1.1.1974
Tilaisuudessa aluekomiteassa Shtykovin huoneessa, johon oli kutsuttu Toivo Haimi, ministeri Lev Kolmovski ja varaministeri Oleg Strelkov, sanoin, että olen tuntenut Toivon yli kaksikymmentä vuotta ja tähän saakka hän on uskaltanut sanoa, etteivät tekniset ja kasvatusasiat ole hänen tehtävänään. Nyt, jos hänestä tulee toiminnanjohtaja, hänen tehtävänään ovat nämä ongelmat. Muuten Haimi on johdonmukainen. Se, että hän on käynyt finanssikoulun ja teatterin tunteminen puhuvat hänen puolestaan.
Anna Vlasovakin passitettiin pois, vaikka hänellä oli kannattajiakin, jotka ihmettelivät, miksi hänet siirrettiin. Mutta ei Toivon tilanne ole samanlainen. Toistaiseksi hän on virkaa toimittavana.
Pauli Rinne valmistautuu pääohjaajan tehtäviin, vaikkei hänen kurssien diplomiesityksen kanssa ole vielä selvyyttä. Mies pyytää lykkäystä pääohjaajan nimityksen kanssa syksyyn saakka.
Lykätään suomalaisen ohjaajan Kurt Nuotionkin tuloa. Ja se merkitsee sitä, ettei Kalevala-esitys ehdi vuosijuhlaan ja sitten voi tarvekin heikentyä…
Säveltäjäliitossa eripuraisuuksia on joka suunnalta. Abram Golland oli Shtykovin puheilla. Hänen jälkeensä tuli Gennadi Vavilov, joka haukkui pataluhaksi Eduard Patlajenkon. En ollut siinä keskustelussa, mutta on syntymässä vakavia muistutuksia. Shtykovin luokse, siis aluekomitean puheille, tuli säveltäjäliiton puheenjohtaja Helmer Sinisalo, joka todisti Vavilovin hyökkäyksen Patlajenkoa kohti. Patlajenko onkin säveltäjäliiton johtoa vastaan ja kaiken lisäksi vissiin, Vavilovin puheista päätellen, parjasi Neuvostoliiton todellisuutta.
Kantele-yhtyeessä henkilökunta on Boris Moisejevitsh Konstantinovskia vastaan. Konstantinovski on tällä hetkellä yhtyeen taiteellisena johtajana. Semjon Karp on toiminnanjohtajana ja on siirtynyt pois taiteellisesta johdosta. Mies, joka ei pidä huomautuksista ja ympäröi itsensä mieliskelijöillä...
Venäläisessä draamateatterissa Shtokbantille on syntynyt oppositio. Petrov on mainiosti ohjannut siinä teatterissa Volodarskin Velkamme (Dolgi nashi).
Manok-yhtyeemme, saatuaan ensimmäisen paikan karjalaisten säveltäjien lauluilla, sai ommella uudet puvut. Onnittelimme lauluilla sinfoniaorkesteriamme sen 40-vuotispäivänä. Meidän kokoonpanossamme ovat nykyään Ensio Vento, Orvo Björninen, Leo Närjä, Aleksanteri Laine, Antero Lehmus, Pekka Mikshijev, Hall ja Nikolai Samsonov.
Shtykov ja Kiurukin ovat sitä mieltä, että on jatkettava opiskelua Teatterikoulussa. Mutta kun ei aikaa riitä ja halutkin haihtuu...
Venäläisessä draamateatterissa oli Volodarskin kirjoittaman Velkamme vai olisikohan se käännettynä Velvollisuutemme-draaman ensi-ilta. Ohjaajana Ivan Petrov.
26.1.
