William Hall






7.1.1984
Lauantaiaamu. Pimeätä. Jätän nukkumaan Raijan, joka on nyt taas kotona, Railin ja Gennadin. Filharmonian päivystäjä sanoi, ettei tänään saisi tehdä työtä. Kysyin: “Miksi?” – “Tänäänhän on Joulu!”
Lunta on satanut jo kaksi kuukautta peräkkäin.

Tänään on henkilökunnan kokous, jossa luovutetaan Työn veteraani -mitaleita. Saajien joukossa on Raijanikin.
Hermostuttaa, ettemme eilenkään saaneet palkkaa. Saan taas kuulla kaikenlaista roskaa.

9.1.
Arkangeli. Dvina-hotelli. Ilta. Tulin yöpuulle katsomasta Mosfilmin elokuvaa Za davnostju sroka, Tuomion vanhennettua. Ja ajattelen Erkkiä. Onko hän kokonaan roisto? Kuka ja milloin osasi kylvää häneen sellaista?

Öinen Dvina (Vienanjoki) on sumussa ja sumun läpi loistaa jokin suuri valaistu laiva.
Ajatukseni ovat kyllä yhtyeemme kiertueessa Leningradin ja Arkangelin alueilla. Rahoja ei riitä kiertueiden järjestämiseen ja jos niitä ei järjestetä, niin rahaa ei tulekaan. Miten voi päästä tästä noidankehästä?

Suunnitelmat olisivat seuraavat: 7.1.–11.1. harjoitukset, 12.1. lähtö ja 30.1. paluu Kaliningradin, Leningradin, Pihkovan ja Kalininin alueilta. 13 konserttia. 716 ruplaa x 13 = 9308 ruplaa. Ja helmikuun 15. päivästä alkaen pitäisi järjestää ainakin 20 konserttia Leningradin ja Arkangelin alueilla. Ja samana aikana pitäisi käydä konserttiryhmällä Puudosin ja Karhumäen piireissä.16.–23.3. matkustamme Ruotsiin pienenä ryhmänä.

14.1.
Oleg Mishin (siis Armas Hiiri) kertoo Komsomolets-lehdessä mielipiteensä Gribojedovin näytelmästä.

24.1.
Olen kahden päivän komennusmatkalla Puudosissa. Eilen tulin tänne lentokoneella. Se matka kesti tunnin, mutta konetta heitteli niin, että ihan väsyin.
Piirin kulttuuriosaston johtaja ja NKP:n piirisihteeri yksimielisesti ilmoittivat, etteivät voi ottaa yhtyettämme vastaan ennen kesää. Muka hotelissa ei ole paikkoja. Ja tänään päätin palata bussilla (5 tuntia!) Karhumäelle, jossa luvattiin ottaa meidät vastan maaliskuussa. Heillä on kyllä valmistunut uusi hotelli, mutta helmikuussa on tulossa Mosfilmin työntekijöitä ja norjalaisia näyttelijöitä. Syntyy jokin yhteinen elokuva.

Ja tänäänkin Komsomolets jatkaa Gribojedovin näytelmän pommittamista. Arvostelijana joku E. Belakina.

25.1.
Yöllä tulin kotiin kello 1.30, siksi tulinkin työpaikalle kymmeneksi.
Meidän uusi kantelemestarimme V. Tshelombitjko on tehnyt ensimmäisen oman kanteleen version! Täytyy keksiä päiväkäsky, jonka mukaan mies tekee kanteleita vanhojen kanteleitten korjaamisen ohella. Komissio hinnoittelee sitten ne ja ne kirjoitetaan talon kirjoihin. Aunuksesta tuli jo aikoja sitten pyyntö kanteleen saamisesta.

Kerran Puudosiin ja Karhumäelle ei pääse, niin on järjestettävä konsertteja Petroskoin kouluissa...

Luonani kävi Karjalan ansioitunut taiteilija, kanteleensoittaja Gertruda (Kerttu) Aarnovna Viljanen. 1. kesäkuuta 1936 vasta syntymässä olleen Kantele-yhtyeen johtajan päiväkäskyllä hänet oli otettu töihin orkesteriin kanteleensoittajaksi. Vuonna 1951 hän sai ansioituneen taiteilijan arvonimen (asetus nro 101, 2.11.1951). Marraskuun 19. päivänä 1961 hänet oli vapautettu tehtävistään yhtyeessä ja hän siirtyi musiikkiopistoon kanteleensoiton opettajaksi. 26. toukokuuta 1972 siirtyi eläkkeelle opistosta. Vuodesta 1934 hän oli ollut kuuluisan Kantele-yhtyeen perustajan Viktor Gudkovin johtamassa amatöörikanteleorkesterissa.
Siis 1. kesäkuuta 1936 on Kantele-yhtyeen syntymäpäivä.
“Meitä silloin oli kuusi, jotka soitimme kanteletta ja tanssimme”, kertoi Kerttu.
Hän näytti minulle todistuksen, johon oli merkitty, että G. Viljanen on ollut vuoden 1939 joulukuusta vuoden 1940 13. huhtikuuta asti ensimmäisen tarkka-ampuja-armeijakunnan yhteydessä toimineen teatterin ja kanteleyhtyeen taiteilijana. Armeijakunnan purkamisen johdosta kollektiivi oli siirretty Karjalais-Suomalaisen sosialistisen tasavallan kansankomissariaatin yhteydessä toimivan taidetyötekijäin komitean määräysvallan alaiseksi.
Viljasella on Saksan voittamisesta -mitali, Voiton 30-vuotisjuhlan mitali ja Tunnollisesta työstä -mitali, jonka hän sai vuonna 1951.

28.1.
Vielä yksi arvostelu Suomalaisen teatterin esityksestä Nuorisoliiton lehdessä.

1.2.
Nyt Neuvosto-Karjala kirjoitti siitä ensi-illasta: “Suomalaisen teatterin näytelmä on toteutukseltaan veres ja puhuva”, kirjoittivat salaperäisesti taiteentutkimuksen tohtorit Jelena Poljakova ja Tatjana Rodina sekä taiteentutkimuksen kandidaatti Natalja Litvinenko, kaikki Moskovasta.

2.2.
Kello 9.00 piti olla tilaisuus Oleg Savtshenkon luona. Hän on paikallisteollisuuden ministeri. Puheen piti olla kanteleiden rakentamisesta tasavallassamme. Ja sain tietää Raijalta, että soitti ministeriöstä Vlasova ja ilmoitti, että on kuollut Toivo Haimi. Hänen piti olla näitten puheitten keskipisteenä.

Kulttuuriministeri Oleg Strelkov keräsi johtajat. Toivo kuoli kello kolme yöllä. Ja me kun pidimme häntä flegmaatikkona. Sairaana ollessaan hän oli järjestämässä kollegiota kirjastojen asioista, oli keskustelun järjestäjänä teatterimme klassisten teosten mukaan ohjatuista esityksistä, otti vastaan johtajia heidän ongelmiensa kanssa, kun ei pitkään ollut työpaikalla. Ja tulos oli sellainen.
Hautajaiset on Suomalaisesta teatterista 6.2. kello 13.00. Kello 12.00 alkaa surumessu.

Meinaamme lähettää Arkangelin alueelle 21.3. pienen kuoron, johon kuuluu myös Aino-ryhmä, viisi tanssiparia, kantelekvintetin, hanurinsoittajan, solisti Pekka Titovin ja juontajaksi Kurashovan.

Maaliskuun 2. päivästä alkaen Karhumäen piiriin lähtee pieni kuoro, johon kuuluu laulukvartetti ja naislauluyhtye sekä hanuristiduetto, Kovru solistina ja 8 tanssijaa, jotka myöhemmin lähtevät Ruotsiin.
Maaliskuun 15. päivänä ryhmä taiteilijoita, niitä, jotka tulevat Arkangelista, lähtee Leningradin alueelle.

