9.1.1985
Kanteleemme uuden Kalevalan 150-vuoden juhlalle omistetun ohjelman käsittely on viime vuoden muistelmissa.
14.1.
Suomalainen teatterimme on Moskovassa. Manokin kokoonpanossa olen minäkin.
Teatteriseurassa oli näyttelijöiden esiintyminen. Lauloimme Manokilla. Hyvin otettiin vastaan.
17.1.
Suomalainen teatteri Moskovassa
Eilen illalla olin Suomalaisen teatterimme Kanteletar-esityksessä Moskovan Vahtangoville nimetyn teatterin suojissa. 15.1. oli Kalevala -esitys, jossa kävi Neuvostoliiton kulttuuriministeri Demitshev.
Eilen ei ollut lippuja kassassa, vaikka vapaita paikkoja olikin?
Vastaanotto oli sydämellinen. Paavo Liski oli salissa ja innoissaan hyppäsi näyttämölle lopussa. Kaikki olisi ollut loogista, jos se mies ei olisi Karjalan liiton jäseniä. (Sellaisia ennakkoluuloja oli elossa vielä. W.H.4.10.1999)
Pauli Rinne antaa haastatteluja Vremja-TV-ohjelmalle, eestiläisten sanomalehtien ja Suomen lehtien kirjeenvaihtajille. Ja se on mainiota! Eilen illalla ryyppäsimme sen kunniaksi Lehmuksen kanssa Björnisten ja Rinteen seurassa.
Yövyimme Rossija-hotellissa, mutta varhain aamulla olimme Anteron kanssa jo lentokoneessa ja nyt olemme jo 1000 km päässä pääkaupungistamme. Vastassa olivat Komin tasavallan filharmonian johtajat.
18.1.
Kanteleen laaja kiertue
Komin tasavallan Asja Kyja -yhtyeen työmiehet purkivat kuormamme filharmoniaan ja lasku oli 15 ruplaa.
Illalla tuli koko kollektiivimme. Asumme Sever-hotellissa viidessä yhdenhengen ja 14 kahdenhengen huoneessa, joissa on mukavuudet. Osa on majoitettu huoneisiin ilman mukavuuksia. (Siis ilman toiletteja ja pesupaikkoja. Ne ovat käytävän päässä.)
19.1.
Aamulla jo kymmeneltä ovat harjoitukset filharmoniassa. Kello 11.00 on TV-nauhoitus. Kerrottiin, että se on sitä suomalais-ugrilaisten kansojen kongressia varten, joka pidetään 24.–30. heinäkuuta 1985 Syktyvkarissa.
Illalla on matka Ezhvan kaupunkiin. Konsertti alkaa kello 17.00.
Katsomo oli 600-paikkainen, mutta läsnä oli noin 150 henkeä.
Sovetskaja kultura -lehdessä, tämän päivän numerossa, N. Sorokina kirjoitti: ”Suomalaisen draamateatterin näyttelijät Petroskoista näyttivät moskovalaisille oman kansansa nerokkaan mahtavan ja lyyrillisen teoksen, joka lumoaa vilpittömästi.”
20.1.
Syktyvkarin paras konserttisali on filharmoniassa. Tasavallan johto tuli hyvin runsaslukuisena. Konserttia olivat katsomassa aluekomitean sihteerit ja Ministerineuvoston johtajat. Näytimme Kalevala-ohjelmaamme. Asja Kyja -yhtyeen johtaja kehui.
21.1.
Aamulla oli varhainen herätys, kun juna Vologdaan oli lähdössä jo 8.40. Kuorma-auto meni rikki ja kuormamme oli junassa 5 minuuttia ennen lähtöä.
Yöllä kello yksi olimme Vologdassa. Oli niin kirpeä pakkanen, että nuori tanssijatar Rozova ehti palelluttaa nenänsä matkalla junasta bussiimme.
Suomen Ilta-Sanomat: ”Neuvostoliitto avasi siten hienosti Kalevalan juhlavuoden. Petroskoilaiset esittivät (...) Kurt Nuotion ohjaaman Kalevalan ja Paavo Liskin ohjaaman Kantelettaren.
Suomenkielistä teatteria tehdään myös maamme rajojen ulkopuolella, eikä ollenkaan hassummin. Ainakin moskovalaisyleisö syttyi Petroskoin suomalaisen teatterin Kantelettarelle.
Viipyilevämpi Kalevala esitys sitä vastoin otettiin ristiriitaisin tuntein vastaan petroskoilaisten vieraillessa Moskovassa Vahtangovin teatterin tiloissa viime viikolla.”
22.1.
Konsertin piti olla Spektr-nimisessä urheilupalatsissa. Siinä on mahtava katsomo. Aattona siinä esiintyi sähkösoitinyhtye ja yleisöä oli ainakin 1200 katsojaa. Meidän taiteilijoita oli katsomassa sitä esiintymistä ja he haukkuivat konsertin pataluhaksi.
Meidän konserttimme piti mennä ennakkotilaussarjassa. Aamusta pakkanen oli vielä -30. Edeltäjäyhtye alkoi kuormata omia vehkeitä ja niitä oli monta tonnia. Ja ennen kuin he pääsivät salista, ovet olivat auki ja salissa oli melkein pakkanen.
Paikalliskomitea kirjoitti asiakirjan konsertin perumisesta. Kuitenkin näyttelijät pukeutuivat. Mutta yleisöä kerääntyi 12 henkeä. Ja me kun ehdimme harjoitella hääkohtausta. Peruimme.
24.1.
Konsertti Kurkinossa, 30 km Vologdasta. Kulttuuritalorakennus on ihan palatsimainen, mutta kylmä kuin helvetti. Hyvin otetaan vastaan, vaikka ihmettelevät, miksi ohjelma on suomenkielinen.
25.1.
Tsherepovetsk.
26.1.
Andropov (entinen Rybinsk).
27.1.
Olemme Jaroslavlissa.
