkia ja tervetulokortti. Meistä piti huolta Seija Blomqvist. Juhlissa puhuin yhteistyöstä Marttojen kanssa ja onnittelin Karjalassa asuvien puolesta. 19.4. Olin Kirkkonummella Voitto Mäkipään luona. Perheeseensä kuuluvat vaimo Hilkka ja kitaransoittoa ja italiankieltä opiskeleva Eila-tytär. Jätin Voitolle Nikolai Samsonovin silmälääkereseptin. Voitto keitti omia perunoita ja laittoi illallisen. Zifan ja Andreikon saatoimme junaan. 20.4. Karjalan Sanomat: ”Kulttuurisäätiö vetää tyhjän arvan”, kirjoittaa Mikko Nesvitski. Se siitä arpahommasta, josta ei tullut mitään! 23.4. Palasin Suomen matkaltani. Olin Opetuskeskuksen 50-vuotisjuhlissa ja Espoo-Lions Clubin 15-vuotisjuhlassa. Matkustin Petroskoista jo 15.4. Opetuskeskuksen juhla oli Savoy-teatterissa. Sain 350 markkaa matkakorvauksena ja 400 markkaa päivärahaa. Toin matkaltani kotiin Leningradin kaupoista 2 kg sokeria, juustoa, makkaraa ja suklaata. Aikamoinen kuorma, mutta kotona olivatkin sitten juhlat! Ostin Samsonovin pojan lapsille pikkukenkiä. Espoon leijonat lupaavat tulla heinäkuussa ja siksi vein säätiöömme sen klubin jäsenten luettelon. Eilen kävin Edvin Alatalon puheilla. Sain tarjouksen kirjoittaa teatteriamme varten uuden käsikirjoituksen teatterimme kohtaloista. Sain myös tiedon siitä, että minut otetaan mukaan kahteen näytelmään. Toinen rooleistani on Tangui-pappa Arkadi Stavitskin Hyvää päivää, herra Gauguin! -näytelmässä ja toinen on sadun kertoja suomenkielisessä Pähkinänsärkijä-lastennäytelmässä. Noin viikon kuluttua alkavat harjoitukset L. Vladimirovin kanssa Stavitskin näytelmän puitteissa. 26.4. Kävin Zifa Jusupovan luona säätiössämme. Siellä tapasin Kaukorannan LTD:n pojat Suomesta. Keskustelun aiheena oli Zifan haastattelu Karjalan Sanomissa... Vähän myöhemmin kotiin soitti säätiömme kirjanpitäjä Tamara Petrovna, joka kertoi, että sen LTD:n mies Timo Laine pyysi Zifalta omia markkoja, joita hän oli pannut säätiön laatikkoon. Suomalaiset vaativat Säätiön hallinnon istuntoa Zifan haastattelun johdosta, mutta Zifa ilmoitti heille, ettei ole paikalla Kalaberda, säätiön puheenjohtaja, ja istuntoa ei voida järjestää. Ja kirjanpitäjämme kertoo, että Zifa on kuin kilipukki kaalipellon vahtina. Ja kun sitä kaalia ei oikein suomalaisilta heru, niin Zifa on pahoillaan ja heittäytyy lampaaksi. 1.5. Kaunis lämmin Vappupäivä! Panimme vaaleat puvut päälle ja lähdimme kävelylle kaupungille. Äänisen jäät soivat tai oikeastaan helisevät. Kansaa kaduilla on tulvana ja paljon lapsia... Sitten katsoimme kaksisarjaista Siperiassa kadonnut -elokuvaa. Mittan kirjoittama skenaario. Keskitysleiri Siperiassa. Sinne joutui englantilainen, geologi ammatiltaan. Ympäristö on barbaarimainen. Toinen asia on katsoa sitä TV:n ruudusta, mutta TV-uutisissa näkee oikeita taisteluja Moskovan kaduilla. Miliisi liikkuu valkoisilla hevosilla, mutta lyödään ikäihmisiä. Iskevät takaa, pampuilla. Lentää kiviä. Sitten näytetään haastattelua miliisikenraalin kanssa, näytetään rautatankoja, joita mielenosoittajat valmistivat tappeluja varten. Saa nähdä, pääseekö maamme suuren taistelun yli. 5.5. Olen Suojärvellä. Tilasin hotellin johtajalta hotellipaikat Harjusten perheelle. Yksi paikka kahdenhengen huoneessa on 3600 ruplan hintainen, jos se on virallisen matkan merkeissä. Suomen turistien on maksettava 45 markkaa vuorokaudessa. 7.5. Sain Lions Clubin ohjesäännöt koneella lyötynä. Oikeusministeriössä ehdotettiin muuttamaan vielä yhtä sivua. 17.5. Näin kauniita päiviä harvoin on kesälläkään. Leningradista ei tullut sadun ohjaaja ja pääsimme mökille. Se olikin paras ulospääsy kaupungin asunnoista, joissa lämpöpatterit ovat kuumana, vaikka ulkona on +20. Syksyllä sitten tapahtuu päinvastainen ilmiö. Ja se Musti-kissamme synnytti kuolleita pentuja meidän petiimme! Joku oli vissiin potkaissut raukkaa. 19.5. Aurinko paistaa ja silloin niin sanottu teatterimme ЖПЗ-harjoitussali on kuin pätsi. Pähkinänsärkijän harjoitukset menivät taas myttyyn! Eilen jostain syistä ei ollut Hakanaa ei Anja Myllylää eikä miestään Pauli Vaklinia. Tänäänkin puuttuvat molemmat Vaklinit. Lidia Sykiäinen ja Anja ovat Suomen konsulaatissa täyttämässä kaavakkeita Suomea varten. Sen takia siirrettiin harjoitusta tunnilla, mutta aika on mennyt umpeen, eikä näyttelijöitä kuulu. Voi meitä raukkoja! 20.5. Lions Clubin istunto: puhutaan Kalevala-ohjelmasta ja espoolaisten vastaanotosta. Leo Lankinen kertoo omasta suunnitelmastaan luoda Kalevalalle omistettu muistomerkki Mujejärven piirin Tiiksiin, jossa hän joskus opiskeli ja kovasti ihmetteli suurta kivimöhkälettä. Lankisen luonnoksessa kalevalaiset rautakangilla yrittävät siirtää sitä kiveä tulevalta pelloltaan. Lähellä mies soittelee kanteletta ja seisoo naisia lapset sylissä... Voi kun saisi sponsoreita tämän idean toteuttamiseen... Nyt on aloitettava LC:n leiman tekemisen hommat. Leo Lankinen on tehnyt luonnoksen. Kotiimme saimme kahvipaketin Maija Dammertilta. Hommailen Harjusen perheen vastaanottoa Suojärvellä. Etsin autoa. Herroilla on aikomus käväistä Suojärven lisäksi Petroskoissa ja Kizhin saarella. 3.6. Kauheista summista on kyse, kun ajattelen Harjusen perheen tuloa Karjalaamme: 740 669 ruplaa. Kurssi nykyään on 190 ruplaa markasta. Siis noin 4000 markkaa. Siihen kuuluu kyllä hotellit Suojärvellä ja Petroskoissa, mikrobussi 6 hengelle, Kizhin matka ja ruoat. 11.6. Vasta tulin Värtsilästä puoli kaksi yöllä. Lähdimme sinne Harjusten kanssa Petroskoista kello 7.00 aamulla: Aaro, Elsa, Vilho, Armas ja Elsan mies Gunnar. Kiertelimme Karjalaa vuokratulla bussilla: Suojärvi, Porojärvi, Kizhi, Kontupohjan kautta Kivatsu. Autosta maksoin 1400 markkaa. Harjuksilta sain 4300 markkaa. Käteeni palkkana jäi 170 markkaa viiden päivän työstä. Soitti Aulis Eskola ja kertoi, että on tulossa 18 LC jäsentä ja kaksi lentäjää. Tilasivat erikoislennon. Pyysi ilmoittamaan Tshekmasoville, että on tulossa taiteilija Vepsä – Mikko Vesper. Pyysi viemään hänet Soutjärvelle ja Soksuun. 12.6. Nyt kädessäni on sormikkaat – on niin kylmä! Eilen peruttiin harjoitukset ohjaaja Andrei Gorbatyin sairastumisen johdosta. Tapasin kaupungilla Ortjo Stepanovin, joka kertoi, että oli viikko sitten Vuokkiniemellä ja tapasi siellä Nina Sailon! Taiteilija järjesti poikansa ja tyttärensä kanssa tilaisuuden kylän klubilla, johon kutsui lapset, joille oli varattu makeisia ja vanhemmille oli tilattu kahvia. Jäi sinne tekemään jonkun "staran" kuvaa. Kaikki vanhemmat ihmiset muistelivat "saviukon akkaa", joksi nimittivät häntä paikalliset asukkaat sodan aikana, kun Sailot tekivät siellä työtä. Ortjo kertoi, että Jaakko Rugojevilla on syöpä ja tuskinpa hän pääsee pois sairaalasta. 14.6. Soitin Tshekmasoveille siitä Mikko Vesperin tulosta, mutta miestä ei ollut kotona ja vaimo kertoi, että heinäkuussa he ovat Suomessa. Soitti Pirkko Talvela ja ilmoitti, että hän on tulossa Petroskoihin laivalla. Meinaa tulla käymään, jos olen häntä vastassa laiturilta. 18.6. Tänään venäjänkielisessä lehdessä oli ilmoitus, että eilen kuoli Jaakko Rugojev. Hautajaiset on 22.6. Soitin Hiitolaan Talveloitten tulosta. Kyläneuvoston puheenjohtaja Tupitsyn kertoi, ettei tiedä vielä asiasta. 