9.2.
Olen ministeriön lähettämänä Lahdenpohjan kulttuurityöntekijöiden konferenssissa. Selostuksessa kerrottiin, että vuonna 1983 järjestettiin 100 kulttuuritapahtumaa vähemmän vuoteen 1982 verrattuna. Ja katsojakuntaa oli tapahtumissa 30 750 henkeä vähemmän. Konsertteja oli 48 vähemmän. Ammattitaiteilijoiden konsertteja oli 17 vähemmän. Iltamia ja tanssitilaisuuksia järjestettiin 360 vähemmän. Vuonna 1981 kerhoja oli 88 ja osallistujia 1050. Vuonna 1982 oli 75 kerhoa ja osallistujia vain 735. Vuonna 1983 oli jäljellä vain 68 kerhoa ja osallistujia oli enää 550. Piirin musiikkikouluissa opiskelee runsaat 200 lasta. Viime vuonna musiikkikouluista valmistui 16 lasta.
Lahdenpohjan piirissä on tätä nykyä 18 maaseutukulttuuritaloa ja -klubia, piirin kulttuuritalo, kaksi bussiklubia, lepopuisto, 17 kirjastoa, kaksi musiikkikoulua, kaksi ammattiliitolle kuuluvaa klubia ja 21 kirjastoa, jotka kuuluvat eri järjestöille. Musiikkikouluissa on kolme korkeakoulusivistyksen saanutta opettajaa.

17.2.
Kulttuuriministeriön kollegio, johon tulivat toverit aluekomiteasta ja siinä luvussa aluekomitean sihteeriksi tullut Vladimir Sevastjanovitsh Stepanov, kulttuuriosaston Dettshujev, Ministerineuvoston varapuheenjohtaja Testennikova ja kaupunginjohtaja Pavel Sepsjakov.
Selostuksen teki ministeri Strelkov aiheesta Sosialististen sitoumusten täyttäminen ja vuoden tulokset. Puhuttiin teattereiden ristiriidoista. Mainittiin, että Kantele-yhtyeessä tehdään konkreetista työtä säveltäjien kanssa ja että tällä haavaa Kalevalan piirissä tekee työtä harrastajien kanssa Sergei Stangrit, Kantele-yhtyeemme kapellimestari. Aunuksen piirin kulttuuriosaston johtaja kysyi, mistä voi ostaa kanteleita? Musiikki- ja draamateatterin johtaja Jevgeni Stolov kertoi, että teatterin remontti on tarpeen, sillä vesikatto vuotaa.

25.2.
Kirjoitin päiväkäskyn n:o 48, jonka mukaan vanha rikkinäinen alttokantele annetaan suomalaiselle kanteleensoittajalle Kari Dahlblomille ja sen tilalle tulee priimakantele, jonka saimme Dahlblomilta, Suomen kansalaiselta, joka asuu Tikkakosken kaupungissa.

Saimme tiedon, että Suomesta on 12.–14.3. tulossa Tuulikki Ylilonttinen Suomen kulttuurityöntekijöiden valtuuskunnan mukana, johon kuuluu 27 henkeä. Ammattiliittotalossa on yhteinen tilaisuus, jossa Tuulikki lausuu Kalevala-runoja meikäläisen kanteletrion säestämänä. On järjestettävä harjoitus 12.3.

Sovetskaja Rossia -sanomalehti on pyytänyt valokuvaa kanteletriosta. Valokuvataan 28.3.

Suomalaisessa teatterissa oli Bondarevin Valinta-näytelmän ensi-ilta. Esitys minua ainakin miellytti. Se on kuuluisan Bondarevin pienoisromanin mukaan tehty näytelmä. Erikoisen hyviä olivat Orvo Björninen (vanh.) ja Pauli Rinne.

Manok-yhtyettä kuvattiin Petroskoin hiihtolatu -juhlan yhteydessä. Tuhansia ihmisiä kerääntyi Äänisen rantakadulle ja jäälle. Helikopteri, musiikkia ja lapsia... Tuuli, mutta pakkasasteita ei ollut paljon, noin pari kolme astetta. Kuitenkin TV-miehiä odotellessa palelimme. Hyvä, että sukset olivat mukana. Meitä heiteltiin Buran-moottorikelkalla ja lapset olivat tietenkin mukana. Sitten hiihtelimme...

Kotlaksesta soitti apulaiseni Kutuzov, joka kertoi, että taas peruttiin esiintyminen, kun joku oli ilmoittanut, ettei Kantele tulekaan. Ihmiset palauttivat liput. Henkilökuntamme 44 ihmistä lorvaili ilman työtä ja asui komeassa Sovetskaja-hotellissa valtion laskuun.

Sain Eino Kaikkoselta Joensuusta hiukan myöhäisen suruvalittelun Toivo Haimin kuolemasta, mutta Neuvosto-Karjalassa ilmoittivat, että se on liian myöhästynyt. Käännyin kaupungin puoluekomitean puoleen saadakseni sen lehteen.

28.2.
Tänään on Ruotsiin menevän ohjelman läpimeno ja katselmus. Sitä lupasivat tulla katsomaan puolueemme aluekomitean sihteeri V. Stepanov ja kaupunginneuvoston puheenjohtaja. Kantele-yhtyeen puolesta matkaan ovat lähdössä Katrilli, Kruuga, Lyyrillinen, Säkkijärven polkka ja Kalinka – siis tanssijat.

4.3.
Kantele-yhtyeemme saa viime vuoden saavutuksista ministeriömme kiertolipun! Nyt täytyy etsiä sitä varten metallinen huippu tankoon.

Suomalainen teatteri on matkalla Suomeen, kiertueelle.

Minun työpöydälläni on kymmeniä soittopyyntöjä ja ratkaisua vaativia asioita. Sellaisia kun:
1. Pyytää Tamara Jufaa tulemaan pukuhuoneeseemme, jotta voisimme suunnitella orkesterin pukua uuteen ohjelmaan.
2. Soitto Rosobuviin, siis jalkinevarastoon: “Ei meillä ole toistaiseksi teitä varten mitään.”
3. Ammattiliittojen aluekomitea pyytää ohjelmaa painettuna paperille. Kyseessä on se tilaisuus tulevista Kalevala-juhlista suomalaisten kanssa.
4. Kerttu Viljanen pyytää kirjoittamaan ministeriöön hänen puolestaan. Pyytää henkilökohtaista eläkettä.
5. Kutuzov soitti kiertueelta, ettei ole rahaa matkustaa Njandobasta.
6. Karhumäellä olimme yhtä aikaa mustalaisyhtyeen kanssa. Se on tietenkin voittamaton!? Eikö filharmonia muka tiennyt meidän suunnitelmistamme?

8.3.
Tulin Segezhasta juhlapäiväaamuna kello neljä. Hyvä, että auto odotti. Veimme ihmiset koteihinsa. Ehdin käydä torilla ostamassa kukkia Raijalle. Runo oli jo kirjoitettu:


Уверен – весной мы согреем в груди
Твоё подзастывшее сердце.
И верю – терзанья твои позади,
Уедем в Болгарию греться.
Уверен – взрастим мы прекрасный цветок,
Цветок под названием Райли!
И в каждом мгновенье с ней счастья глоток!
Скажи мне, Раюха, не рай ли?
Коль рай, так не хмурься! Расправь свои груди!
Назло всем нам выжить надо!
Давай продолжать веселее свой путь!
Ты – жизнь моя, счастье, отрада!

Katso Raijaseni, kevät tullut on,
Se sydämesi kipeän nyt lämmittää.
Ja uskon, kivut viimeisetkin unohtuneet on,
Kun Bulgariaan päästään lepäämään.
Me kasvattaa saamme ihanan kukan,
Jota Railiksi kutsutaan. Eikös rakkaani vaan?
Jota hetkestä kanssaan me iloa saamme,
Mitään muuta ei sielumme kaipaakaan.
Siis hymyile, Raijani, suorista selkä.
Täytyy elää nyt kaikesta huolimatta.
Siis kuljetaan iloiten elämän tietä!
Olet onneni, iloni eittämättä.
(suom. Mirja Kemppinen)


Ларисе. Larisalle:

Душистый, сладкий месяц позади,
А впереди далёкий путь на годы.
А от судьбы подачек ты не жди!
И всё же радуйся любой погоде!
Пусть хлещет дождь, сечёт пурга и жутко!
И солнца нет, темно хоть выткни глаз,
Найдётся долгожданная попутка,
Которая домчит до счастья вас!
Сегодня март и счастья полон короб,
Сегодня жизнь, как белый чистый лист.
Пусть каждый ваш поступок будет дорог!
Зачтётся всё – и труд, и взгляд, и твист!