28.1.
Neuvostotila Mir.
29.1.
Gorshiha-kolhoosi.
30.1.
Matka Kostromaan. Joka paikassa kylmä! Paljon sairaita näyttelijöitä. Ja vaikka Lehmus ennen konserttia kertoo, mitä tapahtuu näyttämöllä, yleisö on tyytymätön, ettei esitys ole venäjän kielellä.
11.2.
Ja sitten oli Ivanovo, Vladimir, Volzhsk.
3.2. oli erikoinen konsertti Privolzhskin kaupungissa. Kaikki alkoi jo siitä, että vastaan otettiin leipä-suola-menolla. Oli lämmintä, suuri näyttämö. Ja kulisseissa oli bufetti! Ja konsertin aikana tapahtui ihmeellistä, kun kukkia tuotiin yhdelle ja sitten toiselle. Joskus vääriin käsiin, mutta paljon! Näyttelijät yrittivät parasta!
Suzdalj, Gorki.
Matkustamme Leningradiin ja sieltä kotiin.
5.2. Suzdalin kaupungissa katsojat kirjoittivat minuun vihkooni, kun muutakaan ei löytynyt: ”Me, Suzdalin kaupungin asukkaat koko sielusta kiitämme petroskoilaisia näyttelijöitä siitä mielihyvästä, jota saimme konsertista. Työnveteraanit J. V. Maksimova ja A. P. Nazarova. 5.2.1985. Suzdalj.
17.2.
Moskovski komsomolets -lehdessä R. Vartanjan kirjoitti: ”Jokaiselle teatterille kiertue pääkaupungissa on aina vakava tutkinto; moskovalaiset ovat vaikea ja puolueellinen yleisö. Mutta ammattilaiset tapaamistilaisuudessa Yleisvenäläisen teatteriseuran näyttelijäin kodissa ja yleisö J. Vahtangovin teatterissa, jossa tapahtuivat vieraitten esitykset, ottivat vastaan Petroskoin näyttelijät yhtä lämpöisesti.”
20.2.
Konserttimme Karjalamme Kontshezerossa, lasten parantolassa.
25.2.
Uuden ohjelman harjoitukset ja luovutustilaisuus Musiikkiteatterin salissa.
26.2.
Kello 12.00 on konsertti turisteille turistikeskuksessa ja kello 17.00 Musiikki- ja venäläisen draamateatterin huoneistossa juhlatilaisuus, joka on omistettu Kalevalan 150-vuotisjuhlalle. Meidän ohjelmamme on jälkiruuaksi.
Venäjän Federatiivisen neuvostotasavallan Kulttuuriministeriön päiväkäsky n.133, 20.3.1985: ”Venäjän Federatiivisen sosialistisen neuvostotasavallan Ministerineuvoston päätöksellä n:o 156, 27.4.1984 Venäjän Federaatiossa järjestetään vuonna 1985–1986 II Yleisvenäläinen laulu- ja tanssiammattiyhtyeiden katselmus.
Katselmuksen tavoitteena on konserttityön parantaminen, konserttityön merkityksen kohottaminen tasavallan työtätekevien esteettisessä, siveellisessä ja aatteellispoliittisessa kasvatuksessa, Venäjän Federaation kansojen monikansallisen tanssi- ja laulutaiteen tunnetuksi tekeminen laulu- ja tanssiyhtyeiden ammattitason ja esiintymismestaruuden kohottamista silmällä pitäen. (...)”
29.3.
Koko kuukauden olemme valmistauneet Suomen matkaan. Ryhmän näyttelijöistä on matkustettava toukokuussa Itä-Saksaan. Samana aikana tehdään remonttitöitä huoneistossamme. Muu henkilökunta esittää konsertteja turisteille.
4.4.
Yhtyeemme on Valkovenäjällä. Tänään olemme Vitebskissä, 5.4. Grodnossa, 6.4. Lidan kaupunki, 6., 7., 8. ja 9.4. olemme Grodnon alueella. 10.4. saavumme Minskiin. 11.4. Meitä kuvaa Valkovenäjän televisio. 15.4. olemme Gomelissa, 20.4. Mogiljovissa ja 25–29.4. esiinnymme taas Vitebskin alueella.
7.4.
Kirjoitukseni tasavaltamme Leninskaja pravda -lehdessä Kantele on matkalla: ”Huhtikuun nimi on valkovenäjäksi Krasavka, siis kaunotar. Ja todellakin on omituista kauneutta kevättulvassa, puhkeamaisillaan olevissa puitten silmuissa ja anteliaassa auringossa. Se aurinko on täällä lyhyemmän ajan näkyvillä kuin meillä pohjolassa, mutta kyllä se sitten onkin paljon lämpöisempi.
Tasavallan pääkaupungissa oli Minskin kevät -taidefestivaali, joka oli omistettu Voiton 40-vuotispäivälle. Kyllä me ymmärsimme, että matka sellaisena ajankohtana vaatii meiltä teoksia, jotka vastaisivat yleisön odotuksia. Tasavalta on menettänyt kansalaisiaan enemmän kuin muut Neuvostoliiton tasavallat. Siksi kai jo ensimmäisessä konsertissa Tarnovon neuvostotilalla, joka sijaitsee Lida-nimisen kaupungin läheisyydessä Grodnon alueella, hyvin sydämellisesti otettiin vastaan kuoron esitettämän Rodion Shtshedrinin Teille, jotka kaaduitte -laulun, joka on sävelletty Tvardovskin sanoihin. Yhtä sydämellisen vastaanoton sai sotaveteraanin, ansioituneen taiteilijan Pekka Titovin esittämä Lapsuuden ruohot -laulu.
Ihmisten voima on muistoissa. Ne yhdistävät ihmiset lapsuuteensa. Jos otetaan huomioon koko kansan lapsuus, niin muisto yhdisti meidät historiallisiin edeltäjiimme, esi-isiimme, uudessa ohjelmassamme, joka on omistettu Kalevalan 150-vuotisjuhlalle.