21.6. Soitti Luoma-Aho Suomen Opetusministeriöstä ja kertoi, että meinaa lähettää "surusanan" herra Nummisen puolesta J. Rugojevin muistotilaisuuteen. Tilasin puhelinkeskustelun Rauno Meriölle, hänen kautta voi ilmoittaa J. Aaltiollekin. Tänään illalla meinataan tehdä Pähkinänsärkijän läpimeno. 25.6. Soitin Dammerteille. Talvelan perhe on tulossa 19.7. ja ovat Hiitolassa kaksi vuorokautta. Heitä on 12 henkeä. Ilmoitin Tupitsynin sihteerille. Teatterissamme järjestettiin ensimmäinen läpiajo. Ihme että pääsimme loppuun, niin paljon oli yllätyksiä kun oli uudet puvut, kulissit ja valot. 27.6. Eilen oli Petroskoin syntymäpäivä. Ja vaikka oli lauantaiaamu, niin kirkko, johon pistäydyin, oli täynnä ihmisiä ja urheilukenttämme samoin. Stadionilla oli jalkapallo-ottelu viihdetaiteilijoiden (vieraita) ja paikallisten yrittäjien välillä. Vapaapääsy. Ja me raukat harjoittelemme. Tänäänkin oli läpiajo, mutta myöhästyimme sen alun kanssa, kun ei tullut töihin sähkömies. Löydettiin pikaisesti joku. 29.6. Kauheasti väsyn harjoituksista. Ohjaajakin, nuori mies, huutaa kuin riivattu. Tekniikka pettää. Soitti kaverini Nikolai Samsonov, joka on Säveltäjäliiton vastaava sihteeri, ja kertoi hermostuneena, että varakulttuuriministeri Natalja Vavilova kuuli Suomessa ollessaan, että Karjalan kunnailla -sävelen soidessa suomalaiset sotilaat tappoivat venäläisiä. Ja me meinasimme tehdä siitä tasavallan hymnin. Nyt Kulttuuriministeriö kieltäytyy maksamasta torvisoittokunnalle sen musiikin sovituksesta ja piireistä pyydetään takaisin nuotteja. Soitti Markku Nieminen seminaarin järjestämisestä Seesjärvellä syyskuussa. Teemana on karjalaisten kulttuuri. Sanoi, ettei oikein usko Zaikovin järjestelykykyyn ja pyytää minua auttamaan hotellin tilaamisessa Karhumäellä noin 40 hengelle. Väinö Rusasen näyttely on kiidätettävä Suomeen. Soitin Aunukseen ja tytöt lupasivat auttaa näyttelyn purkamisessa ja saattamisessa. Eilen oli suomenkielisen sadun, Pähkinänsärkijän, ensi-ilta, tai oikeastaan ensi-ilta-päiväesitys: se alkoi kello 16.00. Yleisöä oli noin 200 henkeä, lapsia ja aikuisia. 1.7. Tänään on täyttynyt 36 vuotta meidän Raijan kanssa yhteistä elämää. 36 vuotta on kulunut siitä, kun saimme studiollamme näyttelijän ammattitodistuksen. Näinä päivinä soittelin eläkkeellä oleville näyttelijöille ja keräsin heiltä toivomuksia teatterimme uudelle sukupolvelle. Uusi studio on valmisteilla. Viljo Ahvonen: ”Terveyttä ja onnea! Lämpöä ilmassa, että tänä vuonnakin saisitte nauttia kesästä.” Sanni Botsharnikova: ”Toivotan antoisaa luovantyön taivalta. Rakkautta teatteriimme sydämen pohjalta, rakkautta taiteeseen. Eikä sitä saisi pettää koskaan. Taide antaa voimaa kestää kaikki vaikeudet. Näyttämö puolestaan kasvattaa, siksi kun kaikki luomukset tulevat sydämemme kautta, meidän läpi. Näen usein unta siitä, että olen unohtanut roolitekstini. Se on painajaista, tekee kipeää, sillä minä en koskaan elämässäni ole unohtanut tekstiä.” Darja Karpova: ”Rakkautta teatteriin! Mestaruutta, jota on saavutettava ja kehitettävä joka päivä, työkavereiden ja vastapelaajien kunnioittamista. Jos olette päätäneet tulla näyttelijöiksi, niin saatte ammatin, josta ei pääse vaikka kuinka vaikeaa olisi.” Viljo Vesa: ”Kehittäkää suomen kielen taitoa! Jos lähdette Suomeen, niin siellä on ankarat kriitikot ja vaikeuksia voi syntyä. Teatterin maineesta on pidettävä kiinni. On ajateltava työskentelevänsä niin, että säilyisi teatterin maine.” Tulimme Raijan kanssa uuden studion Zoshtshenkon Häät-esityksestä. Entisen puvuston huoneistoon kerääntyi noin 30 henkeä. Tukala olo. Esityksessä oli jännitys päällä niin kuin oli silloin tekijän aikana ja nykyään kaduilla: juopottelua, raiskaamisia. Eikä muusta saatu selvääkään. Oli sellainen tunne, että nuoria näyttelijöitä raiskataan. Lapset uskaltavat paljon enemmän kuin uskalsimme me, mutta ei kukaan heistä sanonut suomen kielellä kahta lausetta enempää. Paitsi Gostev, joka oli ainoa pystyvä tuleva näyttelijä. Ja hän on Komin tasavallasta. Soitti V. Ahvonen, jota hermostutti koko esitys: ”Menevätkö he todellakin Suomeen tämän kanssa. Osaavatko nämä tytöt ja pojat näytellä vaikka joskus Tshehovia ja Turgenevia? Osaavatko he pysyä suurella näyttämöllä?” 5.7. Eilen tulin mökiltä ja kello 16.00 olin nuorten juhlissa, siis studion suorittaneiden illanvietossa. Läsnä olivat ministerimme Oleg Belonutshkin, varaministeri Vavilova. Vanhemmista näyttelijöistä tuli Darja Karpova, joka puhui moneen otteeseen. Läsnä olivat myös ja puhuivat Liisa Sevander, Botsharnikova, V. Ahvonen, O. Björninen, Erna Lund, Mikshijevit, Vaklinit, G. Laine, A. Ragujeva ja Erna Berg. Lopussa minäkin lausuin runoni: В истории от студии до студии, Театр трясло, кидало и подбрасывало. Не поднесу рецептов жить на блюде я, Хотя в трясину нас не раз засасывало. Библейских десять заповедей зная, Вам надо помнить несколько ещё. При допингах на сцену вылезая, Вы зрителей возьмите-ка в расчёт! Себя творите сами при безлюдье И берегитесь как отравы словоблудья! Sitten aloitin laulun: ”Moni on korpi kolkko täällä...” ”Vaan ei niistä huolista huolita...”, kaikki vanhemmat yhtyivät siihen. Oli samppanjaa, puheita ja onnitteluja, mutta tuleeko heistä näyttelijöitä? Tuli yhtäkkiä mieleen, että ministeriö Edvin Alatalon kanssa meinaavat tehdä teatterista venäjänkielisen nuorisoteatterin? Vähitellen kääntävät ohjausta. Eiväthän nämä nuoret osaa yhtään suomea. Vasta kun on tehty yksi satu ja nyt aloitetaan taas venäjänkielistä, jonka meinaa ohjata Lidia Tolstova. 13.7. Soitti eräs Kizhi-museon työntekijä ja ehdotti yhdessä Lions Clubin kanssa tilaamaan suomalaisille vieraille laivamatkan saarelle. Soitin Karhumäen piirineuvoston kulttuuriosaston johtajalle N. A. Markelovalle siitä hotellivarauksesta seminaaria varten. Puhuin Ramon Niemen kanssa LC:n matkasta Kizhin saarelle. 15.7. Tuli ja lähti Pirkko Talvela, joka toi mukanaan ainakin 30 kiloa vaatteita. Antoi 50 dollaria. Toimme ja veimme taksilla. Ei oikein ehditty puhuakaan. Ostin 20 lippua sille satusaarelle. Hinnat sinne kyllä myös ovat satumaisia: meinasivat ottaa meistä 6400 ruplaa per henkilö ja sain sen verran ympäripuhutuksi, että ottivat minusta 640 ruplaa lipuista kuin venäläisistä, Venäjän kansalaisista. Maksoin 20 tuhatta ruplaa Lohijärven juhla- ja saunomispaikasta. 24.7. Charter-juhla. Petroskoi-Kalevala LC:n vieraana on Espoo-klubi. Kuvernöörinä heillä on Harri Ala-Kulju. Oppaana Torsten Vorselman. Espoo klubin tämän vuoden presidenttinä on Reino Bamberg. Vetäjänä vieraitten puolelta on Aulis Eskola. 