On honey moon nyt jäänyt teillä taakse
Ja edessä on pitkä, pitkä tie.
Ei kohtalo kai aina hyvä olla jaksa,
Mutt’ iloita voi myöskin sateelle.
Ja vaikka jäinen sade joskus piiskaa,
Ei aurinkoa näy ja pelottaa,
Voi löytyä se kyyti vihdoin,
Mi teidät kuljettaapi onnelaan.
Nyt maaliskuu on, onni hymyilee,
On elämä kuin puhdas paperi,
Mä toivon, että harkitsette joka askeleenne
Ja työnne, katseenne ja sananne.
(suom. Mirja Kemppinen)


14.3.
10.3. Komsomolets-lehdessä oli B. Matvejevin arvostelu “Mikä on sanojen takana” Suomalaisen teatterin Valinta-näytelmän ensi-illasta.

Tänään ministeri luovutti meille henkilökunnan kokouksessa sen kiertävän punalipun. Mutta samassa kokouksessa sain "turpiini". Kollektiivi pani peräänantamattomasti sitä vastaan, että lähtisimme Leningradin kiertueelle omalla bussilla. Ja matkalle lähtöön oli jäänyt muutama tunti.
Auto haisee liikaa kaasulle. Kyllähän se niin onkin. Mutta kun toista ei ole. Ja junamatka tekee konsertista liian kalliin.
Soitin kiireesti Rautatiehallintoon ja sieltä luvattiin 25 lippua junaan N49. Entä mitäs tämän jälkeen?

21.3.
Neuvosto-Karjalassa: “Teatterimme vieraili Suomessa maan Opetusministeriön ja Neuvostoliitto-instituutin kutsusta (Rovaniemi, Oulu, Varkaus, Kuopio ja Lappeenranta). Suomen joukkoviestimet ovat arvostaneet korkealle neuvostonäyttelijöiden ammattitaidon. Kuopiossa ilmestyvä Kansan sana -lehti totesi muun muassa että “Teatterin menestys oli suorastaan hämmästyttävä. Liput oli loppuunmyyty paljoa ennen esityksiä. Monet saapuivat esityksiin muista kaupungeista.”
Lilja Lamberg lisää kirjoituksessaan “Jokainen tekee valintansa”: “Yleiseksi yhteenvedoksi sanoisin: näytelmässä kuvattu ajatusten ja tunteiden maailma on todella monitahoinen. Henkilöiden ristiriidat, kivut, epäilykset ja etsinnät koskettavat sisintä ja panevat ajattelemaan.”

23.3.
Manok-yhtye harjoittelee!

Synnytin seuraavan päiväkäskyn: “Ottaen huomioon, että kuoron näyttelijätär Valentina Lashina kieltäytyy lähtemästä lyhytaikaiselle kiertueelle Leningradin alueelle, ilmoitan taiteilija Lashinalle ankaran muistutuksen. Siltä ajalta, kun kollektiivi on matkalla 15. päivästä maaliskuuta 26. päivään maaliskuuta, Lashinan palkkaa vähennetään 50 %.”

Soitti Viola Malmi ja lupasi tulla taiteellisen neuvoston istuntoon lapsen kanssa, sillä hänet on jätetty lapsilikaksi...

Sisäministeriön yhteydessä toimiva iltakoulu pyytää pientä konserttia ja lupasimme lähettää kanteletrion.

On huhuja siitä, että yhtyeemme voi saada huoneiston vanhasta kivitalosta, joka seisoo Kirovin aukiolla. Voi kun se tapahtuisi!

Toin ostetun elementtitalon puunjalostuskombinaatilta Pääseväselkään mökiksemme. Gennadi auttoi. Autoa piti pari kertaa kaivaa lumestakin ennen kun pääsimme perille.

30.3.
Neuvosto-Karjalan palstoilla on teatterimme dramaturgin Venla Kiirasen kirjoitus, jossa hän kertoo teatterimme kiertueesta Suomessa Kantelettaren ja Valinnan kanssa.

Matti Tiihonen ylistää Helsingin Sanomissa 12.3. Pauli Rinteen erinomaista näyttelijäntyötä emigrantti Ramzinin osassa ia arvostelee hänen ohjaustyönsä heikkoja puolia.

Savon Sanomat. Näyttelijäin osasuorituksista lehti kirjoitti, että sellaiset taiteilijat kuten Orvo Björninen, Pekka Mikshijev ja Viljo Ahvonen ovat omassa sarjassaan, nuoremmasta sukupolvesta, esimerkiksi, Pauli Vaklin ja Liida Sykiäinen takaavat jatkuvuuden.

4.4.
Pidettiin Neuvostoliitto–Suomi -seuran Karjalan osaston hallinnon istunto. Oli kutsuttu Petroskoin aktiivi. Minä pidin puheen. Kuuno Sevander luki sähkeitä, joita saimme Suomesta ja sen, joka oli keksitty meillä lähetettäväksi Suomeen. Oli konsertti. Vieraina Leningradista olivat konsuli ja lähetystön neuvonantaja.

Minulta pyydetään puhetta ammattiliiton aluekomitean istunnossa. Meinaan kertoa yhtyeestämme sodan aikana ja tulevasta Kalevalan 150-vuotisjuhlasta.

16.4.
Taiteilija Ovtshinnikov toi uuden ohjelman pukujen luonnoksia: yksi itkijän puku, yksi "koivun" puku, Tulen syntyyn 10 miesten ja 10 naisten pukua, seitsemän pukua "vesitanssiin”, Paimenten loitsut -tanssiin 12 naisten ja 9 miesten pukua, naisjuontajalle 2 pukua ja miesjuontajalle 2 pukua, ja vielä 12 Tulen syntyyn – yhteensä 66 pukua.

17.4.
Karjalan finanssiministeriön huomautus Kantele-yhtyeelle: ”Laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen suunnitelmiin on merkitty vuodeksi 1984 11,8 tuhatta katsojaa, vaikka vuonna 1982 yhtyeellä oli 17 tuhatta katsojaa. Vuonna 1983 yleisöä oli 17,5 tuhatta katsojaa.
Muita tuloja on suunniteltu 0,5 tuhatta ruplaa, kun v.1982 tulos oli 1,1 tuhatta ja v.1983 1,7 tuhatta ruplaa.
Yhtyeen työn vakauttamista varten suunnitelmiin on lisättävä yleisön määrää ja tulojen määrää vuoden 1983 tasolle, elikkä lisättävä 5,7 tuhatta katsojaa ja 1,2 tuhatta ruplaa tuloja ja samalla menoja on suunniteltava lisää 1,2 tuhannen ruplan edestä.”

Eivät ota huomioon kiertueita, jotka eivät meistä riipu. Meidän lisätulomme voivat syntyä television palkkioista, mutta ei niitäkään voi suunnitella. Se ei taaskaan riipu meistä. Eivät ota huomioon uuden ohjelman harjoitusaikaa. Nyt se on taas kyseenalaisena. Neuvostoliitossa vahvistettu suunnitelma on laitoksen toiminnan laki!

27.4.
Kantele saa omat tilat
Molemmat ministeriöt, siis Kulttuuriministeriö ja Opetusministeriö ehdottivat minulle asiakirjan sepittämistä talomme siirtämisestä Opetusministeriöltä Kulttuuriministeriölle. Kyse on huoneiston saamisesta Kantele-yhtyeelle. Siinä oli monta kymmentä vuotta asuntola ja se on kauheassa kunnossa. Mutta siitä voi saada harjoitustilat jokaiselle yhtyeen osastolle: tanssijoille, kuorolle, Aino-ryhmälle ja orkesterille sekä puvustolle ja pukuhuoneet tanssijoita varten! Aleksandr Nikolajevitsh Trofimov on valmis allekirjoittamaan asiakirjan. Vaikka välillä piti panna ihan ovet lukkoon sisältä, etteivät jotkut Opetusministeriön alaiset järjestöt olisi valloittaneet sitä. Haimi-vainaa ainakin neuvoi olemaan valppaana.