Grodnenskaja pravda -lehti mainostikin meitä kirjoituksella, jonka nimi oli Näyttämöllä esi-isien taidetta. Ja neuvostotilan kulttuuritalon johtaja ensimmäisen konserttimme jälkeen kiitti meitä siitä kosketuksesta suureen eepokseen, Karjalan kulttuuriin.
Vuonna 1980 Lidan kaupunki täytti 600 vuotta, mutta vain kirkko keskellä kaupunkia ja vuonna 1323 rakennetun linnoituksen rauniot puhuvat historiasta. Kaiken muun polttivat fasistit. Mutta ihmisten muistoja ei voi polttaa, jos elämä jatkuu. Ja taiteen rooli on siinä mielessä mittaamaton.”
Toukokuussa Suomalaisessa teatterissamme on ensi-ilta, jossa kohtaavat Kiven Kihlaus ja Aleksandr Ostrovskin Kun luonteet eivät sovi yhteen. Ohjaajana on Pauli Rinne.
29.7.
Tapahtumia on ollut kauhean suuri määrä. Ei ollut oikein aikaa panna muistiin.
Kiertue Suomessa 19. kesäkuuta – 22. heinäkuuta
Mukana oli Manok-yhtyeemme. Esitimme 35 konserttia, yleisöä oli 17 tuhatta ihmistä: Joensuu, Hämeenlinna, Jyväskylä, Ilomantsi, Nurmes, Lieksa, Varkaus, Kajaani, Sodankylä, Kemi, Oulu, Kuhmo, Suomussalmi, Pyhäjärvi, Kalajoki ja Kaustinen.
Neuvostoliiton Kulttuuriministeriö ilmoitti, että 18 konserttia kirjataan suunnitelmiin ja niistä maksetaan.
23.7. pidimme kokouksen ja 24.7. henkilökunta, minua ja Raijaa lukuun ottamatta, lähti lomalle. Lomamme alkaa 1. elokuuta.
”Kaustisen ja Kalevalan juhlavuosi. Kansainväliset Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään nyt kahdeksannentoista kerran. Entiseen tapaan juhlien ohjelman rungon muodostaa suomalainen kansanmusiikki. Kansantanssiryhmiä tulee myös Intiasta, Puolasta, Unkarista, USA:sta ja Englannista. Merkittävin vieras on karjalainen kansanmusiikki- ja tanssiryhmä Kantele Petroskoista.
Torstai, 18.7.
19.00 Kantele-yhtye Petroskoista esiintyy urheilutalossa. Kalevalainen musiikki-, laulu- ja tanssikavalkadi. Liput 30 mk, 15 mk.
Perjantai 19.7.
15.00 Kansat kohtaavat -ohjelma urheilutalossa. Ulkomaisten kansantanssi- ja kansanmusiikkiyhtyeiden esityksiä.
18.00 Ja sousi sormet -ohjelma urheilutalossa. Kantelekonserttosolisti Tytti-Leena Laasanen, Kantele-yhtye Petroskoista sekä Sibelius-Akatemian ryhmät.
20.00 Kansanmusiikki-iltamat juhlakentällä. Pelimannitervehdyksiä, musiikkia ja kansantanssia eri maista.
22.00 Lönnrotin katrilli läpi yön.
20.7.
Festivaaliparaati 1985 kello 12.00 Kalliopaviljongilla. Läpileikkaus kansanmusiikkijuhlien korkeatasoisimmasta ohjelmistosta.
20.00 Kansainvälinen kansanmusiikki- ja tanssijuhla.”
Minä olin juontajana ja Manokissa laulajana ja samalla johtajan tehtävissä. Se tietenkin vaikutti ohjelmaan. Ja sen, meillä Karjalassamme kuuluisan Hilkka Eklundin inhottavan pillerin nielaisin ymmärtäväisesti.
Kirjeessä Antero Lehmukselle hän kirjoitti näin: ”Ohjelman sitominen on paljon Vili Hallin osuuden varassa ja siinä ongelma onkin. Vili tuntuu kuin luistelevan tehtävän yli: painottaa sanoja miten sattuu, etenee sana sanalta eikä ajatus ajatukselta ja tuloksena on epämääräistä helskyttelyä.”
Helmi Malmi toi muutaman arvostelun suomalaisista lehdistä:
Kansan sana, 25.6.1985, Kantele-yhtye valloitti: ”Kantele-yhtye Petroskoista vieraili Joensuun laulujuhlilla ja antoi useita konsertteja. Rantakylän urheiluhallissa sykähdyttävä ohjelma kesti puoli tuntia.(...) Erikoisesti yhtye kiinnittää huomiota pukuihin, jotka elävöittävät tulkintaa. (...) Todella mainioita laulajia ja soittajia, ja tanssilliset osat esitettiin hiotulla taidolla, lämpimästi tulkiten. Monet laulut esitettiin suomen kielellä, mikä teki esityksen läheisemmäksi. (...) Kantele-yhtyeen vierailu oli lämmin tuulahdus itäisestä naapurista. Maan korkean taiteen antia saimme me joensuulaisetkin näin nauttia. Ohjelma päättyi tuohon iki-ihanaan Georg Otsin Rakastan elämää. (...) Se oli todella voimakas vetoomus elämän puolesta. Kädet huiskuttivat esittäjien ja katsomon puolella Näkemiin! -huudoin.”
Kansan sana, 4.7.85, Kantele taikoi Kalevalan: ”Joko ruvennen runolle, ilman kirjatta ilolle, vaikka oikein en osanne tehä virttä viisahasti. Näin alkoi Kantele- yhtyeen tanssi- ja soitinkonsertti Varkauden liikuntatalolla maanantaina.