Elämälläni on hävyttömän hullu vauhti. Tutkinnotkin on jo unohdettu. Niitten piti loppua 29.1., mutta kun tasavallallemme on myönnetty Ystävyyden kunniamerkki ja Manokin on, kuulemma, laulettava juhlatilaisuudessa. Viime viikolla suoritin kuitenkin korkeakoulussani neljä tutkintoa. Juoksentelin Leningradissa yhdeltä opettajan asunnolta toiselle. Teatterikoulun opettajat ehdottavat jatkamaan työtä Tshehov ja Suomi- aiheesta.
Kävin Tovstonogovin puheilla! Suuri ohjaaja kertoi, että hänellä oli yksi jyrkkä keskustelu Suomen Kansallisteatterin näyttelijöitten kanssa, jossa hän sanoi: "Te olette liian hyvinvoivia ihmisiä. Teillä on autot ja komeat asunnot ja siksi kai te ette oikeastaan halua mitään.”
Ja tänään jo lauloin poikiemme kanssa Petroskoin konsertissa. Meitä oli laulamassa tänään oikein yhdeksän miestä. Moskovasta tuli Pauli Rinne!
1.2.
Kuuntelimme Teatteriyhdistyksemme huoneistossa USA:sta tuotua Jeesus Kristus supertähti -oopperan nauhoitusta, jonka uskalsi tuoda sekä hiukan käänsi meille tekstiä ja kertoi Meyme Oskarovna Sevander, kasvatustieteellisen korkeakoulun englanninkielen opettaja. Mainio musiikki! Paljon hellyyttä. "Kuka tarvitsi kuolemaasi, Kristus? Miksi sinä suunnittelit kuolemaasi niin varhain? Ja niin mielettömässä maassa???" Juudaskin ihmettelee, että samat ihmiset, jotka jumaloivat Jeesusta, naulitsivat hänet ristiin? Ooppera on täynnä inhimillisyyttä ja kysymyksiä.
Erkki oli tänään ihmeellisen luonnollinen. Soitti meille kaikki lasten laulut pop-musiikin säestyksellä. Nauroimme vatsan täydeltä.
11.2.
Voiko olla kylmäveristä rakkautta? Nyt on kyse rakkaudesta lapsiin. Valitettavasti ensimmäisellä paikalla elämässäni on ollut työ, luottamustehtävät miellyttivät. Perhe oli jossain niitten varjossa. Ja siitä kai johtuu poikieni valheellisuus. Olenko sitten itse kuiva, kovasydäminen egoisti?
8.3.
Harvoin tulee kirjoitettua päiväkirjaani. En ehdi sulattaa nähtyä, kuultua, vaikutteita.
Nyt tulin komennusmatkaltani Louhelta. Olin siellä aluekomitean rakennusosaston johtajan Valeri Jefimovin ja tasavallan prokuraattorin sijaisen Ivan Jegorovitsh Kurikovin kanssa. Kurikov oli prokuraattorina Pitkärannan piirissä silloin, kun asuimme siellä. Tuntee äitini. Mutta emme puhuneet siitä ajasta jostain syystä. Pelasimme iltaisin shakkia.
Kävimme Pääjärven asutuksessa, jota suomalaiset rakentavat. Talot näyttivät hyvin harmailta ja yksitoikkoisilta, mutta asunnot niissä ovat erinomaisia! Ja kun ottaa vielä huomioon, että sehän on metsätyöläisasutus. Komeita ovat koulu ja sairaala ja se kauppakeskus! Mutta meidän asiantuntijamme rohkeasti puhuivat siitä, ettei heitä se tyydytä. Nauroimme paluumatkalla, että meidän ihmisillä on kai veressä nähdä aina päämäärämme jossain siellä tulevaisuudessa, eikä nauttia saadusta.
Puolueen piirikomitean sihteerinä on täällä nykyään Ignati Sergejevitsh Kiprijanov. Karjalainen mies, synt. 1934. Perheessään on neljä lasta. Ymmärtää suomea ja lukee suomalaisia sanomalehtiä. Kertoi meille, kuinka hän otti vastaan herra Kekkosta!
9.3.