28.4.
Tilasimme Kalevala-aiheisia teoksia Repnikovin lisäksi, joka on luomassa Kanteleen syntyä, Koivun itkua, Käen laulua, Lohdutuslaulua ja Kanteleen ylistyslaulua, Aleksandr Beloborodovilta: Tulen synnyn, Sulhasen kehumisen ja Sulhasen haukkumislauluja sekä Häälaulun.

18.5.
Tshelombitjkolla on valmis ensimmäinen kantele! Ostimme miehelle poran.

Ministerineuvoston V. S. Stepanov on luvannut PAZ-bussin.

KASNT:n Ministerineuvoston käskyn luonnos:
1. Kulttuuriministeriön ja Yleisvenäläisen muistomerkkien suojeluseuran ehdotuksesta otetaan valtion suojeluun Petroskoissa Kirovin kadulla, 6 sijaitseva entisen naiskymnaasin rakennus paikallisrakennusmuistomerkkinä. Sillä on historiallinen ja arkkitehtoninen arvo XIX vuosisadan jälkipuoliskon kaupunkirakennustyylin esimerkkinä.
2. Karjalan ASNT:n kulttuuriministeriön restaurointipajan voimin on tehtävä muistomerkkirakennuksen arkkitehtoniset mittaustyöt vv. 1984–1985 sekä laadittava menoarviot remonttitöistä ja rakennuksen sovittamisesta Karjalan valtion laulu- ja tanssiyhtye Kanteleen toimintaa varten restaurointitöihin suunnattujen varojen laskuun.
3. Kommunzhilprojekt-suunnittelutoimiston on vuoden 1984 aikana laadittava sähkö-, vesi-, viemäri- ja keskityslämmitystöiden remonttisuunnitelma ja menoarvio. Annettava Karelremstroin (rakennustrusti) tehtäväksi suorittaa ym. remonttityöt vuonna 1985.
Karjalan ASNT:n Ministerineuvoston puheenjohtaja A. Kotshetov. 20.6.84.”

Pauli Rinne täyttää kohta 50! Neuvosto-Karjalassa on julkaistu haastattelu Omaa tyyliä muovaamassa. Haastattelijana on Lev Maljtshukov.
Pauli Rinne: “Mielestäni teatteri alkaa näyttelijästä ja päättyy näyttelijään. Ohjaaja elää näyttelijässä.”
Maljtshukov Paulista: “Näyttelijän kypsyys tuli ilmi lumoavan todenperäisissä ja yhteiskunnallisesti merkittävissä näyttämöluomuksissa. Sellaisia ovat tohtori Galen (Valkoinen rutto), uudisraivaaja Proctor (Noitavaino) ja Thomas More (Ihminen kautta aikojen).

Vuoden 1984 elokuussa ilmestyneessä venäläisessä Teatraljnaja zhiznj (Teatterielämä) -aikakauslehden 15. numerossa oli Vladimir Orenovin kirjoitus Univormu ja frakki Petroskoin Suomalaisen teatterin Viisauden haitta -esityksestä.

10.8.
Petroskoihin on tullut Venäjän kulttuuriministeri Juri Serafimovitsh Melentjev.
Hän kokosi taidelaitosten johtajat teatteriseuran huoneistossa. Läsnä olivat aluekomitean sihteeri Stepanov, aluekomitean kulttuuriosaston edustajana N. Kopjov, Ministerineuvoston varapuheenjohtaja Testennikova, ammattiliittojen aluekomitean puheenjohtaja Morozov meidän ministerimme lisäksi.

Venäjän ministeri puhui seuraavaa: “Venäjän Kulttuuriministeriön komissio teki työtä teillä Karjalassa. Eilen oli Moskovassa kollegion istunto. Ministerinne Oleg Strelkov kertoi meille, että henkinen elämä Karjalassa kehittyy. NKP:n KK:n kesäkuun päätökset vaativat kiinnittämään suurta huomiota suunnitteluun. Olemme suurten merkkipäivien ja tapahtumien kynnyksellä. Joistakin niistä tulee etappeja. On tulossa XXVII puolueemme edustajakokous. Edessämme on XX vuosisadan loppusuora. Meidän on tehtävä syvällinen analyysi siitä, mitä meillä on. Meidän on suunniteltava työtämme ottaen kehitetyn sosialismin rakentamisen teoreettiset postulaatit huomioon.
Meillä on suuri henkisen kulttuurin asevarasto. Sitä voi ja täytyy käyttää. On laajennettava kulttuurin aineellista pohjaa. Remontin lisäksi on ajateltava myös rakentamista, mutta muistettava kuitenkin olemassa olevat varat.
Teatteritaiteessa on menossa tavallinen kehitysprosessi. Mutta täytyy suostua siihen väitteeseen, että sanomalehdet kirjoittavat enemmän Moskovan teattereiden näytäntökausista.
Ongelmia on! Elämämme vaatii meiltä suuntaa-antavien sankareiden etsimistä teattereidemme ohjelmistoihin.
70-luvulla teattereiden katsomot olivat 80-prosenttisesti täynnä. Ja nykyään niiden täyttöaste on enää runsaat 50 %. Mutta Venäjällä luvut ovat jääneet entiselleen. Me yritämme taistella teattereiden normaalielämästä, mutta runoilijan keskustelu finanssitarkastajan kanssa jatkuu. (Majakovskin kuuluisan runon aihe.) Mutta se on jatkunut jo satoja vuosia. Finanssiministeri taaskin lupaa supistaa valtionapua 20 prosenttia. Puhutaan siitä, että koko maailmassa mielenkiinto teatteriin laskee. Teatterit saavat muka kunniamerkkejä ja yleisön määrä laskee. Teatterin on ohjattava niitä näytelmiä, jotka ovat mielenkiintoisia.
Toveri Strelkoville olemme jo sanoneet, että meitä huolestuttaa teatterielämä Karjalassanne.
Filharmonianne tulot eivät saa riippua VIA-huudoista (VIA tarkoittaa vokaali-instrumentaaliyhtyeitä). Me olemme sitä mieltä, että nykyaikaiset rytmit on täytettävä kansalaiskypsyydellä.
Voin ilmoittaa teille, että lähetämme 30 maamme alueelle omat edustajamme, jotka teidän kanssanne analysoivat, kuka huolehtii kansalaisten musiikillisesta kasvatuksesta?
Valmistaudumme suureen keskusteluun konserttitoiminnastamme säveltäjäliiton ja Neuvostoliiton kulttuuriministeriön kanssa.
Meidän on huomioitava kirjailijaliiton 50-vuotis juhla.
Olemme ylpeitä siitä, että kirjastojen toiminta Karjalassa on Venäjän ei-mustanmullan vyöhykkeellä parhaimpia.
Me tulemme kaikin tavoin tukemaan Kalevalan 150-vuotisjuhlaa”, lupasi ministeri.

5.9.
Taas lähetetään taiteilijoita maalle, mutta ei laulamaan eikä tanssimaan: sato odottaa sateisilla pelloilla. 8.9. lähtee kolme kuorolaista (Lomako, Veselov ja Kazatshuk), 10.9. lähden itse Stangritin pariskunnan kanssa jne.

Rakennukseemme tuodaan flyygeleitä kulttuuriopistolta. Ministeriömme lahja!
Talon remontti on käynnissä. Toisesta kerroksesta on tehtävä suora uloskäynti – näin vaativat palomiehet.

On tulossa matkoja Aunuksen piiriin: 21.9. Kotkatjärvi, 22.9. Ylä-Aunus, 23.9. Vitele, 24.9. Kuitezhi, 25.9. Obzha, 26.9. Mihailovskoje, 27.9. Nurmoila ja 28.9. on Aunuksessa konsertti koululaisille.

Nyt on etsittävä suurempaa näyttämöä yhteisiä konserttiharjoituksia varten. Lokakuussa on 5 yhteistä harjoitusta ja lisää joulukuussa juuri ennen uuden ohjelman luovutusta, siis 25., 26. ja 27. joulukuuta.

Ministeriössämme luin Venäjän Kulttuuriministeriön kollegion päätöksen (4.6.1984), joka koskee Yleisvenäläistä laulu- ja tanssiyhtyeiden katselmusta vuonna 1985.