Yhtyeen toiminnanjohtaja William Hall runoili 60-henkisen yhtyeen kanssa Kalevalaa paremmin, mitä näytelmän aloitusrunossa annettiin ymmärtää. Tätä mieltä oli ainakin miltei salintäyteinen yleisö, joka otti tämän Neuvosto-Karjalan valtion laulu- ja tanssiyhtyeen arvokkaan riemastuneena vastaan.
Koko pitkän kaksiosaisen esityksen ajan pysyi Helmi Malmin suunnittelema näytelmän koreografia kasassa, eikä pitkä kiertuematkakaan vielä näkynyt esiintyjien liikkeissä, joten yleisö saattoi täysin siemauksiin nauttia näkemästään paikka paikoin uudenlaisesta Kalevala-tulkinnasta. (...) Esityksessä riitti vauhtia varmasti jokaiselle sitä kannattavalle, mutta varsinkin toisessa osassa Uusi sampo oli myös erittäin korkeatasoisia musiikkiesityksiä niin kantele-, kuin kamarikuoronkin esityksinä.” (Sekaisin menivät lehtimiehet, kun sotkivat Malmi-äidin ja -tyttären työt. W.H.)
2.9.
Olen junassa matkalla Karjalamme Kemistä Louhelle.
Eilen oli ensimmäinen yhtyeemme 20-hengen ryhmän esiintyminen Kemin piirin Rabotsheostrovskissa. Aloitimme 50-konserttikautemme.
Valentina Matvejeva esitti ensimmäistä kertaa soolokappaleen kanteleella. Erkki Rautio sairastui.
Minun viisiminuuttisen puheen kanssa, jossa minä puhuin stahanovilaisliikkeen ja Kantele-yhtyeen 50-vuotisjuhlista, konserttimme kesti 60 minuuttia: Koiviston polkka, naiskvintetti lauloi viisi laulua, Kononovin kuuluisa vepsäläinen lusikkatanssi, venäjänkielinen juontaja Rakova lausui runoja, Pohjolan lyyrillistä tanssi yksi pari ja Kalinkaa kolme paria. Sitten oli Matvejevan kanteleensoittoa. Säkkijärven polkka. Pekka Titov lauloi sooloa. Ja lopussa oli Pohjolan katrilli neljälle parille. Salissa oli 43 aikuista ja muutama lapsi. Tienasimme 59 ruplaa.
On tulossa konsertteja Pääjärvellä, Sofjangassa, Huopalammessa, Kiestingissä, Tshupassa ja Louhella.
18.9.
Palaan Moskovasta. Piti hakea kiertuetodistus Moskovan Roskontsertista. Sen kun sain, niin piti mennä Goskontsertiin Baltian tasavaltojen kuraattorille. Sen allekirjoituksen kanssa menin seuraavan instruktöörin luokse, joka tarkasti suunnitelmamme ja myös allekirjoitti. Seuraavana oli finanssiosasto, joka tarkasti menoarviomme. Seuraavan oven takana koneella lyötiin se todistus, jonka takia kävin Moskovassa. Merkattiin se paksuun mappiin ja vietiin Goskontsertin johtajan allekirjoitettavaksi. Ensimmäisessä kerroksessa minun oli muistettava saada leima sen viimeisen allekirjoituksen päälle. Sieltä taksilla painun Neglinnaja-kadulle Sojuzkontserttiin. Sen Roskontsertissa saadun todistus kirjattiin ja minä vein sen Baltian tasavaltojen kuraattorille. Sieltä vein ohjelmamme sensorille. Niitäkin jostain syystä on kaksi. Hyvä, että heidän pöytänsä ovat vastakkain. Nyt sensorin suuri leima oli papereissamme. Minä vein ne daamille, joka ilmoitti, ettei mitenkään ehdi tehdä valmiiksi sitä meidän Todistusta ja lupasi lähettää sen suoraan Eestiin.
19.9.
Puoluejärjestömme vuosikokous. Vaalit. Kerroin toiminnanjohtajana, että II ja III neljänneksen suunnitelmien täyttäminen on epäonnistumisen partaalla. Syynä on viiden konsertin peruminen Valkovenäjällä ja toive liian suuren summan saamisesta Suomen matkasta. Sen lisäksi peruimme monta konserttia pohjoispiireissä monien sairaitten takia.
Ja kuitenkin yhtyeemme on tehnyt suuren työn. Uusi ohjelma, jonka omistimme Kalevalan 150-vuotisjuhlalle, oli valmis vuoden alussa ja se esitettiin Komin tasavallassa, Jaroslavlissa, Vologdassa, Gorkissa ja Valkovenäjällä. Vuoden lopussa esitämme sen Prääsän, Kontupohjan, Kemin ja Kalevalan asukkaille.
Matkamme Suomeen oli mahtava poliittinen asia. Monien porvarillisten sanomalehtien otsikot yleisön valtaamisesta Petroskoin yhtyeen voimin jäävät historiaan. Ja pääasia, että vaikutteet jäivät Suomen asukkaiden sydämiin. Sellainenkin merkittävä tapahtuma, että sattumalta konserttiin joutunut matkustaja Michiganista lähetti kiitoskortin yhtyeemme osoitteelle, puhuu paljon.
Yhtyeemme aloitti 50. konserttikautensa ja meidän on tehtävä kaikkemme, että kausi päättyisi uusiin saavutuksiin.
Lähetän sähkeen Riikaan, että 22.9. tulemme sinne.
Varajohtajaksemme tulee Juri Stanislavovitsh Lentshitski, joka on lukenut itsensä järjestäjäksi teatterikorkeakoulussa.
22.9.
Tänään on matka Riiasta piirikeskukseen. Osasimme jättää Riikaan 5 henkeä. Jokainen järjestäjä luuli, että he ovat toisessa autossa. Kuoro ilman heitä alkoi laulaa niin kauheasti, että minä unohdin tekstini.