16 henkeä tuli lentokoneella kello 11.30 Moskovan aikaan. Kello 13.00 olimme Kansallisteatterin edessä. Raija Pirkon lahjoittamassa puvussa ojensi pullaa ja suolaa. TV oli nauhoittamassa tilaisuutta. Teatteriyhdistyksen huoneistossa tarjottiin kahvit. Ilmoitin ohjelman ja sitten vieraat vietiin perheisiin ja lentäjät hotelliin. Kello 14.45 kokoonnuimme taas Kansallisteatterin kolmannessa kerroksessa. Järjestimme kello 15.00 Charter-juhlamme Teatteriliiton huoneistossa teatterimme yläkerrassa. Kantele-yhtyeemme soitinryhmä soitti "alkusoiton". Vorselman piti venäjän kielellä lyhyen puheen ja antoi minulle puheenvuoron. Tervehdin vieraita. Vieraat lauloivat Aulis Eskolan johdolla Lions-marssin. Kuvernööri Ala-Kulju tervehti tämän kansainvälisesti kuulun hyväntekeväisyysliikkeen uusia jäseniä ja ojensi USA:sta tuodun Charter-kirjan, jonka me kaikki uudet jäsenet allekirjoitimme. Sitten oli merkkien jako. Kantele-yhtyeen soittajat taas soittivat jotain hyvin bravuuria. Lausuin kiitospuheeni. Saimme vieraitten onnitteluja ja lopetimme yhteisellä Rakastan elämää -laululla kahdella kielellä. Kello 19.00 olimme Lohijärvellä. Täällä minun tervehdyspuheena olivatkin Kalevalan runot. Keskusteltiin, ryypättiin ja saunottiinkin, vaikka ympäri riehui ukkosilma! Seuraavana päivänä järjestimme matkan Kizhin saarelle. Pushkina ja Niemi olivat oppaina. Minä olin Mikko ja Pirkko Vepsän kanssa Soutjärvellä ja Himjoella. Mikko on kuuluisa suomalainen taiteilija ja on varma, että hänen juurensa ovat Vepsänmaalla. Järjestimme lounastilaisuuden teatterilla. Vieraat lähtivät paluumatkalle kello 18.00. Molemman osapuolen ladyt olivat tietenkin mukana! Valmistin tilityksen kirjanpitäjälle: Sputnik O/Y:lle maksettiin huoneiston vuokraamisesta Lohijärvellä 20000 ruplaa; 8550 ruplaa maksoin virkailijoille Klubin sääntöjen rekisteröimisestä; Klubimme sinetti maksoi 4 800 ruplaa; 6600 ruplaa maksoivat Kalevala-kirjat, jotka lahjoitimme vieraille; Kantele-yhtyeelle maksoin konsertista 3 800 ruplaa; Kizhin saaren meno-paluuliput ja museon liput maksoivat 17 800 ruplaa. 230 markkaa me saimme Espoo-klubilta ja 50 markkaa antoi sen lisäksi Vorselman. Ne markat minä sain vielä ollessani Suomessa. Hallinnon ehdotuksesta ostin Suomesta 10 kasettia x 12 = 120 markkaa. Loput 160 markkaa vaihdoin rupliin. Siitä tuli: 160 x 140 ruplaa markasta = 22400 ruplaa. 8.8. Hiukan viime viikosta. 31.7. menimme Raijan kanssa Kostamuksen kautta Vuokkiniemelle. Yksi Jaakkolan veljeksistä vei meidät Raijan kanssa kaupungin laidalle tieristeykseen ja siinä nostettiin kättä ja suomalainen henkilöauto pysähtyi ja siinä oli pariskunta matkallaan juuri Vuokkiniemen juhlille. Kello 13.00 olimme juhlissa ja ehdin laulaa "Mieleni minun tekevi" viisikielisen säestyksellä. Monta kymmentä ihmistä osallistui tilaisuuteen. Lauloi ja tanssi Valentina Karhusen yhtye Kostamuksesta. Kuoro pyysi minua valokuvaan ja minulta jäi näkemättä Ristin kantaminen paikalle, jolle aiotaan rakentaa uusi kirkko aiemmin palaneen tilalle. Se paikka on Kuitin rannalla. Sandra Remsun talossa nautimme lounaan. Mukana olivat Niemiset ja Vitali Dobrinin. Niemiset toivat meidät illalla Dobrininin asuntoon, jossa yövyimmekin. Vitali lähti Kuhmoon työpaikalleen ja niin lähtivät Niemisetkin. Seuraavana päivänä mekin pääsimme Petroskoihin kiitävään junaan. Mutta jo 3.8. nautimme mökkimme rauhasta. Ja hyvä, että tuli vieraita Suomesta: Lehmuksen pariskunta! Keskustelimme aamukolmeen saakka. Muistelimme ja mietimme. Seuraavana päivänä toin korillisen sieniä. Ja matkustin Petroskoihin, koska minun piti olla vastassa, kun saapui valokuvaaja Sjögren Saarijärveltä. Ja Allanin kanssa painuimme taas mökillemme, jossa ryyppäsimme ja keskustelimme. Sjögrenin näyttely järjestettiin Taidemuseossa. Sen avajaisissa katsottiin dia-kuvia. Soitti Pirkko Mikkelistä. Hän odottaa meitä teatterilaisten kanssa. Sai kuulla, että olemme tulossa. 12.8. Teatterimme henkilökunta kokoontui kello 11.00 katsomoon. Toveri johtaja puhui. Kollektiivin vanhemmasta sukupolvesta olivat Gennadi Laine, Pekka Mikshijev ja Vieno Kettunen, Erna Lund ja Erna Berg, Jelena Kornilova ja Aili Ragujeva, Anja ja Pauli Vaklin, Eila Hidman ja Jevgeni Bulytshov. Läsnä oli dramaturgimme Venla Kiiranen. Olin haltioitunut, kun pääsin vielä tähänkin kokoukseen. Siis teatterimme on vieläkin elossa! Mukana oli ryhmä nuoriakin, joista jotkut lähtevät teatterin kanssa Suomeen. Edvin kertoi, että tänä iltana pidetään Gauguinin harjoitukset. Kokouksessa tietenkin oli Leonid Vladimirovkin. Tolstova harjoittelee venäjänkielistä Tuhkimoa. On aikomus vaihtaa näyttelijöitä Varkauden teatterin kanssa, kun sielläkin harjoitellaan Gaugunia. Teatterin taiteellisen johtajan Pauli Rinteen jälkeen Sergei Proninkin jätti johtajan pöydälle anomuksen lähdöstään teatterista. 17.8. Tänään on äitini muistopäivä. On kulunut jo kuusi vuotta hänen kuolemastaan. Kävimme Raijan kanssa hautausmaalla täpötäydessä bussissa. Soitti Irma Kaipiainen ja pyysi kirjoittamaan Verso-lehteen puolentoista liuskan jutun Aaltion suunnittelemasta kirjasta. Lähetin hänet kuitenkin Ortjo Stepanovin puheille. 18.8. Tänään Severnyi kurjer -lehdessä oli Andrei Zhukovin kirjoitus Lions Clubimme charter-juhlasta. 25.8. Erkki tuli käymään. Kertoi, ettei tippaakaan viime aikoina ollut suussa. Myy autoja, huonekaluja, Leena on siivoojana. Railikin työskentelee iltaisin äitinsä kanssa. 27.8. Sain kirjeen Eskolalta, jossa hän klubin puolesta kiitti vastaanotosta. Tuli kuviakin. Golomonosov vei ne ostetut kasetit näkövammaisille. Hallinnon istunnossa Istomin ja Belonutshkin kertoivat konsertista, jonka Luovapaja-teatteri esitti vankilassa. Vodolazko ehdotti ostamaan kirjoja Kirjan ystävien seurasta ja lahjoittamaan ne lastenkodille. Pushkinan ehdotuksesta ostamme näkövammaisia varten joukkolippuja sinfoniaorkesterin konsertteihin. 31.8. Myttyyn meni eilinen läpiajo. Olemme riippuvaisia tekstistä. Sain kirjeen Juhani Aaltiolta. Hän siirsi tilillemme 5000 markka ja kirjeessä oli määräykset, miten ne tulee jakaa: kääntäjille, Kirjailijaliittoon Rugojevin muistolle. Huomenna on nukketeatterin monivuotisen taiteellisen johtajan Juri Andrejevin taiteessa olon 40-vuotispäivä. Alatalo pyysi onnittelemaan häntä teatterimme puolesta. Kävi Boris Akbulatov ja toi kuvittamansa Kalevalan Nina Sailoa varten. Soitti Jorma Puustinen ja pyysi ostamaan häntä varten kaksi säätiömme julkaisemaa Kalevalaa. 3.9. Perjantai... Aamulla harjoittelimme II näytöstä ja illalla piti olla läpiajo, mutta Lidia Sykiäinen tuli hiprakassa ja Pekka Mikshijev kieltäytyi harjoittelemasta hänen kanssaan ja lähti pois. Ohjaajakin lupasi seuraavalla kerralla tehdä samoin, jos tilanne toistuu. Tuntuu siltä kuin koko yhteiskuntamme mätänee. Televisiosta tulee parlamentin tunti. Puhutaan Rutskoista ja Shumeikosta. Raija lähti mökille ja minulla on huomenna läpiajo. 4.9. Läpimeno meni melko mutkattomasti. Johtajamme Alatalo kertoi, että täytyy kai mennä hirteen, jos emme pääse lähtemään Suomeen tällä kertaa. Meinaamme viedä Gauguinin ja lasten sadun. Jos kuri on samanlaista kuin nyt, niin kaikki on silloin kyseenalaista. Lidian kanssa on jo ennenkin puhuttu. Nyt painun minäkin mökille, sillä seuraava läpimeno on vasta maanantaina. Ensi-ilta on määrätty 13.9. 18.9. Kansallisen teatteri kiertueelle Suomeen No niin... Olemme taas menossa Suomeen. Ja pitkästä aikaa lähden näyttelijän ominaisuudessa. Mutta täytyy rehellisesti sanoa, ettei Gauguinista tullut niin hyvää, kun oli ennustettu. Minä ainakin ensi-illassa menin sekaisin. Loppumonologini meni hampaiden kolinan säestyksellä ja tekohampaat meinasivat lentää lattialle. En voinut sisäistä elämääni sijoittaa repliikkeihin. Oli huutamista ilman kipua ja voimaa... Ei ollut tarpeellisella tasolla Pauli Vaklinkaan. Ohjaaja Leonid Vladimirov, joka on nykyään pääohjaajana, hermostui niin paljon, ettei noussut näyttämölle kumartamaan lopussa. Katsomossa oli enemmänkin kutsuvieraita ja muutama ostolipulla. 