Vierailukutsu Suomesta
Sain kirjeen Suomesta Moskovan kautta: “Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton Kulttuuriministeriö. Moskova. Viitaten kulttuuriministeri Oleg Strelkovin kanssa Helsingissä 3.9.1984 käytyihin keskusteluihin, sekä Joensuun kaupungin ja Joensuun Laulujuhlien hänelle jättämään kirjeeseen, Kaustisen kansanmusiikkijuhlat yhteistoiminnassa Joensuun Laulujuhlien kanssa esittää kunnioittavasti kutsun Petroskoin Kantele-yhtyeelle saapua esiintymään Kalevalan 150-vuosijuhlallisuuksien merkeissä Joensuun Laulujuhlien lisäksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlille sekä eräisiin muihin kesätapahtumiin Suomessa kesä-heinäkuussa 1985.
Esiintymismatka voitaisiin toteuttaa seuraavan aikataulun mukaan: Joensuun juhlat 21.–23.6.1985.
Jyväskylän kesä 28.–29.6.
Ystävyyskaupunki vierailu Varkaudessa 30.6–2.7.
Sana ja sävel -tapahtuma Kajaanissa 3.7.
Lapin Jutajaiset Sodankylässä 6.–7.7.
Oulun kaupungissa 9.7.
Kuusamon Natura -tapahtuma 11.–12.7.
Kaustisen kansanmusiikkijuhlat 15.–21.7.1985.
Lisäksi Suomen TV-2 suunnittelee televisio-ohjelman tekemistä kiertueen aikana. Saamamme tiedon mukaan Petroskoin Kantele-yhtye valmistaa parhaillaan noin 80–90 min. mittaista Kalevalan juhlavuoden ohjelmaa, joka voitaisiin esittää kaikissa edellä mainituissa tilaisuuksissa 1-3 kertaa myöhemmin tehtävän ohjelman mukaan. Lisäksi voisi ryhmä esittää joissakin yhteistilaisuuksissa lyhyempiä n. 10–30 min. pituisia ohjelmia.
Kantele-yhtyeen toivoisimme käsittävän orkesterin, kuoron, tanssiryhmän sekä solisteja, yhteensä enintään 60 henkilöä.
Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ja Joensuun Laulujuhlat sitoutuvat vastaamaan ryhmän matkasta ja siitä aiheutuvista kuluista Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurivaihtosopimuksen mukaisilla ehdoilla seuraavasti: Matkat Helsingistä eri esiintymispaikkoihin sekä takaisin Helsinkiin, täysi ylöspito eli ruokailut ja majoitukset koko matkan aikana. Lisäksi jokaiselle ryhmän jäsenelle maksetaan 12 markan päiväraha jokaiselta esiintymis- ja matkapäivältä Suomessa.
Toivomme myötämielisyyttänne esiintymismatkaa kohtaan, josta päätöksen toivoisimme saavamme hyvissä ajoin ennen tämän vuoden loppua. Toivomme myönteistä suhtautumista myös koko kiertueen ajalla. Terveisin. Kansanmusiikkijuhlat. Pääsihteeri Kauppi Virkkala. 69600. Kaustinen.”

“Kaustinen.13.9.1984. Arvoisa petroskoilaisen Kantele-yhtyeen kiertueen 21.6–21.7.1985 osakas. Oheinen kutsukirje on toimitettu tänään Neuvostoliiton Suurlähetystön kautta.
Tiedotamme asiasta lisää ja lähetämme yhtyettä koskevaa materiaalia heti sitä saatuamme. Tämä kirje on siis vielä tarjous laajasta Kantele-yhtyeen Suomen kiertueesta, jonka neuvostoliittolainen osapuoli hyväksyy, sitä muuttaa tai sen hylkää. Tiettävästi Joensuun laulujuhlien tienoolle osuvasta esiintymismatkasta on jo hyviä toiveita, mutta kutsusta koskevista asioista ovat valmiit neuvottelemaan allekirjoittaneet puheenjohtaja Määttälä ja pääsihteeri Virkkala. Kunnioittavasti Viljo S. Määttälä, puheenjohtaja ja Kauppi Virkkala, pääsihteeri.”

11.–19.11.
Moskova. Neuvostoliiton ja Venäjän Kulttuuriministeriöiden järjestämä seminaari
Kuuntelimme luentoja seuraavista aiheista:
1. Taide NKP:n toiminnan ideologisessa systeemissä NKP:n KK:n kesäkuun ja Voiton 40-vuotisjuhlasta -päätösten valossa.
2. Ideologisen taistelun kärjistymisestä nykymaailmassa. Antikommunismin tärkeimpien suuntausten kritiikki. Vastapropagandan muodoista ja menetelmistä.

Mies Neuvostoliiton Gosplanista (Valtion suunnittelukomitea) kertoi meille Neuvostoliiton taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen XII viisivuotiskauden perspektiiveistä.
Neuvostoliiton Kulttuuriministeriön ulkomaansuhteiden hallinnon varajohtaja Muradov R. N. kertoi meille kollektiivien valmistautumisesta informointi- ja propagandatyön suorittamiseen ulkomailla NKP:n KK:n vuoden 1983 kesäkuun päätösten valossa.
Meille kerrottiin ideologisen vastustajan toiminnasta nykyaikana sekä tullien säännöistä ja vaatimuksista. Meille puhuttiin siitä, että kiertueeseen täytyy suhtautua enemmän poliittiselta kannalta kuin taloudelliselta.
Oli tapaamistilaisuuksia Kanadan ja USA:n instituutin työntekijöiden kanssa.

21.11.
Yhtyeemme on taas Etelä-Neuvostoliitossa. Soitti Kutuzov Elistan kaupungista, että Viola Malmi on paikanpäällä. Hän piti 12 yhteistä harjoitusta ja kaksi harjoitusta solistien kanssa uuden ohjelman puitteissa.

1.12.
Yhtyeemme on palannut etelästä: 4 konserttia oli Sotshissa (3.11.–6.11.),
Krasnodarissa olimme 8.-13.11. Vaikka siellä kaksi konserttia peruttiin, silti saimme maksun 5 konsertista.
Groznyin kaupungissa oli kaksi konserttia 15. ja 16.11., Kislovodskissa oli neljä konserttia 18.–21.11, Elistassa kolme konserttia 23.–25.11 ja Stavropolissa kaksi konserttia 27 ja 28.11.

Vuodeksi 1985 Moskovasta on ehdotettu seuraavaa: matka Komin tasavaltaan 19.–21.1., kolme konserttia, Vologdassa kolme konserttia 23.–25.1., Jaroslavlissa neljä konserttia 26.–29.1., Kostromassa kaksi konserttia 30.–31.1., Ivanovossa kaksi konserttia 2 ja 3.2., Vladimirissa kolme konserttia 4.–6.2. ja Gorkissa neljä konserttia 7.-10.2. Kaikkiaan 21 konserttia.
26.2. on suunniteltu juhlakonsertti, joka omistetaan Kalevalan 150-vuotispäivälle.
Maaliskuussa on konsertti Moskovassa ja matka Karjalamme pohjoispiireihin: Kalevala, Louhi, Kemi ja Belomorsk.
Huhtikuun 3. päivänä lähdemme Valkovenäjälle, jossa on 20 konserttia. Toukokuussa yhtyeemme ryhmä lähtee Itä-Saksaan.
Suomeen lähdemme 20. kesäkuuta ja palaamme 21. heinäkuuta. Siellä on ainakin 18 konserttia.
Syyskuussa menemme Eestiin ja Riikaan, seitsemän konserttia. Ja joulukuussa olemme Izhevskissa, jossa on neljä konserttia, Permissä neljä konserttia, Sverdlovskissa kolme konserttia, Tsheljabinskissa viisi konserttia ja Ufassa kolmme konserttia. Yhteensä 19 konserttia.

9.12.
Neuvosto-Karjala -lehdessä Armas Mishin kertoo mietteistään Katkera muisto sodasta -artikkelissa. Puhe on Suomalaisen teatterin Valentin Krymkon Haavoittuneita näytelmästä. Sen on ohjannut Oleg Lebedev. Suomalaisen teatterin uusi näytelmä on tavallaan muisto sodasta. Ohjaaja on koskettanut päivänpolttavia moraalisia ongelmia. Se on hyvä lahja voiton 40-vuotispäivälle.