Se on huomispäivän päiväkäskyn aihe, mutta tänään, 22. syyskuuta on Pjotr Stepanovitsh Titovin syntymäpäivä ja samana päivänä tulee täyttyneeksi 35 työvuottaan yhtyessämme. Onnittelen suuresta tunnollisesta työstä ja ilmoitan kiitosmaininnan.
Morkkaamiset kohdistuvat siis järjestäjiin, mutta hyvä, ettei kukaan tiedä, että itse olen unohtanut Petroskoihin kaikki todistukset ja muut paperit, jotka on annettava paikallisille filharmonioille. Huomenna ne tulevat kyllä lentokoneella.
Jelgāva, Tukumsa, Eestin televisio, Tallinnassa konsertti komeassa konserttisalissa, Valmiere, Tanu, Jõhvi...
29.9.
Konsertti Sillamägissä. Komea kulttuuripalatsi. Salissa 500 paikkaa ja noin 200 ihmistä. On kerrankin lämmintä ja kodikasta. Konsertti meni hyvin ja yleisö oli tyytyväinen.
2.10.
Olen jo Petroskoissa. Meinaan lähteä Sortavalaan, Lahdenpohjaan ja Pitkärantaan järjestämään yleisöä ja yöpymispaikkoja. Kiertue on suunniteltu loka-marraskuuksi. Toinen ryhmistä menee piireihin ja toinen tekee työtä ulkomaanturisteille.
Leningradin alueelta syntyisin ja pitkään sotilasyhtyeessä laulanut inkeriläinen Arvi Kemppi ehdottaa itseään yhtyeeseemme.
4.10.
Otin tililtäni viimeiset 30 ruplaa ja annoin autonkuljettajallemme, että mies pääsisi lähtemään neuvostotilalle valtion töihin. Rahat ovat bensaan ja ruokaan.
9.10.
Annoin Valentin Tshekmasoville Kosinskin ja Gavrilovin valokuvat. Taiteilija lupasi tehdä huoneistoomme muotokuvat. Gavrilovilta hän saa Vainosen ja Gudkovin valokuvat. Valmistaudutaan 50-vuotisjuhlaan, joka on vuoden 1986 kesäkuussa.
Löysin arkistosta: ”VKP(b) Karjalan aluekomitean hallinnon istunnon pöytäkirja: 16. huhtikuuta 1936. On käsitelty kysymys Tasavallan kansantaideyhtyeen perustamisesta. Tov. Gudkovin ja Tumarkinin informaatio. On hyväksytty VKP(b) Petroskoin kaupungin komitean aloite Tasavallan kansantaideyhtyeen perustamisesta kulttuuritalon yhteyteen. Johtajaksi hyväksytään V. P. Gudkov. On hyväksytty komissio yhtyeen perustamista varten.”
Keskustelu Stanislav Kolosjonokinin kanssa, joka oli silloin taidekomitean johtajana: ”Vuonna 1936 Kantele-yhtyeen orkesteri osallistui Yleisliittolaiseen radiofestivaaliin. Lahjana oli Moskovan matka, jonka yhtye sai parhaana Karjalan kollektiivina. Minä olin viemässä sitä Moskovaan ja olin Ammattiliittojen Talon pylvässalissa kuuntelemassa sitä. Vuonna 1937 siitä tuli ammattiyhtye, mutta syntymävuodeksi voi laskea v. 1936.”
Tietosanakirjasta löysin todisteen siitä.
22.10.
Asunto-ongelmat askarruttavat. Niitten kanssa painuin Ministerineuvoston varapuheenjohtajan Testennikovan puheille ja sitten Kulttuuriministeriöön varaministeri Poutasen luokse. Kirjeen siitä vein kaupunginjohtaja Dorshakoville.
18.10. oli Neuvostoliitto–Suomi -seuran Karjalan osaston hallinnon istunto, jossa hyväksyttiin päätös kutsua huhtikuussa 1986 Kiikurit-yhtye Turusta. Minua pyydettiin kirjoittamaan kutsukirje heille. On kerrottava siitä Strelkoville.
24.10.
Kanteleen johtajien neuvottelu
Nyt on tavoitteena esiintyminen Moskovan Tshaikovskin salissa. Hääkohtauksen esitämme finaalissa. Pyydämme Beloborodovia säveltämään Kruugan yhdessä klaavissa. Lisäämme kohtaukseen Ainon saapumisen. Säveltäjä Repnikov lupasi luoda Runon Ainosta ja Pohjolan luonnoksia -teoksen orkesterille. Pidämme mielessä, että oli ehdotettu näyttämään laajemmin kanteletta. Konsertin lopussa pitäisi olla numero, johon osallistuisivat tanssiryhmä, orkesteri ja kuoro.
Helmi Malmi: ”Pohjolan katrilli, jonka asetti joskus Kononov, on tehty venäläisittäin. Ei siinä voinut olla rauhallista kohtausta.”
Anatoli Anushtshenko (baletin harjoituskoreografi): ”Vasili Kononov ei ollut Gruusiasta tullut! Hän imi itseensä kaiken karjalaisuuden niin perusteellisesti, että tanssi on todella meikäläinen.”
Sofja Osjkina (Aino-ryhmän johtaja): ”Aino-yhtyeemme ohjelmistossa ei ole yhtään ammattisäveltäjän teosta. Kaiken huomiomme täytyy kohdistaa Ainon ohjelmistoon. 10 vuoden aikana ilmestyi yksi Helmer Sinisalon laulu Brendojevin sanoihin, Ripaska-laulu (Pljasovaja). Mitä jos pyytäisimme leningradilaisia säveltäjiä? Olivathan joskus leningradilaiset Zaritski ja Shelomov kirjoittaneet paljon hyviä lauluja yhtyeellemme. Ohjelmassa alleviivataan suomalaisia teoksia ja karjalainen Aino on jäänyt syrjään.”
Antero Lehmus: ”Meillä Karjalassamme puuttuu säveltäjiä, jotka loisivat kansanmusiikin ja -laulun tapaisia teoksi esittäjille. Säveltäjämme huolehtivat enemmän akateemisen laulusuunnan tulkitsijoista.