14.9. piti ihan mennä hammaslääkärin puheille, että auttaisivat hampaitten kanssa. Liimasivat sementillä, mutta eivät antaneet takuuta. Kuitenkin on tehtävä työtä. Muisteltiin tekstiä ilman ohjaaja 15.9. ja illalla oli Pähkinänsärkijä-esitys. Se vasta oli kamalaa, kun kukaan ei oikein muistanut tekstiä esityksestä, jota esitettiin vain pari kertaa keväällä. Ohjaaja Andrei Gorbatyi Pietarista huusi ja hälisi seuraavan esityksen aikana. Piti ihan sanoa, että nyt, ukko, painu helvettiin! Ja sellaisilla evästyksillä tänään lähdemme ulkomaille: Mikkeliin, Savonlinnaan, Varkauteen ja Joensuuhun. Joka päivä on kaksi esitystä. Yksi päivä Varkaudessa on vapaata. 19.9. Suomi, Savonlinna. Kaunis kaupunki saarineen ja siltoineen. Upea Olavinlinna. Pauli Vaklin ryyppäili jo junassa, kenkkuili ja ärsytti ympärillä olevia. Alkoi hattuilla tullimiehille ja sai lisää tarkastusta. Anja hermostui. Rajalta käännytettiin tehostehoitaja V. Heimonen: ei ollut riittävästi leimoja. Nyt olemme perhehotelli Hospitsin vieraina. Asumme huoneessa nelistään: minä, Pekka Mikshijev, Juho Hakana ja suomalaisen harjoittelija Timo Munne. Jokainen sai ensimmäiset 161 markkaa, mutta myöhemmin selvisikin, ettemme ensimmäisestä päivästä, jolloin ei ollut esitystä, saaneetkaan rahaa. Ensimmäinen ateriani maksoi 45 markkaa: salaatti, sianlihapihvi ja kahvi. Lisäsin 5 markkaa, että sain lasillisen maitoa. Ja illaksi ostin jogurttia. 20.9. Aamiainen oli jo 6.30 ja 7.05 lähdimme Enonkoskelle. Ensimmäinen esitys alkoi jo 9.15 ja toinen 13.00. Nauhurin otti käsitettäväksi johtajamme Edvin Alatalo. Mutta munauksia syntyi enemmänkin sähköpuolella: paloivat sulakkeet. Liikuntatalo ei ollutkaan paras mahdollinen esiintymispaikka: pieni näyttämö. Ekaluokkalaisia oli noin 150 henkeä. Säästimme ateriarahoja, kun saimme ruokaa koulun ruokalassa. Toiseen esitykseen tuli V. Heimonen taksilla rajalta. Esitimme Pähkinänsärkijää. Sitä oli katsomassa aikuisiakin. Illalla hotellissa harjoittelimme Gauguinin tekstiä huomiseen esitykseen. Luokseni tuli mies, Tauno Niskanen, joka pyysi auttamaan Andreas Loninin löytämisessä. Hän on ollut sotavankina Naarajärven vankileirillä, josta oli komennettu maataloustöihin Varpaisjärven kunnan Siikakosken kylään, Niskala-nimiseen taloon. "Nuorin veljeksistä, Tauno Niskanen, pyytääkin ottamaan yhteyttä nykyiseen osoitteeseen: Laiduntie 1, 58175 Enonkoski. Puhelinnumero 957-381505." Mies oli kuulemma vepsäläinen. Soitan Rjurik Loninille Soutjärvelle, jos löytyisikin. 21.9. Pähkinänsärkijä-esitys oli tänään aamulla Savonlinnan kaupunginteatterissa. Oli hyvät olosuhteet. Lapsia oli noin 150 henkeä ja kuuntelivat hyvin tarkasti. Lopussa oli aplodeja ja vihellystäkin. Ja illalla oli Gauguinin Suomen ensi-ilta. Yleisöä oli vain 50 henkeä. Ihana ilta ulkona. Kävelin rannassa puolisen tuntia, ennen kuin tuli mieli tavata joku ihminen. Ja pojat olivat TV-ruudun ääressä. Televisiosta kuuntelimme kauhuissamme uutisia Moskovasta: Jeltsin mitätöi eduskunnan Venäjällä. Elämme historiallisia hetkiä, mutta se vaatii hermoja. Jeltsin taas rikkoi Perustuslakia. Juho Hakana tarjosi portviiniä ja ryyppäsimme Venäjän ja ensi-illan maljat. 22.9. Aamu alkoi bussin myöhästymisestä, mutta jo 8.00 lähdimme Sulkavalle (noin 40 km) ja 9.15 alkoi aamuesitys. Taas oli liikuntasali keskikoululla. Lapsia oli 200 henkeä ensimmäisessä ja 150 vähän vanhempaa lasta toisessa esityksessä. Molemmat olivat Pähkinänsärkijä-esityksiä. Esitysten välillä söimme kouluruokalassa. Esityksen jälkeen soitin Pirkolle, joka ehdotti tilaamaan taksin, jotta pääsisin hänen luokse. Niin teinkin. Taksi maksoi 37 markkaa. Olimme Mikkelissä! Pirkko kyllä antoi 30 markkaa, mutta minä tuhlasin ne ranskalaisiin sanomalehtiin, joita tarvittiin Gauguin-esitykseen. 23.9. Edellisen illan vietimme Pirkon kanssa samppanjapullon ääressä. Kävin saunassakin tietenkin. Aamusta lähdimme koko henkilökunnalla Mikkelin maaherran taloon. Keskustelimme kahvia nauttien. Ja kello 14.30 oli Pähkinänsärkijä-esitys. Erinomaiset tilat! Katsomo täpötäynnä. Gauguinin iltaesityksessä oli noin 50 henkeä. Helsingistä tuli Maija Talvela naiskaverinsa kanssa. Pirkko kutsui vierailulle Pekka Mikshijevin ja Eila Närjän. Ostin lahjoiksi puisia kananmunan muotoisia ikoneja, joista Maija antoi 200 markkaa. 24.9. Mäntyharju. Lukion liikuntatalo. Lastenesitys ja illalla Gauguin . Välillä levättiin lukion eri nurkissa tuoleillaja katsomon penkeillä. Esityksen jälkeen saavuimme Pieksämäelle 0.30 yöllä. 25.9. Hotelli Saunalyhty. Kolmas kerros ja ilman hissiä. Pienet huoneet. Mutta kodikkaassa aulassa oli mukava yhdessä nauttia aamupalasta. Huoneissa ei ollut radiota eikä telkkaria, mutta oli sauna! Aamiaisen jälkeen menimme lauantaitorille ja tapasimme siellä petroskoilaisia. Yksi heistä väitti, että oli perheemme kanssa Puudosissa v.1937 ja oli minun piikanakin. Saara-niminen täti. 26.9. Komea Polena-niminen kulttuurikeskus. Siinä esitimme 25.9. ja 26.9. molemmat esityksemme. Valitettavasti molempina päivinä esityksissä oli noin 50 henkeä. Ensimmäisenä päivänä esitystä olivat katsomassa Vähäkankaan perhe ja toisena päivänä Väinö Rusanen Saarijärveltä. Kävimme Pekan kanssa sen Saaran ja hänen miehensä luona. Toivo Vähäkangas oli sitä mieltä, että otimme liian vaikean näytelmän matkaa varten. 27.9. Varkaus. Tuttu Joutsenkulma-hotelli. Nuori Björninen vaimoineen auttoi meikäläisiä kauppareissulla. Meitä ruokittiin työttömien ruokalassa. 28.9. Tapasin teatterissa vanhan ystäväni Eero Ryytyn, joka on usein iltanäyttelijänä ja tutustuimme eräällä entisellä teatterinmatkalla. Perheensä tuli katsomaan esitystä ja sain heiltä ruusujakin. Iltaesityksessä oli monta tuttavaa: tulivat Raili Koskela, entinen valomestari Mustonen ja Ljudmila Laine. 29.9. Saavuimme Lappeenrantaan. Komea hotelli, upea teatteri! Iltaesityksenä on Pähkinänsärkijä. Ennen esitystä on kahvit näyttelijöiden lämpiössä ja illalla tilaisuus näyttelijöiden kanssa. 30.9. Joensuu. Illalla on Gauguin-esitys konservatorion salissa. Konserttisali ilman kulisseja. Esityksessä olivat Pauli ja Lilja Rinne. Sain kukkapuskan syntymäpäivän johdosta ja vierailukutsun. Puhuimme illalla monta tuntia. 1.10. Aamulla lähdimme paluumatkalle, joka kesti 12 tuntia. Ja illalla kotona Raija kertoi, että kuoli Elvi Asserovna Virtala. Ostin Suomesta yhtä ja toista, kissan ruokaakin Mustillemme. 