26.12.
Uuden ohjelman kenraaliharjoitus
Suomalaisen teatterin sali. Katsomossa on teknillisten opistojen oppilaita ja on kutsuttu koko taiteellinen neuvosto ja säveltäjät Repnikov, Beloborodov ja Ugrjumov. Teatterilaisista ovat Pauli Rinne, Pekka Mikshijev ja Helmi Malmi. Tilaisuuteen osallistuvat myös Armas Mishin, musiikintutkija Kuragina, Vjatsheslav Sejidov filharmoniasta, Anna Vlasova ministeriöstä ja Semjon Karp, monivuotinen yhtyeen taiteellinen johtaja ja toiminnanjohtaja.

Oli seuraavia huomautuksia ja toivomuksia. Konsertin tyyli ei ollut aina samalla tasolla. Usein kuuli, että teokset ovat eri säveltäjien säveltämiä. Mutta oli mielenkiintoista, uutta Kantele-yhtyeen esiintymisessä. Heikkoja olivat miesäänet kuorossa. Kiusalliselta tuntui, ettei kanteleen synnyn numerossa kuulunut itse kanteletta.

Semjon Karp: “Yhtyeen työ on niin arvokasta, että se on erityisen kritiikin arvoinen. On tehty suuri työ! Skenaario, ohjaaja. Yhtye on aivan uudessa ominaisuudessa. Mutta tämä ei olekaan konsertti. Se on enemmänkin sellainen musikaali. Kaikki osat eivät ole samalla tasolla. Orkesterille ei löytynyt omaa paikkaa. On paljon selittävää musiikkia. Konsertin toinen osa onkin ihan tavallinen ja on ristiriidassa ensimmäisen kanssa. Huolestuttaa tämän ohjelman tulevaisuus. Kalevala-juhlan yhteydessä se on hyvä, mutta miten sitten? On tuhlattu paljon rahaa, mutta onko se riittävän mielenkiintoinen yleisölle, joka ei tunne Kalevalaa?

Pekka Mikshijev: “Oluen synty putoaa koko konsertin ohjelmasta. Minä en ymmärrä, mitä pojat laulavat. Ymmärsin vain kolmasosan tekstistä. Koreografisesti tämä on suuri työ. Siirrot yhdestä numerosta toiseen ovat kauniit ja hyvät. Orkesteri soi liian kovaa.

Armas Mishinin mielestä unohdetaan, että on kansanrunoutta ja on Kalevala: “En kuullut puheen musiikkia.”

Pauli Rinteen mielestä orkesteri häiritsi: “Ja, niin kuin Karp oikein sanoi, koko konsertin tyyli ei ole tarkistettu. Kuoro ei soinut. Joka numero on "myytävä" kalliimmasta hinnasta. Puuttuu ilmavuutta. Kaikkien on vapauduttuva. Tänään sana hävisi.”

Antero Lehmus: “En oikein tiedä, mitä tehdä toisen osan kanssa.”

27.12.
Tuotannollinen neuvottelu uudesta ohjelmasta
Pidimme tuotannollisen neuvottelun uuden ohjelman läpimenon jälkeen.

Viktor Mjasnikov (tanssija): “Viola Malmi on sitonut meidät yhteen. Me olemme riippuvaisia toisistamme.”

Matvejeva (kanteleensoittaja): “Oli kaunista ja näytännöllistä. Harmittaa, että kantele on jäänyt ikään kuin syrjään. Nuottimateriaali ei ole riittävän mielenkiintoista. Mutta yleensä ohjelma miellyttää.”

S. Stangrit (orkesterin johtaja): “Orkesterin on päästävä etulavalle, tai sitten kovaääniset päälle”.

Erkki Rautio (kanteleensoittaja): “Tämä musiikki ei ole kanteletta varten. Vaikka kuinka ovelasti istuta meidät, se ei tule soimaan.”

Veselov (huilu): “Kanteleen syntyä soittimena ei tapahtunut.”

Eila Rautio (kanteleensoittaja): “Suuri kiitos Violalle tästä erinomaisesta konsertin osasta. Kerrankin joku uskoi meihin. Jokainen meistä kerrankin jotain haluaa, silmät palavat.”

Viola Malmi (balettimestari, ohjelman ohjaaja ja skenaristi): ”On syntynyt näytös! Te teette uutta. Niin kuin joskus kansassa on ollut yhdistetty sana, musiikki ja tanssi. Orkesterilla on vaikeuksia.”

Pekka Titov (laulajasolisti): “Kanteleen synnyssä saisi soida yksi kantele ja myöhemmin siihen yhtyisi muita instrumentteja. Ja konsertin lopussa kaikkien on laulettava.”

Aleksandra Sidorova (laulaja): “Olen ihan riemussani tästä ohjelmasta. Mutta toistaiseksi me häiritsemme toisiamme jossain paikoissa. Ja tämähän oli ensimmäinen läpimeno. Beloborodovin musiikki ei ota huomioon meidän mahdollisuuksia. Täytyy kutsua joku suomalainen, joka opettaisi lausumaan oikein suomalaiset sanat.”

Matvejev (orkesterin soittaja, huilu): ”Juontajan on oltava venäjänkielinen, tai sitten käsiohjelmassa on oltava selitys.”

Sofja Osjkina (Aino-yhtyeen johtaja): ”Violan puhe alussa oli jo puolet onnistumista. Se pitää ottaa huomioon. Aino-ryhmä ei ole oikein löytänyt itseään ohjelmassa.”

Ivan Uljashov (hanurinsoittaja): ”Tanssijat olivat erinomaisia. Eilinen nuoriso otti meidät hyvin vastaan. Beloborodovin musiikki vaatii jotain muuta. Me olemme tottuneet kuuntelemaan melodiaa.”

Taiteellisen neuvoston istunto (9.1.1985):
Vjatsheslav Kalaberda, konservatorion johtaja, hanurinsoitonopettaja: “Yhtyeillä on tarve löytää jotain uutta. Teidän ohjelmanne on uusi askel, liioittelematta todellinen saavutus. Ohjelma on tehty kansantanssien pohjalta. Se laajentaa perinteitä. Hyvät kauniit puvut molemmassa osassa ja mielenkiintoinen taustaverho. Mutta sittenkin olisi ehdotuksia. Niille, jotka eivät ymmärrä tekstiä, pitäisi olla lisää selityksiä. Olisi hyvä lisätä kansanomaisia puhallinsoittimia. Toinen osa on veltto. Finaali puuttuu. Liikuttavia olivat molemman Malmin tanssit. Pekka Titoville pitäisi löytää toinen laulu. Kanteleensoittajien täytyy tehdä työtä eikä istua kädet ristissä. Kokonaisuudessa ensimmäinen osa on lähellä ideaalia.”

Maksim Gavrilov (kanteleensoittaja, Venäjän ansioitunut taiteilija): “Minä olen tuntenut yhtyeen parhaina ja huonompina aikoina. Tämä uusi ohjelma on hyvä lahja maallemme. Syntyi esitys, jossa on kokonaisuutta. Olen mielissäni omasta yhtyeestämme. Haluaisin kiittää koko sydämestäni. Teksti ei aina mene yleisöön. Toisessa osassa pitäisi löytää enemmän nykyajan riemua.”

Zinaida Kozlova (filharmonian taiteilija): “Minä olen aina ollut yhtyeen kannattaja ja olen katsonut kaikki sen mahdolliset konsertit. Minä en ymmärrä tekstiä, mutta minua miellytti kaikki, mitä lavalla tapahtui. Oikea esitys! Jumala auttakoon tanssijoita pärjäämään näin väkevässä esityksessä.”

Kalle Ranta (Punalipun päätoimittaja): “Lähdin konserttiin ikävin tuntein, että täytyy vielä kerran kuulla kertomuksia vaka vanhasta Väinämöisestä. Ymmärsin, että ohjelmat, joilla on tarkka päämäärä, ovat tarpeen. Ne mobilisoivat johdon ja kollektiivin voimia ainoan päämäärän saavuttamiseksi. Hämmästytti kaikki alusta loppuun. On saavutettu menestys! On säilytetty Kononovin perinteet ja syntyi paljon uutta. Toinen osa ei ollut läheskään niin hyvä.”