Helmi Malmi: ”Puuttuu nuoria ja hyviä tanssijoita.”
E. Rautio: ”Orkesterissa puuttuu priimakanteleen- soittajia. Mitä, jos kutsuisimme oppilaita opistosta? Ministeriön kanssa on löydettävä mahdollisuus maksaa heille.”
24.10.
Luovantyöntekijöiden seminaari.
Tänä vuonna juhlittiin Voittomme 50-vuotisjuhlaa. 20 miljoonaa kaatuneita. Vuonna 1922 syntyneistä elossa on vain 3 %.
Paljon avioeroja, suurimmassa osassa perheitä on vain yksi tai kaksi lasta.
Kalliiksi tulevat rakennukset Siperiassa. Nyt vasta alamme ajatella ympäristösuojelua! Se vaatii investointeja. Ja kaiken lisäksi me hajotamme voimia ja rahaa liian suureen rakennuskohteiden määrään. Nykyään Neuvostoliitossa on ainakin 350 tuhatta rakenteilla olevaa teollisuuslaitosta.
Karjalassamme rakennettiin joskus sähkölaitos viidessä vuodessa. Nyt siihen ei riitä kahta viisivuotiskautta. Syntyi tilanne, jolloin maassamme on rakenteilla olevia kohteita, joiden rakentamisurakkaa riittäisi kahdeksaksi vuodeksi. Me olemme USA:n jäljessä työntuottavuudessa teollisuudessa kaksinkertaisesti ja maataloudessa nelinkertaisesti!
25.10.
Loka-marraskuun konsertit:
9 ja 10.10. turisteja Itä-Saksasta, parantola Tsherjomushki, 63 henkeä;
29.10. 17. koulu, ekaluokkalaiset;
1.11. sama koulu, 4. ja 5.-luokkalaiset;
2.11. vapaapäivä;
3.11. esitys turisteille turistikeskuksessa;
4.11. juhlakonsertin harjoitus (meinaan Lokakuun juhlaa);
5.11. juhlakonsertin harjoitus ja luovutus. (Niihin konsertteihin osallistuivat melkein kaikki, jotka Petroskoissa osasivat vähänkin laulaa tai tanssia. W.H. 9.10.99)
5.11. matka Martsialnyje vody -parantolaan.
6.11. konsertti turisteille;
6.11. Juhlakonsertti!
8.11. kunniapäällikkyyskonsertti (se merkitsee vapaapääsykonsertteja sotilaita varten). Suojärveltä tullut ryhmä lepää. Toinen ryhmä esiintyy turisteille.
11 ja 12.11. aamulla harjoittelemme koko yhtyeen konserttia. Yöllä 12.11. on lähtö matkalle Sortavalaan.
13.11. konsertti upseeritalolla lapsille kello 17.00 ja aikuisille 20.00;
14.11. Lahdenpohja: päivällä lasten- ja illalla aikuistenkonsertti;
15.11. konsertti lapsille Värtsilässä ja aikuisille Puikkolassa;
16.11. kaksi konserttia Pitkärannassa;
17.11. on lähtö Sortavalasta kotiin;
19.11. aamulla kello 9.00 lavastuksen pystyttäminen ja 10.00 harjoitus Suomalaisen teatterin suojissa televisiota varten. Nauhoitus!
28.10.
Soitan Viola Malmille siitä, että suostuisimme ottamaan hänet väliaikaisesti tanssijana 15.11. tai 1.12. alkaen, esimerkiksi, kuukaudeksi? Voisimme maksaa palkkaa ja hän voisi harjoitella tanssijoitten kanssa ennen Moskovaan lähtöä.
Tänään konserttiimme turistikeskuksessa luvattiin tuoda 10 suomalaista Joensuusta. Keskuksen työntekijät pyysivät kuitenkin esiintymään. Mutta kun tulikin vain viisi heistä, niin pyydettiin tulemaan huomenna lastenkonserttiin.
3.11. Sunnuntai.
Toissapäivänä oli Petroskoin suomalaisen teatterin näyttelijättären Jelena Pavlovna Kornilovan 50-vuotisjuhla. Meidän studiolaisista olivat poissa vain Berg ja Godarev. Leenan mies on Venäläisen teatterin parhaimpia näyttelijöitä, Konstantin Pilipenko. Hän on syntyperäinen leningradilainen ja siksi syntymäpäiviin tuli vieraita Leningradista. Olivat mukana Venäläisen teatterin hyvä koomikko Grishmanovski ja hänen vaimonsa laulajatar Gridtshina. Tanssittiin ja laulettiin. Minulla syntyi runontapainenkin.
Eilen luin koko päivän Puolueohjelmaa ja katsoin telkkaria. Ja, vaikka on sunnuntai, päätin tulla työpaikalle, kerran illalla on kuitenkin konsertti ja minun on oltava juontajana.
Soitin aamusta Leningradiin Arvi Kempille, että hänelle on tilattu hotellipaikka ja hän voisi siirtyä Kanteleen leipiin.
11.11. Sortavala.
Tulin junalla kello 10.00. Ladoga-hotellista luvataan vain 30 paikkaa, sillä siellä on käynnissä remontti. Läksin upseeritalolle, kun heillä on vierashuoneita. Luvataan vain 17 paikkaa. Lisättiin kaksi paikkaa meille Raijan kanssa. Vielä 8 taiteilijaa on ilman paikkoja. Kaupungin kulttuuriosastolla ei ole ketään paikalla.
Painuin kouluun.
”Me emme odottaneet teitä tänään, kun kerran lähetitte mainokset ilman päivänmäärää.”
”Mutta, toveri johtaja, mehän henkilökohtaisesti puhuimme Teidän kanssanne päivämäärästä ja ajasta?!”
”Menkää luokkiin kertomaan yhtyeestä”, ehdotti johtaja.
Puhuin viidessä luokassa.