3.10. Moskovan tapahtumat. Ostankinon valloitus Elvi Virtalan hautajaisten jälkeen palasimme Solomannista Petroskoihin. Meinasimme katsoa telkkarista jotain elokuvaa, mutta tulivatkin Vesti (uutiset), joitten mukaan Ostankinon valloittivat "Valkoisen talon puolustajat". Valkoisen talon ensimmäiset kerrokset on valloitettu. Parlamentin istuntoa johtaa Hasbulatov ja kenraali Rutskoi. Jeltsin on Kremlissa. Mihail Gorbatshov kehottaa nykyistä presidenttiä kieltäytymään omista ukaaseista ja Korkeimpaa neuvostoa omista. TV:n ensimmäisellä kanavalla näytetään amerikkalaista elokuvaa ”Kuolemanlento”. TV-kuuluttajana on nuorimies, joka hyvin hermostuneesti, änkyttäen kertoo informaatiota, jonka mukaan Clinton kannattaa Jeltsiniä... On jo uhreja. Taktiikkana on saartaminen sivuilta ja selustasta. Kuorma-autoilla rikotaan ovet Valkoisessa talossa sekä Ostankinossa. Ylimääräisiä uutisia tulee kello 20.35 ja 21.00… Vesti: ”Tuhansia ihmisiä on joukkokokouksessa. Ostankinon hyökkäyksessä on kaatunut jo 8 ihmistä.” Näkyy bussi, jossa on aseistettuja ihmisiä. Ostankino lopetti lähetyksensä, siellä taistellaan, talossa on tulipalo. "Federaation subjektit ehdottavat lopettamaan kädenvääntelyn, vaikka verta on jo vuotanut." Iso-Britannia vakuuttaa tukevansa Jeltsiniä. Radiokanava Moskovan kaiku (Eho Moskvy): ”Tämä on suunniteltu provokaatio!” Jegor Gaidar: "Jos me tänään päästämme heidät valtaan, niin kymmeniksi vuosiksi maamme on ruskean värin alla...” Naisten terveyssiteet... Makea pari TWIX... Elokuva jatkuu... Investointishekki Nafta-timantti-yhtiön mainos ja elokuva jatkuu... 21.50. Valtiomme ensimmäinen varajohtaja Jegor Gaidar: ”Meiltä taas yritetään riistää vapaus... Tilanne kärjistyy... Ostankinon vieressä on menossa taistelu. Ja täytyy rehellisesti tunnustaa, että tänä iltana me kaipaamme apua ja tukea. Kansan ja Moskovan asukkaiden on sanottava oma sanansa. Me kutsumme niitä, jotka voivat, kerääntymään Mossovetin rakennuksen luokse... Uskon, ettemme häviä...” 22.00. Karjalan TV:n lähetys. Ruudussa ovat Viktor Nikolajevitsh Stepanov, Jaskunov, kenraaliluutnantti Jakubov, Prohorov ja Patrushev. V. N. Stepanov: ”Moskovan kaduilla tapahtuu tragedia. Kauheimmat ennusteista toteutuivat. Me ehdotimme Federaation neuvoston kokoamista ennen 1. lokakuuta. Neuvottelimme. Mutta nyt tilanne muistuttaa taistelua. Siihen voivat yhtyä rikolliset ainekset. Ja nyt ei saisi päästää tilannetta leviämään toisille alueille. Nyt pitää malttaa mielensä, kestää. On tarpeen kansalaisrauha ja yhteisymmärrys... Me olemme valmistamassa yhteistä määräystä. Tällä hetkellä on käynnissä Ministerineuvoston istunto. Tilanne Moskovassa kehittyy nopeasti. Kompromissien aika on mennyt ohi. On valittu erikoistilanteen komission puheenjohtaja. Toistaiseksi Karjalassa on tarpeiden mukaan kaikkea.” (Karjalan isännät puhuvat melkein puoli tuntia.) 22.32. Keskuskanava (puhuu nainen): "Minä ilmestyin ruutuun muutamaksi sekunniksi ilmoittamaan, että Ostankino on vallattu takaisin sotilasvoimin. Ruudussa kello näyttää aikaa, mutta ääniä ei kuulu. Hiljaisuus 23.00, 23.03. 23.05. Vesti. Ruutuun ilmestyy kuuluttaja Valeri Vinogradov. Lukee Jeltsinin vetoomuksen tekstiä: ”On menossa Valkoisen talon entisten johtajien aktio. Sillä he asettivat itsensä lain ulkopuolelle... Vetoan teihin nousemaan demokratian puolesta... Ilmoitan maassamme erikoistilanteen viikoksi... ” Sitten Vinogradov ilmoittaa, että presidentti on ukaasillansa vapauttanut tehtävistään varapresidentti Rutskoin. Sairastumis- tai kuolematapauksessa presidentin tehtävät siirtyvät pääministerille. Toistetaan Gaidarin vetoomus kansalaisille: ”Tänä iltana on tarpeen teidän tukenne.” Ruudussa Sergei Stankevitsh: ”Presidentti on Kremlissä, verenvuodatus jatkuu...” 7.10. Karkasin mökille ja sieltä metsään. Olin etsimässä karpaloita, mutta ei ollut, vaikka pysyin metsässä melkein seitsemän tuntia. Mutta jaksoin vielä lämmittää mökin ja saunan. Kylpemisen ja kolmen suuren teemukillisen nauttimisen jälkeen nukuin 11 tuntia! 14.10. Lopetin toissapäivänä eestiläisen professorin kirjoituksen kääntämisen, jota tein koko Suomen matkan. Naputtelin kirjoituskoneella teatterissa. Siitä tuli 37 sivua. Leo lupasi lukea ja toimittaa. Orvo Björninen toi Suomesta Aarre Sallisen kirjan Sotavankileiri nro11 Valkeakoskella. Antoi luettavaksi. Suomesta tuli Lions-aikakauslehti, joka on luettava ennen klubimme istuntoa. Lämmitettiin Gauguinia, Vladimirov on raivoissaan: "Teatteri voittaa vasta silloin, kun alatte hyvin suhtautua työhönne.” Soitti Verson päätoimittaja Irja Raita ja sanoi, että on lukenut kirjoitukseni, jonka oli tilannut Armas Mashin. Pyytää minua kirjoittamaan 4-8 sivun mittaisen artikkelin kansallisista ryhmistä, kansallisen kulttuurin ongelmista, perinteiden säilyttämisestä ja vähemmistökansoista. Verso on uusi hengellinen lehti, joka pohtii ajatusta raunioista nousemisesta. 16.10. Eilen illalla oli Gauguinin ensi-ilta teatterimme näyttämöllä. Sain Pirkko Talvelalta 10 kpl Mikkeli-lehden artikkelia. Käänsin pikaisesti venäjäksi ohjaaja varten. Arvostelussa oli kirjoitettu, että "Gennadi Laine taulujen myyjänä rakentaa mielenkiintoisen hahmon (...)". Itse asiassa Tangi-myyjää esitin minä. Annoin Gennadille ja lisäsin, etten minä oikein pahasti häpäissyt hänen sukunimeään. Mutta kokonaisuudessa arvostelu se ei ollut mikään kehuva. Tatjana Klejerova kovasti innostui, kun sai tietää, että palasin näyttämölle. Vladimirov kirjoitti käsiohjelman nurkkaan: "Vielä kerran vahvistui totuus, että vanha ruuna ei vakoa pilaa.” Jumalan kiitos, että näin. Esitys muuten meni, mielestäni, melko hyvin. Mutta pääsankarin esittäjä Pauli Vaklin rakastaa niin kauheasti itseään, ettei muista totuutta, että teatteri on ennen kaikkea yhteinen teko... Soittelin teatterissa sitä viisikielistä kantelettani, kun tuli eräs päiväkodin hoitaja ja pyysi vielä kerran tulla heille soittamaan ja laulamaan. Kello 13.00 oli Pähkinänsärkijän läpiajo ja illalla on toinen Gauguinin esitys (Hyvää päivää, herra Gauguin!). Sadun harjoituksesta ei tullut mitään, kun ei ollut paikalla järjestäjää eikä Vaklinin pariskuntaa. Teatterin johtaja päätti siirtää harjoituksen huomiseen. Harjoittelemme ennen esitystä. 23.10. Aurinkoa ja pakkasta -13 astetta. Toissapäivänä satoi räntää ja nyt puut seisovat kirkkaissa koristuksissa lumesta ja jääpuikoista. Keskiviikkona sain kaksi uutta roolia. Studiosta oli potkittu lahjakas juoppo Bashmakov, joka harjoitteli venäjänkielisessä Tuhkimo-sadussa Prognussi-paronin osaa. Sairaalaan joutui Orvo Björninen (mahahaava) ja sain Timofte-osan Kasa-Maressa. Siinä on 15 lausetta ja 8 puhevuoroa, mutta kaksi harjoitusta tuntuu vähältä. Tänään on päivällä läpiajo ja illalla esitys. Huomenna on päiväesityksenä Pähkinänsärkijä, illalla Gauguin ja niitten välillä Tuhkimon harjoitus. 27.10. Yllämainittuihin esityksiin yleisöä löydettiin. Pähkinänsärkijässä oli melkein täysi katsomo ja Gauguinin esityksessä oli noin 150 henkeä. Tuhkimon harjoituksissa tuntuu kriisi. Nuoret boikotoivat sitä. Eräs nuori tuleva näyttelijätär ilmoitti, että nämä harjoitukset ovat ajan haaskaamista. Että on olemassa paljon hyviä klassisia satuja, jotka ovat paljon parempia kuin jonkun jätkän piippu suussa kirjoittama satu, joka on tehty nimenomaan teatteriamme varten. Satua vastaan oli teatterin päivystävä tätikin. Hän sanoi, että kaunis satu Tuhkimosta on pilattu. Ohjaaja L. Tolstova ei löytänyt puolustavia sanoja... Puhuin Ortjo Stepanovin kanssa Juri Linnikin, Petroskoin runoilijan ja filosofin, artikkelista Severnyi kurjer -lehdessä ja Solzhenitsynin haastattelusta Suuresta Venäjästä. Niissä kuuli, ettei saisi muka olla autonomisia tasavaltoja, vaan läänejä. "Silloin vasta kaikki kansallinen kuolee ja äkkiä", totesi Ortjo Stepanov. 