Sirkka Rikka (Venäjän ansioitunut taiteilija, laulaja): “Haluaisin kiittää ohjelman tekijöitä! Kalevalan 150-vuotisjuhla oli se piristävä tekijä ja siitä sille kiitos! Minä olen aina hyväksynyt nykyaikaisten liikkeiden ottamisen mukaan kansantansseihin. Hyvin maukkaita olivat virsikanteleen ääni ja torvet!”

Toivo Flink (runoilija): “Harvoin minä viimeaikoina olen ollut Kantele-yhtyeen konserteissa. Ensimmäinen osa minua ihan hämmästytti! Syntyi, niin kuin urheilijoilla, toinen henki. Erityisesti miellytti se, että Kalevalan runoihin on sävelletty niin yksinkertainen musiikki. Onnittelen Beloborodovia ja Repnikovia.”

Vladimir Brendojev (runoilija): “Olen mielissäni erikoisesti ensimmäisestä osasta ja sen tansseista. Laulu minun sanoihini ei oikein onnistunut. Minusta laulun piti olla hiukan toisenlainen. Etelä-Karjala saisi olla edustettuna rikkaammin.”

Eino Kiuru (tiedemies, kansanperinteen tutkija): “Paimenten loitsuissa täytyy tehdä vielä työtä tekstin kanssa. Niissä ei saisi käskeä. Pahoja henkiä on pyydettävä. Se voisi vaikuttaa paremmin. Röntyskä on inkeriläisten tanssi. Sitä tanssittiin laulaen rekilauluja. Siinä saisi olla enemmän kujeilua. Muuten yhdyn siihen, että on syntynyt hyvä ohjelma.”

Grodnitskaja (musiikin tutkija säveltäjäliitosta): “Kun vertailee ensimmäisen ja toisen konsertin osaa, huomaa paremmin, että ensimmäisessä on löydetty periaatteellisesti uusi näkökulma konserttiohjelmaan. Musiikissa on paljon uutta. XX vuosisadan lopussa täytyy olla uudet henkäykset. Ensimmäisen konserttiosan johdosta onnittelen.”

Boris Konstantinovski (musiikkiopiston opettaja, entinen Kantele-yhtyeen johtaja): ”Jos alku on vakava, niin toisen osan pitäisi olla oikein iloinen. Yhtyeen konserteissa käy yleisö, joka ei käy koskaan sinfoniakonserteissa. Minä pelkään, ettei se yleisö ymmärrä ensimmäistä osaa. Toisen osan eestiläisen säveltäjän Tormisin laulut ovat myös samaa tyyliä kuin ensimmäinen osa. Hyvä, että Kalevalan runoja lauletaan yksiäänisesti. Minä jäin odottamaan hyviä kansanlauluja. Ensimmäisessäkin osassa puuttui kansanlaulua. Mutta muuten yhtye oli hyvällä tasolla.”

Ministeri Oleg Strelkov: “Me odotimme tätä ohjelmaa pitkän aikaa, siksi nämä puheet. Jos vertaillaan entisiin ohjelmiin, niin tämä uusi ohjelma on parempi. Minusta tuntuu, että tätä ohjelmaa pitäisi enemmän näyttää yleisölle. En minä ole samaa mieltä niitten kanssa, joita puvut miellyttivät. Jotain pitää tehdä valaistuksen kanssa. Toisen osan kanssa pitäisi jatkaa työtä.”

Nikolai Kopjov (puolueen aluekomitean edustaja): “Minä onnittelen kollektiivia konsertin ensimmäisestä osasta. Pitäisi lisätä voimaa sosiaaliseen suuntaukseen, hyvän ja pahan taisteluun. Me elämme Karjalassa, mutta karjalaista taidetta on vähän. Miksi ei ole mitään venäläistä? Toista osaa ei ole! Puuttuu voiton 40-vuotisteema. Kantaatti Antikaisesta ei auta. Eikö voisi muistaa, että elämme Venäjän Federaatiossa. Miksi toisessa osassa ei ole mitään neuvostoliittolaista eikä venäläistä? Joku sanoi, että puvut ovat muka hyvät, mutta miksi on niin paljon mustaa väriä?”

Näin puhuivat uudesta ohjelmistosta omat arvostelijat.

Ohjelman käsittelyä moskovalaisen komission kanssa
Mutta sitten tuli moskovalainen komissio. Siihen kutsuttiin omiakin lisäksi. Oli kutsuttu säveltäjäliittomme puheenjohtaja Helmer Sinisalo ja kirjailijaliiton arvovaltainen Jaakko Rugojev sekä Pauli Rinne. Komission jäseninä olivat Valeri Kalistratov puheenjohtajana, koreografi Iosif Slutsker, kansanperinteentutkija Maria Zharnitskaja ja Zaitseva Venäjän taiteilijaliitosta.

Venäjän Kulttuuriministeriön edustajana oli Ivanova, joka aloitti puheensa seuraavasti: “Venäjän yhtyeitten viime katselmuksesta on kulunut seitsemän vuotta. Tänään me aloitamme laulu- ja tanssiyhtyeitten katselmuksen Venäjän mittakaavassa. Pyydän kaikkien olemaan lyhytsanaisia, periaatteellisia ja hyväntahtoisia. Aluksi haluaisimme kuulla yhtyeenne vakaumuksen.”

Antero Lehmus: “Tavoitteena oli näyttää kansallista taidetta kansantaiteen pohjalta, heijastaa Kalevalan aihetta. Toisessa osassa pyrimme esittämään nykypäivämme taidetta. Siitä tulikin hiukan pitkähkö. Uusi Sampo -aihe ei oikein onnistunut, puuttuu uusia teoksia.”

Helmer Sinisalo: “Minun on vaikea puhua. Näin ensimmäisen osan ensimmäistä kertaa. Siitä tuli parempi kuin toisesta osasta. Siinä oli tyyliä ja hyvä muoto. Tuntui hyvältä, että säveltäjämme etsivät uutta kansallisessa aineessa. Toisesta konsertin osasta tuli kirjava eikä oikein kansallista.”

Jaakko Rugojev: “Meidän kirjailijaliitossamme on nuori loistava runoilija. Hänen ensimmäiset kirjansa aiheuttivat kuohua, mutta sitten mielenkiinto alkoi laskea, hän toisteli. Kantele-yhtyeellä oli sama vaara, keinot toistuivat. Se harmitti. Tässä ohjelmassa on tiettyä raikkautta. Oluen synty -numerosta alkoi luhistuminen. En voi sanoa, mistä se riippuu. Artikuloinnistako? Voihan löytää spesialisteja. Se täytyy tehdä ennen Suomeen matkaa.”

Pauli Rinne: “Olen samaa mieltä Rugojevin kanssa. Ensimmäisessä osassa on vielä hosumista. On vaikea voittaa sanalla liikkumisen eleitä. Ei ole löydetty paikkaa juontajille. Enemmän huomiota sanaan. Ja koko konsertin taso kuitenkin nousi viimekertaisesta esiintymisestä. Hosuminen syntyi tämän komission takia. Mutta toisessa konsertin osassa miellytti Muistomerkki-numero.”

Kalistratov: ”13. maaliskuuta alkaa katselmuksen toinen vaihe. On vielä aikaa, että yhtyeenne näyttäisi itsensä hyvällä tasolla. Ja siitä, että te pääsette toiseen vaiheeseen, minulla ei ole epäilystäkään.”