Koulu N3 lupasi ostaa 50 henkeä.
Läksin kouluun N6. Pioneerijohtajan kanssa läksin taas luokkiin ja jaksoin puhua vielä viidessä luokassa. Puolueen kaupunginkomiteassa oli menossa agitaattorien kokous. Pyysin sananvuoroa ja puhuin 15 minuuttia yhtyeestä. (Tilaisuuteen osallistui laitosten johtajia, ammattiliiton ja puolueen toimihenkilöitä.)
15.11.
Aamu alkoi jo kello 5.00. Kuudelta matkustin linja-autolla Värtsilään. Eilinen päivä aiheutti pettymyksiä. Lahdenpohjan matka piti peruttaa, kun piirikeskuksen kulttuuritalossa on puoluekonferenssi. Ja vaikka puoluekokous on 16.11., niin jonkun mielestä 14.11. konsertteja ei voi olla.
Esitimme konsertin Sortavalski-neuvostotilan klubissa, johon mahtuu vain 100 ihmistä. Sekin olisi hyvä, mutta kun näyttämö oli pienen pieni ja sen lisäksi vain pikku huone syrjässä, johon eivät taiteilijat mahtuneet. Piti upseeritalolla pukeutua ja näyttelijät tuotiin puvuissa suoraan näyttämölle. Mutta kun yleisöä tuli noin 40lapset mukaan lukien, niin, vaikka neuvostotila maksoi meille 120 ruplaa, koko tapahtumasta tuli hyvin muodollinen.
Sortavalan upseeritalolle tuli noin 300 ihmistä. Trikootehdas järjesti joukkomatkan tilaisuuteen ja osti 50 lippua. Muka tuli sääli yhtyeen johtajaa, kun puhuin piirikomiteassa.
Hotellipaikkoja ei oikein löytynyt, mutta teknikumin asuntolasta löytyi viimeiset kolme paikkaa.
Ja tänään jo 7.40 olin Puikkolan Iskra-neuvostotilalla.
Olin johtajan puheilla. Hän järjesti viikonsuunnittelutilaisuuden, jossa ensimmäisenä antoi puheenvuoron minulle. Konserttipäivänä oli yleinen saunapäivä. Päätettiin siirtää sitä, että naiset tulisivat konserttiin.
Yksi autonkuljettaja kyllä riehaantui: ”Miten minä menen konserttiin peseytymättä?”
Ja joku kysyi häneltä: ”Miten sinä elokuvissa käyt?”
Siihen konserttiin Partalan parantolasta luvattiin järjestää bussillisen ihmisiä. Saa nähdä.
Värtsilässä luvattiin lämmin kulttuuritalo ja paljon ihmisiä. Se lämpeni sydämillä, sillä neuvostotilalla on todellinen kulttuuripalatsi, mutta kylmä kuin helvetti: 14 astetta, vaikka ulkona on -1. Hyvä että pukuhuoneissa on lämmintä.
19.11.
Oravanpyörä jatkuu Petroskoissa. Tulin työpaikalle viisi minuuttia myöhässä ja koko päivän tuntui siltä, että nimenomaan näitä viittä minuuttia ei riittänyt.
Kirjoitin ministeriöön vuoronmukaisen kirjeen heistä, joilla ei ole asuntoa. Löytyi 10 sellaista perhettä. Vein sen kirjeen ministeriöön ja juoksujalkaa menin Suomalaiseen teatteriin. Puhuin iltakonsertista ja valaistuksesta.
Sieltä painuin filharmonian huoneistoon, jossa työskentelee meidän yhteinen kirjanpitäjämme. Piti allekirjoittaa tilityksiä ja puhuin seuraavan vuoden suunnitelmista. Vapauduin kello 10.40 ja kello 11.00 minun piti olla TV-studiossa. Auttoi taksi.
Kaksi ja puoli tuntia harjoittelimme Kalevala-ohjelmaamme. Söimme Raijan kanssa lounaan studion ruokalassa ja sieltä palasin johtajan pallille Kirovin aukiolle. Melko pitkä matka.
Kirjanpitäjä kieltäytyy maksamasta bensasta, jota ostimme Pitkärannassa omilla rahoillamme.
20.11.
Viola oli katsonut kaksi viimeistä konserttiamme ja tuli luokseni kertomaan, että ne menivät kauhean huonosti. Tanssit menivät amatöörimäisesti, koska se tanssien harjoitusbalettimestari harjoittelee vain kansantanssien liikkeitä. Ja se on vähän. Juontajatytöllä ei ole yhtään temperamenttia. Orkesterin johtajat ovat "kotipuvuissa".
"Tämmöisessä kunnossa yhtyettämme ei saa viedä Moskovaan!” ilmoitti Viola Malmi.
Otamme Violan puolelle palkalle kuukaudeksi ja hän lähtee kiertämään kanssamme Uralille.
Soitti Valentin Tshekmasov, että keräisin ihmisiä, jotka tunsivat Gudkovin ja Kononovin. Ovat syntymässä muotokuvat.
Minulla on uusi sihteeri: Tyyne Semjonovna Tshelombitjko. Inkeriläinen nainen, joka meni naimisiin ukrainalaisen miehen kanssa. Se mies on rakastunut enemmän kanteleeseen kuin omaan vaimoonsa. Siksi vissiin heille syntyi tyttö, joka soittaa kauniisti kanteletta. Opiskeli musiikkiopistossa. (Tshelombitjko muutti Suomeen ja inkeriläinen vaimo jäi Petroskoihin. Mutta Viktor ehti tehdä meille monta uutta kanteletta. Jatkaa sitä työtä, kuulemma, Suomessakin. W.H. 11.10.99)
26.11.
Voimistelu ja lenkki metsässä, kylmä suihku ja pari kupillista kahvia tekivät sen, että sydän pomppaa irrotakseen rinnasta. Mutta elämänilo häipyy, kun taas täytyy istua virkapöytäni ääreen ja melko korkea paperivuori odottelee ratkaisuja.