30.10. Tapahtumarikas päivä. Se alkoi erään nuoren suomalaisen harrastajatoimittajan haastattelusta: satujen merkityksestä teatterissa, niitten aiheista ja saduista aikuisia varten... Sitten olivat Tuhkimon harjoitukset. Päivällä olin Andrei Zhukovin kanssa näkövammaisten koulussa, joka täytti 55 vuotta. Andrei piti puheen Lions-klubista ja minä lauloin ja lausuin Kalevalan runoja. Illalla oli Gauguin-esitys. 3.11. Varhain aamusta, jo 8.45 olin päiväkodissa soittamassa kanteletta, kolmessa ryhmässä. Maksoivat kolmetuhatta ruplaa ja lupasin luovuttaa ne Lions-klubin kassaan. Soitti Aaltio ja kysyi, olemmeko Sunin ja Petuhovin kanssa saaneet kutsut Suomeen? Ortjo poikansa kanssa lähtee omalle matkalleen naapuriin ja lupasi käydä Jyväskylässä. Teatterissa meinaavat kuormittaa venäjänkielisillä rooleilla ja yritin panna vastaan. Valentin Kontshakov on vielä muistissa elävänä ja siksi menen konserttiin kuuntelemaan hänen musiikkiaan. 7.11. Vallankumousjuhlat on kai juhlittu loppuun tässä maassa. Teatterissa on ainakin työpäivä. Johtokunta kyllä lupasi maksaa näyttelijöille, jotka ovat mukana esityksissä, ylimääräisiä. Harjoittelija Suomesta Timo Munne oli ainoa, joka huusi käytävällä, että ”terve toveri! Onnittelen Lokakuunjuhlan johdosta!” Hyvä näinkin. 11.11. Keskustelin Joensuun Opetuskeskuksen osaston edustajan Päivi Pietiläisen kanssa. Mukana oli Inkeri-liiton naisia ja yksi edustaja kansalliskeskuksesta ja kaksi konservatorion musiikkiakatemian opiskelijatyttöä. Päivi kertoi, että nyt olisi laajennettava yhteistyötä Opetuskeskuksen ja Martta-liiton kanssa. Suomen Opetusministeriö antoi taas rahallista tukea näille aloitteille, jotka ovat täyttäneet jo kaksi vuotta. Kyllä ne rahat menevät palkkaan ja autoon, jolla tytöt tulevat Suomesta. Mutta mukana on astioita ja muita tarpeita. Meidän on kerättävä rahaa heidän hotelleihin ja päivärahaan. Tänään se on 20 150 ruplaa hotelli ja noin viisituhatta ruokaan per henkilö. Ja heitä tulee kolme komeaa! Kolmeksi vuorokaudeksi se tulee maksamaan noin 234 tuhatta ruplaa. Lupaavat tulla joulukuussa. 7.12. olisivat Alavoisessa ja 8.12. olisi TV-ohjelma ”Tatjanan keittiö”! 8.12. olisi tapaamistilaisuus Inkeri-kuoron kanssa ja 9.12. he olisivat musiikkiakatemian vieraina aamupäivällä ja illalla kävisivät tshalnalaisten luona. Tänään olin Juho Mullosen kutsumana Kansallisessa keskuksessa. Puhuttiin Venäjän suomalaisten kulttuurin elvyttämisen ongelmista. Illalla oli sadun läpiajo, joka vaatii kärsivällisyyttä, kun nuoret miehet eivät muista vielä tekstiäkään. Tänään sain kirjeen Karjalan kongressilta A. Grigorjevin allekirjoittamana. Melko tiukasti siinä on sanottu, että minun on ehdottomasti tultava 20. marraskuuta kansalliskongressin kokoukseen. Soitti Rauno Meriö ja lupasi tulla Petroskoihin 16.11. Pyysi järjestämään tilaisuuden vammaisten lasten internaatin opettajien ja lasten kanssa. Valmistaa artikkelia siitä aiheesta. Soitti Ortjo ja kertoi, että Viktor Stepanov lupasi ottaa vastaan Meriön Ortjon kanssa, jos ei tule hälytystä Moskovasta. 14.11. Kello on 14.00 ja olen tullut Tuhkimon kuherruskuukauden ensi-esityksestä. Jos nyt joku osaisi kysyä minulta, mitä mieltä olet tästä esityksestä, niin kertoisin: Suotta otettiin ohjelmaan satu, jonka sanoma on suunnattu enemmänkin nuorisolle, kun lapset eivät tiedäkään, mikä on kuherruskuukausi. Ja taas nuoriso ei ole tottunut käymään katsomassa satuja. Teksti on hyvin proosamainen. Ja tuntuu siltä, ettei ohjaajakaan usko näytelmään. Ja liian paljon uskoo nuoriin näyttelijöihin, eikä viitsi kertoa omasta sadun näkemyksestä. Ja taas näyttelijät näyttävät vain omaa nuoruuttansa ja kyllä se jonkun verran vaikuttaakin. Mutta tuntuu, etteihän se lavalla oleminen riitä. On paljon ihan tyhjiä kohtauksia. Ja kun teatterissa ei ole pääohjaajakaan, niin kaikki jää muuttumatta. Vanhemmat näyttelijät yrittävät tottumuksen mukaan jotain hahmoja luoda, mutta muut ovat vain pukujen kantajina. Viljo Ahvonenkin lähti ensimmäisen näytöksen jälkeen kotiin. Pekka Mikshijev hermostelee. Venla Kiiranen kertoi, että toinen näytös upotti esityksen kokonaan! Minun piti aloittaa aplodit, kun muuten ei kukaan ymmärtänyt, että satu loppui. Toissapäivänä Gauguinin esityksessä oli 35 henkeä. Tänään esitämme hyväntekeväisyysesityksen. Tuleeko ketään? 15.11. Eilen esityksessä oli kuitenkin 250 henkeä. Teatterissa, äänitehomiesten kautta, ostin lampaanlihaa 12 kiloa x 1000 ruplaa kilosta. Kävin parturissa, johon meni vielä 1000 ruplaa. Saunaan meni 450 ruplaa. Annoin ensimmäiset 18 sivua kääntämääni eestiläisen professorin tekstiä konekirjoittajalle. 18.11. Aamuyhdeksältä soitti Meriö ja pyysi oleman tulkkina vammaisten lasten vanhempien seuran johtajan haastattelussa sunnuntaina kello 14.00. Lupasin tulla Pirlipat (Pähkinänsärkijä) -esityksen jälkeen. Meriö saapui Petroskoihin suomalaisten poliisien autossa, jotka tulivat tänne paikallisten miliisien kanssa järjestettäviin yhteisiin harjoituksiin. Leo Lankinen kieltäytyi osallistumisesta Lions-klubin toimintaan ja pyysi käymään ateljeessaan hakemassa klubin merkin. Samalla katsoisin Markku Niemisen rintakuvaveistosta, joka on nyt valmis. Illalla on klubimme istunto. Orfinski kieltäytyi myös Lions-klubista ajanpuutteen takia. 20.11. Karjalan kongressin täysistunto Kello 9.00 alkoi Karjalan kongressin edustajien rekisteröinti ja melko pimeässä matkustin teatterille, jossa tapahtui kokous. Kerroin vieressä istuvalle Klejerovalle, ettei minua miellyttänyt hänen kirjoituksensa eilisessä lehdessä. Mutta ymmärsin itsekin, ettei hän ole vapaa. Koko kokouksen aikana Tatjana yritti neuvoa läsnäolijoita, vastustaa paikalta, vaikka itse ei ollut valittu. 129 edustajaa, joista vepsäläisiä oli kymmenen, 15 suomalaista ja 103 karjalaista. Yksi kai oli venäläinen? 28 vierasta, heistä 8 Suomesta. Yhteensä salissa oli noin 300 henkeä. Klejerovan lisäksi (hän on kansalliskomitean puheenjohtaja) läsnä olivat Strogalshtshikova (Vepsäläisen kulttuuriseuran puheenjohtaja ja Korkeimman neuvoston osaston johtaja) Inkeri-liiton varajohtaja Leo Pettinen, V. Kokkonen, Armas Mishin, radion toimittaja ja Karjala-liiton varajohtaja Ivan Aleksejevits Akimov, Nina Zaitseva, Ortjo Stepanov, A. Rettijeva. Meriö myöhästyi 20 minuuttia. Grigorjev kokouksen puheenjohtajana kertoi, että Oikeusministeriö kieltäytyi rekisteröimästä kongressia. Soi laulu. Muistettiin surmattuja. Lähetettiin vetoomus Euroopan Unioniin pienkansallisuuksien tilanteen vaikeuksista. Hallinnon jäsenet kävivät Suomessa. Allekirjoittivat sopimuksen ystävyysseuran ja Kongressin toimenpanevan komitean välillä. Ammattiliittotalo kieltäytyi päästämästä meitä huoneistoonsa. Jevgeni Mihailovitsh Morozov kertoi puhelimitse suomalaisille, ettei, muka, kongressia tulekaan. Viralliset elimet eivät tukeneet kokousta kopeekallakaan. Hallituksen on otettava virkaero! Grigorjev kyllä kehui Strogalshtshikovaa. Zina puhessaan kertoi, että meidän on säilytettävä tasavallan Korkein neuvosto ja tasavallan status. Ja koko kansan on kysyttävä Korkeimman neuvoston ja Duuman jäseniltä, jotka he ovat valinneet, mielipidettä kansalliskysymyksistä. (Salissa ihan nahoissa tuntui virallisen vallan kielteinen suhtautuminen kokoukseen!) Suomesta Meriön lisäksi olivat Suomen Inkeri-liiton ja Suomi-Venäjä-seurojen edustajat. Leo Pettinen Karjalan suomalaisten Inkeri-liiton varajohtajana alleviivasi yhteisymmärryksen tarpeellisuuden ja tervehti sitä, että Kongressin kokoukseen osallistuivat Karjalan rahvahan liiton ja Vepsäläisen kulttuuriseuran puheenjohtajat. Minustakin tuntuu, että Inkeri-liiton ja Karjalan rahvahan liiton hallinnot ovat enemmänkin henkilökohtaisesti Grogorjevia vastaan, joka on sellainen persoona, jota ei ihan jokainen sulatakaan. Mutta Klejerovan suhtautuminen Valtion kansallisen komitean johtajana ja se, ettei valtiolla löytynyt rahaa Kongressin pitämiseen, puhuu nykypäivän politiikan kasvoista. Hyvä, että Inkeri-liitosta tuli Eino Kiuru. Lupasi tulla Leo Lankinenkin, muttei tullut. Andrei Zhukov Severnyi kurjer -lehden kulttuuriosaston johtajana tuli myöhässä ja alkoi replikoida paikaltaan. Lions-klubin jäsenenä hän ihan vaatimalla vaati minulta negatiivista suhtautumista koko kokoukseen. Jokin karvainen käsi tuntuu siinäkin! 