Iosif Slutsker: “Oli miellyttävä tulla Kalevalan seuduille. Meillä oli paljon tapahtumia, mutta tutustuminen Karjalaan, sen vaikutelmat ihan huumasivat. Sellaisen synteettisen kollektiivin näyttäminen Moskovassa on ehdottoman tärkeätä. Ja sen oltava parhaimmillaan. Kantele-yhtyeestä pidetään sen omaperäisyyden takia. Pyytäisin anteeksi liikutustani. Minua liikutti konsertin konseptio. Yleensä aina onnistuu yksi osa. Ja sitä on jo sanottu hyväksi. Toisessa osassa minua ei miellyttänyt venäläinen tanssi. Sen ratkaisu on primitiivinen. Sitä ei kannata näyttää Moskovassa. Yrittäkää etsiä tuoreita eleitä siinäkin. Minä pidän teidän koreografeista, heidän mahdollisuuksistaan. Piirileikki ja polkka eivät kuitenkaan onnistuneet. Ajatelkaa vielä suomenkielisen ja venäjänkielisen tekstin suhdetta. Juontajien duetto on liian pitkä. Hyvä, että henkilökunta on nuortunut huomattavasti. Puvut eivät ole vakuuttavia. Liian paljon sinistä ja punaista väriä. Väsyttää taustakangas, joka ei oikein soinnu eräitten teosten kanssa.”

Rozhdestvenskaja (Moskovan radiosta): “Olen myös sitä mieltä, että teillä on kaikki kunnossa ja tulette Moskovaan. Toin teille terveisiä Yleisliittolaiselta radiolta. Yhtyettänne ei ole pitkään aikaan nauhoitettu. Viimeiset nauhoitukset ovat vuodelta 1971. Nyt me voimme jo nauhoittaa stereolaitteilla. Te lähetitte suuren luettelon teoksia, joita voisitte nauhoittaa, mutta se ei ole sitä, mitä teiltä odotetaan. Tarvitaan kansanlauluja: rannikkolaisten, karjalaisten ja vepsäläisten lauluja.
Lokakuussa luoksenne tulee radion toimittajia. Olkaa valmiina. Minä puhun enemmän laulamisesta. Aino-yhtye on mielenkiintoinen, hyvin tehty. Ylä-äänet eivät aina ole riittävän hyviä. Tekstistä Aino-ryhmän eikä kuoronkaan esittämänä usein saa selvää. Kuorossa on liian vähän nyansseja. Koko ohjelmassa on hyvä alku, mutta ei ole loppua. Kanteletrioon minä rakastuin. Huomautuksia on naamioinnista, valon käyttämisestä ja puvuista."

M. V. Zaitseva (taiteilijaliitto): “Ohjelma teki mielenkiintoisen vaikutuksen, mutta jossain mielessä hyvin kyseenalaisen, eikä siinä ollut eheyttä. Puvuissa tuntuu ristiriita tendenssin ja sen toteuttamisen välillä. Ja toisessa konsertin osassa on jo enemmän vakiomallia, standardia.”

M. Zharnitskaja (kansanperinteentutkija): “Minua miellyttää puhua edessänne. Miellytti, että skenaarion kirjoittajana ja ohjaajana on Viola Malmi, perinteentutkija. Mutta sitten kun olin nähnyt ohjelman, syntyi seuraavia ajatuksia. Kerätä ja tutkija perinteitä on toinen asia, mutta niiden tuominen näyttämölle on jo toista. Pitäisi luoda uutta perinteen pohjalta. Joka Kalevalan runo on teos. Ja kun niitä on otettu paljon, niin yhteisenä vaikutuksena on, että kaikki on tehty hätiköiden. Syntyi suuri puuroannos.
Häät-kohtauksesta. Teillähän on kirja, jonka nimi on Karjalaiset häät. Se on mallimitta. Ja siitä voisi tulla koko konsertin osa. Teillä syntyi katkelmia pätkistä.
Paimenloitsut miellyttivät, vaikka niissäkin on sellaista, mikä häiritsee kokonaisuutta. Runot vaativat kypsymistä. Musiikki voisi auttaa. Hyvä on se, että teillä on oma olemus, jota ei näe muualla. Valaistus köyhdytti teitä ainakin puoleksi. Kaikki tapahtui pimeässä. Hyvä, että ainakin puolet ohjelmasta on uusittu. Lopussa kyllä puuttui koko yhtyeen loppusointua.”

Galina Ivanova (Venäjän Kulttuuriministeriön edustaja): “Ennen kaikkea haluaisin onnitella henkilökuntaa. Uusi ohjelma! Ja sen ensimmäinen osa on kerrassaan suuri työ. Tulen synty oli liikaa venytetty. Henkilökohtaisesti minua miellyttivät Häät. On korkea aika etsiä jotain uutta tällaisten yhtyeiden esityksiin. Minusta suotta toisessa osassa ei ollut ainuttakaan Kononovin tanssia. Tarantovin venäläinen tanssi on vakiomallinen, ei sitä tarvita. Onhan teillä se kuuluisa Pohjolan katrilli! Muuten tuntuu, ettei tanssiryhmänne ole riittävästi koulutettu. Kuoro liikkuu amatöörimäisesti. On menossa tanssi ja kuoro katsoo saliin! Se on teidän heiniänne, hyvä Lehmus! Katsokaa kampauksia, jalkineita ja silmälaseja! Se on taiteellisen johtajan minimivaatimusta!”

Kalistratov (säveltäjä, Moskova): “Minä olen kuitenkin enemmän kuoronjohtaja kuin säveltäjä. Me puhumme nyt suurpiirteisesti. Meidän ei saa irtaantua juuristamme. Vähän on säveltäjiä, jotka osaavat tehdä työtä kansanmusiikin kanssa. Ja tässä esitetään Venäjän pohjolaa, karjalais-suomalaista eeposta. Mutta tuntuu hätiköimistä. Soittajat eivät syvenny ja suhtautuvat materiaaliin pinnallisesti. Heti kun on jotain vilpitöntä, kuten sauvan lyönti Paimenten loitsuissa, kylmät väreet karmivat selkäpiitä. Valitettavasti sellaista oli vähän. Hanurit viilsivät korvaa, kun eivät sointuneet yhteen puhallinsoittimien kanssa. Ja mehän tiedämme, että kantele on pohjolan harppu. Muutenkin puuttui legato. Oluen synty on huono numero. Te otitte meidät vastaan rakkaina vieraina ja kiitos teille mielihyvästä, jota olemme saaneet näinä kahtena päivänä.”

Nikolai Kopjov (NKP:n aluekomitean edustaja): “Minä kai esitän kaikkien puolesta kiitokset tästä ammattimaisesta konsertin toteutuksesta. Onhan meillä aikaisemminkin ollut keskusteluja nähdystä, muttei näin monisuuntaista. Tehtävänä on sulattaa, tehdä yhteenveto. Meidän luovan työn potentiaali on rikas. Kaikki voimat on yhdistettävä, on löydettävä hyvä ohjaaja. Näkeehän, että ohjaajan kättä puuttuu. Minä henkilökohtaisesti nautin tästä toteutuksesta. Kaikki tämä on tehtävä ennen Suomen matkaa. Katsomme ohjelman vielä kerran ennen lähtöä Suomeen. Ja sitten valmistaudumme katselmukseen ja puolueen edustajakokoukseen. Työtä on tehtävä vielä paljon.”

Yksi ohjelman säveltäjistä Albin Repnikov: “Miten voi ehtiä uusimaan kaiken näin lyhyessä ajassa? Vaaditaan uutta musiikkia, uutta ohjaajatyötä? Kaiken päälle on pantu risti.”

Oleg Strelkov (ministerimme): “Kaikkihan puhuivat suuresta tehdystä työstä. On puhuttu enemmän määrästä. Ja toiseen osaan on lisättävä karjalaisten säveltäjien teoksia. Siihen on vielä aikaakin. Yhtyeellä on nyt hyvät olosuhteet!”

Galina Ivanova: “Eihän taiteessa voi olla mallimittaa. Yksi minun opettajistani oli sanonut minulle haukkumisensa päälle: “Ole iloinen, että huomaan sinut ja haukun...”

Se tästä Kalevalalle omistetusta ohjelmasta.

Vuonna 1984, jolloin Suomalaisen teatterin taiteellisena johtajana toimi Pauli Rinne, teatterimme kirjasessa dramaturgimme Venla Kiiranen mainitsee teatterin parhaimpien joukossa Toivo Haimin, joka oli jo silloin saanut Karjalan ASNT:n ansioituneen taiteen toimihenkilön arvonimen ja oli teatterin toiminnanjohtajana. Pauli Rinteestä täytyy sanoa, ettei miestä mainita koko tekstissä, paitsi ensimmäisen sivun kuvaa, jossa hän on tarkkasilmäisen ja ohjaavan näköisenä.