Saimme kutsun Murmanskin alueelle. Sinne voisi mennä noin 40 hengen ryhmä: kantelekvintetti, 5 tanssiparia, 2 hanurinsoittajaa, juontaja ja kuoro...
Helmi Malmi on sairaana. Helmi on sitä mieltä, että hän on jo vanha, mutta Violan saisi ottaa töihin täydellä palkalla.
Meidän kuuluisa satakielemme Sirkka Rikka kutsuu synttäreihinsä.
Lehmus soitti, että on kuoroseuran kokouksessa, tekee selostusta...
Arvi Kemppi voisi lähteä ensimmäiselle kiertueelle yhtyeemme kanssa...
Uuteen huoneistomme asennetaan sähkölaitteita...
3.12.
Soitettiin kiertueelta Uralilta Ustinovin kaupungista, että on jo ensimmäisiä peruttuja konsertteja. Meidän tavaramme myöhästyivät ensimmäisestä konsertista ja seuraavana päivänä syyllisenä oli paikallisen filharmonian kuorma-auto, joka otti ja meni rikki.
4.12.
Kaupunginneuvostosta soitettiin, että tulisin hakemaan kutsun Suomen konsulilta Itsenäisyyspäivän tilaisuuteen...
Taidemuseo lupaa antaa meille muutaman taulun huoneistomme koristusta varten...
Puhuin Murmanskin kanssa yhtyeemme tulosta tammikuussa...
Tshelombitjko sai valmiiksi ensimmäiset kanteleet. Niitten hinnat olisivat: priimakantele 320 ruplaa, altto 410–420 ruplaa, 12-kielinen kantele ja jouhikko 150 per instrumentti.
Puhuin Vahramejevin kanssa (entisöintipajan mestari, restaurointiprojektin tekijä). Hän ilmoitti, että meidän on etsittävä väliaikainen huoneisto, muuten perusteellista remonttia ei voi tehdä.
12.12.
Lentshitski on minun uusi varajohtajani, järjestäjä. Hän on henkilökunnan kanssa Uralilla. Soitti, että Tsheljabinsk kenkkuilee, kieltäytyy ottamasta vastaan 15.12., vaikka sopimuksessamme on se päivämäärä.
Soitti matkalta Viola ja kertoi, että ohjelma otetaan hyvin vastaan.
Vojevodina Koivuna lauloi niin kauniisti, että vesi oli silmissä ohjaajalla ja yleisöllä!
13.12.
Kuoli yksi vanhemmista Karjalamme säveltäjistä, Abram Isajevitsh Golland.
Aluekomiteasta soitettiin kollektiivin palkitsemisesta vuosijuhlan johdosta.
”Oliko sellaista tapahtunut jo aikaisemmin Neuvostoliitossa?” kysyin.
”Tietenkin oli!”
Kopjov pyysi henkilökunnan luettelon ja luettelon niistä, jotka ovat jo saaneet ansioituneen taiteilijan arvonimiä.
30.12.
Puoluejärjestömme kokous
Päiväjärjestyksessä on valmistautuminen yleisvenäläiseen katselmukseen.
Vaikka Antero Lehmus ei olekaan puoluejäsen, häntä kuunnellaan taiteellisen johtajan ominaisuudessa.
A. Lehmus: ”Yhtyessämme on paljon satunnaisia ihmisiä. Olen ollut jo kymmenen vuotta tässä tehtävässä ja nyt ymmärsin, että yhtyessämme on liian suuri "vaihtuvuus". Kaaderikysymys on yksi tärkeimpiä. Itse emme ole vaativaisia silloin kun etsimme taiteilijoita. Siitä johtuu se tanssiryhmän alhainen taso. Ei ole yhtäkään miestanssijaa, joka vastaisi nykyajan vaatimuksiin. Ainoana voisi olla Kalinkin, mutta hän on moskovalainen. Mitä, jos hänkin lähtee kotikonnuille.
Paljon riippuu johtajista. Anushtshenko on tanssijoiden keskuudessa isänä, mutta hänen oma ammattitasonsa ei ole riittävän hyvä. Hän ei voi harjoitella tanssijoitten kanssa klassista tyyliä. Helmi Malmi on jo vanha pääbalettimestariksi. Täytyy lähettää joku opiskelemaan.
Orkesterimme on yhtyeemme kivijalka, mutta ongelmia siinä on enemmän kuin baletissa. Orkesterilla on vähän harjoitusaikaa omassa kokoonpanossa. Matkoilla Viola Malmin lähdön jälkeen johtajat eivät huolehtineet harjoituksista.
Kuoro on nykyään paremmassa kunnossa kuin oli. Mutta tenorit ovat eläkeiässä. Natalja Stangrit on liian vaatimaton kuoron suhteen.
Aino-ryhmässä taiteilijat katsovat, mihin täältä lähtisi, kun palkat ovat pienet ja asuntoja ei ole.
Kalevala-ohjelman harjoittamista jatketaan. Toiseen osaan on tilattu teos. Finaalissa on kuoro.
On löydettävä konserttimestari, joka aloittaisi työn 6. päivästä tammikuuta.”
Sergei Stangrit: ”En minä ole samaa mieltä, ettei muka yhtyeen henkilökunta olisi hyvä. Kyllä näitten ihmistenkin kanssa voi tehdä hyvää työtä. On paljon hyvää inhimillistä ja musiikillista aineistoa. Täytyy luoda luovantyön olosuhteet, nostaa vaatimuksia. Ne saisivat olla maksimaaliset.”
Sergei Veselov: ”Olen ammattijärjetön tuotannollisen komission johtaja. Riidat syntyvät usein siitä, ettei ole työsopimusta kollektiivin ja johtokunnan välillä. Emme oikein tiedä omia velvollisuuksiamme ja oikeuksiamme. Ihmisiltä puuttuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ymmärtämistä."
|