22.11. Eilen illalla oli Pähkinäsärkijän esitys. Katsomassa kävi Meriökin. Valokuvasi. Lapsia kerääntyi noin 300 henkeä. Esityksen jälkeen menimme Vammaislapsiyhdistykseen, joka syntyi oma-aloitteisesti monen perheen pyrkimyksestä. Nyt heitä on jo 92 perhettä siinä yhdistyksessä. Olin tulkkina haastattelussa, jota teki Meriö. Sen jälkeen menimme meille kahville. Valitettavasti kotona ei ollut oikein mitään ruokaa: perunaa, hapanta kaalia ja vieraitten tuomaa makkaraa. Lähdimme yhdessä Ortjo Stepanovin luokse. Ortjo ilmoitti, että Korkeimman neuvoston puheenjohtaja V. N. Stepanov lupasi ottaa vastaan Meriön, mutta siellä tulkkina pitää olla Ortjon. 23.11. Vein Rauno Meriön Leo Lankisen ateljeeseen. Ortjo Stepanov joutui yöllä sairaalaan. Minun piti mennä tasavallan puheenjohtajan luokse Meriön kanssa, mutta herra ei tullutkaan komennusmatkaltansa. 24.11. Soitti aamulla Leo Lankinen ja eilisen neljän tunnin haastattelua ajatellen kertoi, ettei oikein haluaisi, että Meriö julkaisisi kaikkea, mitä tuli sanotuksi. Meriö urhollisesti katsoi eilen Gauguin-esitystä. Teatterissa oli kylmä kuin helvetissä. Esityksessä oli noin 50 henkeä yleisöä, siinä luvussa kasvatusopillisen korkeakoulun karjalan kielen oppilaita. Esityksen jälkeen oli tilaisuus näyttelijöiden kanssa. Mukana olivat Meriö ja Hilkka Eklund. Hän on ihminen, joka on kirjoittanut jo monta vuotta kirjaa Petroskoin suomalaisesta teatterista ja koko ajan haudannut sitä samalla. 26.11. Lions-klubin istunnossa Sergei Stangrit lupasi järjestää näkövammaisten lasten koulussa Kantele-yhtyeen konsertin joulukuun lopussa. Irina Rusanova, Russkaja starina -ravintolan johtajana, lupasi järjestää näkövammaisille ilmaisen lounaan 100 hengelle 12.1., siis vanhan Uudenvuoden aattona. 28.11. Soitti Zifa Jusupova siitä, että keräännymme Kulttuurisäätiömme hallinnon jäseninä tilaisuuteen, johon osallistuu kuuluisa elokuvaohjaaja Nikita Mihalkov Venäjän Kulttuurisäätiön uutena esimiehenä. 5.12. Viime sunnuntain tilaisuudessa Mihalkovin kanssa oli enemmän Teatteriliiton kuin säätiömme jäseniä: Isaak Batser, Shumskaja, Zhyvyh, Ivan Petrov, teatteritaiteilija Viktor Skorik. Hyvä että kutsut saivat Gennadi Vavilov Nataljansa kanssa, Valentin Tshekmasov vaimoineen, suomenkieliset runoilijat Armas Mishin ja Toivo Tupin. Armas Mishin puheessansa kertoi siitä, että meitä kansalliskulttuurin edustajia tilaisuudessa on kolme. Ja hänen kysymyksensä oli: mitä tapahtuu kansallisen kulttuurin kanssa uuden Perustuslain nimessä? Miten Venäjän säätiö meinaa suojella alkukansojen kulttuuria? Mihalkov vastasi siihen, että henkilökohtaisesti hän on yksi 12:sta UNESCO:n kansainvälisen komitean jäsenestä. Ja siinä ominaisuudessa hän voi auttaa kansalliskulttuurin ongelmien ratkaisemisessa, jos saa meiltä vetoomuksen luonnoksen. Armas lupasi tehdä sellaisen yhdessä minun ja Tupinin kanssa. Päätimme kääntyä Klejerovan puoleen, sillä Ministerineuvostomme komiteassa suunnitellaan sellaista ohjelmaa Venäjän hallituksen ehdotuksesta. Teatteriliitto tarjosi kahvia liköörin kera ja humala iski päähän keskustelussa Mishinin kanssa. Armas haukkui kaikki kommunistit. Minä suutuin sen verran, että kysyin, eikö hänen elämässään ollut koskaan ristiriitoja? Oikealla runoilijalla niitä syntyy tuon tuosta. Ja hänen on runoilijana ymmärrettävä niitä, joilla ristiriitoja myös on. Ettei ihminen ole niin suoraselitteinen, suoraviivainen. Ja hän änkytti vain, että se on kommunistin oveluutta. Loukkaannuin. Soitti Pirkko Talvela ja lupasi tuoda Pietariin vaatteita, joita olisi hyvä tulla hakemaan ja viemään Petroskoihin. Tuli käymään Aaro Harjunen veljensä ja ystäviensä kanssa. Toi 100 markkaa omasta puolestaan ja vielä 100 markkaa siskoltaan. Toivat Suomesta kuormallisen humanitaarista apua Petroskoin asukkaille. Näinä päivinä kuoli Karjalan nerokas harpunsoittaja Ariadna Dmitrijevna Tugai, joka oli meidän Manok-yhtyeemme ensimmäisen johtajan Marlen Nokelaisen vaimo. Tyttärestäänkin on tullut harpunsoittaja. Hän esiintyy nykyään Moskovassa. 13.12. Parlamentissamme onnitellaan Uuden poliittisen vuoden johdosta. TV näytti, kun Zhirinovski käveli hieroen käsijään. Näyttelijätär Fedosejeva-Shukshina kertoi haastattelussaan, että hän, siis Zhirinovski uhkaili eräitä taidetyöntekijöitä, ainakin satiirikko A. Ivanovia. Tshubais ilmoitti, että se on demokraattien rintaman rikkoutumista ja puhui siitä, että se merkitsee fasismin ujuttautumista maahamme. ”Me syvennyimme asioihimme ja unohdimme kertoa ihmisille omista pyrkimyksistämme!” kertoi Tshubais. Kremlissä liikkuva TV-kamera tuon tuosta "kompastuu" Zhirinovskin naamaan. Hän nostaa onnellisena maljaa. Ryyppäsimme Raijan kanssa pikarillisen Pietari Suuri -vodkaa ja jyrsimme leipäkannikkaa päälle. Valloittaa rauhattomuus... TV-kuuluttajat yrittävät naurattaa yleisöä ja melkein pyytävät läsnäolijoilta suosionosoituksia, mutta ei niitä synny! Ennustaja Pavel Globa: ”Lennämme kuilun yllä. Vaarallisia tulevat olemaan kevät 1994. Arvaamattomuuden alku... Zhirinovskin tähdenhetki! Jumala auttakoon meitä elämään yli toukokuun. Mutta vaarallinen on marraskuukin! Presidenttimme istuu Perustuslain mukaan vuoteen 1996.” Keskustelin Leo Lankisen kanssa ainakin parikymmentä minuuttia: ”Tämä maailma on menossa kokonaan kumoon.” Vaikka tilauksia on ja hän nukkuukin usein ateljeessaan. ”En kai minä enää Lions-klubiin tule!” sanoi lopussa akateemikko. Teatteriyhdistyksessä Gennadi Zalogin sanoi, että hänen mielestä kusessa ollaan, kun fasistit ovat saaneet yliotteen... Andrei Avdyshev on mielissään tapahtuvasta. Kummalliset rahat sai tämäkin nuorimies. Mistä? 18.12. Vihkoni on teatterimme pukuhuoneessamme nro 19. Ovat käynnissä Joulusadun harjoitukset. Olen vanha ukkeli siinä sadussa, siis se Vanha vuosi. ”Ilman vanhaa ei synny uutta”, jankuttaa sankarini. Eilen tulimme Raijan kanssa Pietarista. Toimme suuren kasan käytettyjä vaatteita ja makeisia. Siinä oli kantamista taksista junavaunuun. Onneksi Petroskoissa vastassa oli Nikolai Samsonov poikansa kanssa autolla. Pirkko Talvela toi tämän kasan Mikkelistä, myös taksilla kotoa linja-autolle. Olimme sitä linja-autoa vastassa Pietarin Moskova-hotellin luona. Kertyi kuusi suurta nyyttiä ja asemalla kantajat vaativat 1 000 ruplaa kollista. Semmoista me emme voineet suostua maksamaan. Muistuivat viime sodan ajat, kun kannettiin sellaisia nyyttejä. Yksi matka maksoi 11 000 ruplaa. Petivaatteet vaunussa maksoivat 400 ruplaa ja lasillinen teetä 50 ruplaa. Päivällä, siis ennen Pirkon tuloa, kävimme Eremitaasissa. Onneksi siellä saimme eläkeläislipun 100 ruplalla. Mutta kun kävimme Kirjailijoitten kahvilassa, joka on Nevskillä, yksi sisäänpääsy maksoi 1300 ruplaa henkilöltä. Kauniisti kyllä soi pianon ja viulun dueton esittämänä klassillinen musiikki. Meidän lounas maksoi yhteensä 15 000 ruplaa. Mutta hotellin kahvilassa kahvit, leivokset ja kolme viskiä maksoi 12 000x3 kertaa. Onneksi sain Pirkolta 250 markkaa + 40 markkaa. Siis saimme ne tuhlatut rahat takaisiin. Siksi annoimme kaikki tuodut vaatteet ilmaiseksi. Eilen Nikolai vaimonsa kanssa vei kotiinsa kaksi laukkua. Toimme Eila Närjälle kaksi suurta laukkua, jotka oli osoitettu nimenomaan hänen perheelleen... Tänään toin suuren laukun vaatteita teatterimme nuorille näyttelijöille. 20.12. Eilen soitti Svetlana Pushkina ja ilmoitti, että Lions-klubin hallinnon istunnossa on päätetty, että minun on klubin puolesta onniteltava Karjalamme sinfoniaorkesteria syntymäpäivän johdosta. Ryppyilin hiukan, mutta puhuin: ”Vaikea on puhua rakkaudesta näinkin suuren joukon läsnä ollessa (Musiikkiteatterin katsomo oli täpötäynnä!), mutta kai syntymäpäivänä ja nimipäivänä kannattaa. Minä rakastan teitä rajattomasti siitä, että edes tunniksi osaatte siirtää pois tästä maailmasta unelmien ja haaveilujen, intohimojen ja hellyyden maailmaan. Mutta eihän tässä puhuta yksityisonnitteluja. Minä edustan täällä ihmisiä, jotka yhdistyivät puolitoista vuotta sitten Kalevala-Petroskoi Lions-klubiin. Olemme osa kansainvälistä assosiaatiota, jonka päämääränä on luovuttaa Isänmaansa seuraaville sukupolville vähän parempana, kun se on tällä hetkellä. Ja me otimme teidät liittolaisiksi. Vuosi 1993–1994 on ilmoitettu assosiaatiossa näkövammaisten auttamisen vuodeksi. Meidän osana tässä kampanjassa olkoon lippujen ostaminen teidän konsertteihin Petroskoin näkövammaisille. Menköön hiiteen yleensä politiikka ja kaikki poliitikot likaisine käsineen, eläköön musiikki ja meidän sinfoniaorkesterimme!” 23.12. Sain Oulusta eräältä toimittajalta Oiva Luhtaselalta joulupaketin, jossa oli kahvipakkaus ja piti olla 100 markkaa, mutta tullimiehet sen satasen ottivat valtion hyväksi, se oli takavarikoitu. 24.12. Eilen teatterissamme oli hirvittävä Tuhkimo-esitys: 400 17–18-vuotiasta nuorta nousuhumalassa. Kyllä he jo alussa eivät hyväksyneet satua. Muka ovat jo aikuisia. Esityksen alussa alkoi kuulua huutoja, röyhtäisyjä, vinkumista... Näyttelijöitä ei kuulunut. Päivystäjät ja iltaman järjestäjät pyysivät näyttelijöitä lyhentämään koko esitystä. Yritettiin, mutta se vaati vielä enemmän aikaa, kun jokaisella meni aikaa miettiä sitä, mitä ja miten lyhennetään. Tuon tuosta näyttämöllä ei tapahtunut mitään. Yksi unohti tekstin, toinen myöhästyi näyttämölle tulon kanssa. Se oli sellainen absurdiesitys! Yleisö vaati diskoa! Teatterin ulko-ovetkin särjettiin! Illalla LC-istunto meni paljon paremmin. Mutta siihenkin tuli vain puolet jäsenistä. Päätimme keskenämme, että jos on pari kertaa pois istunnoista ilman syitä, niin ehdotetaan pois koko järjestyksestä. 25.12. Sain näinä päivinä monen monta jouluonnitteluja. Eilen esitettiin inkeriläisille suomenkielistä Pirlipat-esitystä. Ihan hyvää teki, kun katsomossa näki äitejä, mummoja ja lapsia. Sali oli täpötäynnä. Ja hyvin kuuntelivat, vaikka ensimmäisen 45 minuutin näytöksen jälkeen oli vielä noin 15 minuutin papin kertomus suomen kielellä Jumalan syntymisestä ja käännös venäjän kielelle lisäksi. Juho Mullonen oli tulkkina. Tänään oli uuden, venäjänkielisen sadun ensi-ilta. Siinäkin olivat vanhemmat mukana, mutta enemmän saisi olla. 26.12. Sunnuntai. Jo kymmeneltä aamulla olin liikkeellä teatteriimme päin. Pakastaa pitkästä aikaa, on -12 astetta. Katsomo oli täynnä lapsia. Aloitamme ensimmäisen esityksen 10.45. Seuraava on 13.30. Yritän välillä juoda teetä. Viimeinen satu onkin 16.45. 28.12. Sain Suomesta kirjeessä Railin ainekirjoituksen koulussa. 7.b. Aine. Kesäaamu. Lukekaa itse: ”En tiedä miksi, mutta minä inhoan talvea ja yötä. Ehkä siksi, että olen kesäihminen, joka ei siedä kylmyyttä ja pimeyttä. Minun lempiaikani on kesäaamu, jolloin aurinko herää elämään, pimeä ja pelko häviävät. Minusta tuntuu, että joskus kauniina kesäaamuna minun elämässä tapahtuu jotain erikoista, joka muuttaa koko elämäni. Joskus minä haaveilen tällaistakin... Tyyne valtameri... Aamu koittaa ja minä seison purjeveneen kannella nauttimassa uuden päivän alkua. Kaikkialla hallitsee hiljaisuus ja tuntuu siltä, että olen ainoa eloon jäänyt ihminen. Onneksi se ei ole totta. Mutta sydämessäni on surua ja ikävää. Kuka minä olen? Mikä minä olen? Nämä ovat niin helppoja ja hirveän vaikeita kysymyksiä. Löydänkö minä koskaan niihin vastauksen? Vai ovatko ne ihan lähellä? Purjevene herää. Minä kuulen, kun joku nousee kannelle. Kuka se mahtaa olla? Se varovasti lähestyy ja pysähtyy selkäni takana sanomatta mitään. Kuluu ainakin viisi minuuttia kunnes uskallan kääntyä katsomaan. Se onkin mustavalkoinen senbernaari. Se katselee minua suoraan silmiin niin kuin kysyen: Mitä hätänä, emäntä? Miksi et nuku? Miksi olet täällä yksin? Minä hymyilen, olen iloinen siitä, että lähelläni on joku, joka välittää minusta, jolle olen tärkeä ja joka tottelee joka sanaani. Minä tiedän, että koira voi olla mustasukkainen ihan kuin ihminen, mutta voiko ihminen olla saman verran uskollinen kuin koira? Tuskinpa! Purjevene lähestyy autiota saarta. Kohta me pääsemme siihen. Jättiläispuita, uskomattoman vihreätä ruohoa, sininen taivas ja kirkas aurinko ovat ihan kuin tulleet sadusta. Me menemme pieneen, mutta tuuheaan metsikköön. Me kävelemme vähän matkaa ja käännymme takaisin. Kohta taas olemme veneellä, joka on menossa ei-mihinkään. Aurinko on parhaimmillaan, lokit lentävät laivan perässä ja huutavat korkealla ja inhottavalla äänellä jotain mitä minä en ymmärrä (enkä haluakaan ymmärtää, lisäsi opettaja). Tänä aamuna ei tapahtunut mitään ja kohta minä lähden nukkumaan haaveillen, että huomisaamu on nimenomaan se aamu, jota minä odotan. Minä katselen ikkunasta, kuinka tähdet, ihan kuin pienet kultamurut, palavat yhä kirkkaammiksi ja kirkkaammiksi mustalla taivaalla (ja) nukahdan.” =9= Opettaja: ”Raili, oikein oikein hyvä. Kuin novelli, tunnelma aito, jännittävä, salaperäinen. Olet hyvä kirjoittaja.” Soitti Erkki siitä, että Raili meinaa opiskella lyseossa. Erkki on Suomessa jo vuoden 1991 elokuun 3. päivästä lähtien, Gennadi vuoden 1992 toukokuusta. Kello on 13.35, alkoi toinen Ku-ku -satu... Aamulla katsomo ei ollut läheskään täynnä. Kello 17.00 olin Kulttuurisäätiömme hallinnon istunnossa. Vuoden tilitys, suunnitelmat. 30.12. Aurinkoinen päivä. Kolme satua. Esitystä tulivat katsomaan Larisa Kaarinan kanssa. Tänään sain kuulla, että teatterimme pääohjaajaksi on hyväksytty Leonid Vladimirov. Hyvä! Ollaan kusessa!!! ESIPUHE | HENKILÖTIEDOT | PÄIVÄKIRJAT | KUVA-ALBUMI | KOTIKIRJASTO OHJELMISTO | KIRJEITÄ ULLAKOLTA | LINKIT | JUMINKEKO webmaster: Juminkeko