Meidän sukupolvemme on maamme remmissä. Meinaan puoluesihteereitä, aluekomitean osastojen johtoa, niitä jotka ovat syntyneet vv.1930–37.
Lopultakin voi sanoa, että Louhen piirissä pääsee autolla joka asutukseen. Anteeksi, ei sentään jokaiseen. Onhan siellä vielä eräs paikka johon pääsee vain talvella.
Vuonna 1974 piirin kulttuuritaloissa teki työtä ainakin 16 henkeä, joilla ei ollut edes keskikoulusivistystäkään. Ei kirjastoissakaan ollut yhtäkään korkeakoulusivistyksen saanutta...
Pääjärvelle pääsimme kuitenkin 100 km tuntinopeudella. Rakennusvaiheessa Pääjärven rakennustöihin valittiin parhaimpien joukosta, mutta kuitenkin tapahtui kaksi varkaustapausta. Suomalaisilta varastettiin työkaluja. Kaksi työmiestä myrkytti itsensä juotuaan jotain suomalaisilta varastettua paskaa. Toinen heistä kuoli. Olivat varastaneet sitä nestettä monta kertaa ja suomalaiset hoksasivat rangaista varkaita ja jotain lisäsivät pulloihin.
Yksi puolueenjäsen tuli puoluekokoukseen ryypättyään. Hänet lähetettiin kotiin. Mies päätti jatkaa juopottelua. Sitten nappasi pyssyn ja juoksenteli vaimonsa perässä. Koko lysti loppui siihen, että mies hyppäsi neljännestä kerroksesta.
Pääjärvelle on värvätty rakentajia ja muitakin ammattimiehiä Valko-Venäjältä. Kysyin eräältä naiselta miltäs tuntuu? Kohautti vain olkapäitään. Ja kun muistutin hyvistä asunnoista ja hyvistä huonekaluista, jotka he saivat vähittäismaksulla, palkoista, jotka täällä ovat yli 300 ruplaa, nainen vastasi, ettei tee työtä ammattinsa mukaan. Miestä tarvittiin, kun hän on autonkuljettaja, ja emäntä on myyjä ja niitä kertyikin liikaa. Ymmärsin, ettei miellytä kuri ja useat kaikenlaiset tarkastukset. Kurinrikkojat lähetetään kylästä pois!
Tshupa-asutus, joka on Karjalamme ja Murmanskin alueen rajalla, on kaivosmiesten kylä. Kiilleliuskaa näkyi "rahapakkauksina" suoraan kaivoksen seinissä. Ei kai täällä voikaan olla kodikasta, vaikka 100 metrin syvyydessä olikin järjestetty ruokala kaivosmiehiä varten.
Liukuhihnalla työtä tekevät naiset valittivat haavoittuneita käsiä, pölyä ilmassa, sitä ,että harsokankaisia suunauhoja vaihdetaan harvoin. Vaativat korkeampaa palkkaa hyvin epäterveellisen työnsä takia. Ja johto uskottelee, ettei kiilleliuskaliukuhihnalla työtä tekeviä olekaan epäterveellisten työammattien luettelossa. Kombinaatin johtaja uskotteli, etteivät nämä naiset suostukaan vaihtamaan työpaikkaansa, sillä palkat ovat melko korkeat (140–160 ruplaa) ja lisäksi he saavat ilmaiseksi maitonorminsa.
Itse asutus on kivempi, kuin piirinkeskus Louhi.
Rautatiesähkölinja on vihdoinkin vedetty Louheen saakka. Sitä vedetään Murmanskista. Valtatie Murmanskin ja Leningradin välillä on melkein valmis. Rautatieasema on kurjannäköinen: yksikerroksinen puinen likaisenruskeanväriseksi maalattu. Pieni 200 paikan kulttuuritalo, entinen hevostalli, joka on sodan jälkeen varustettu uudella kalustolla. Ei ravintolaa eikä kahvilaa, pieni kaksikerroksinen hotelli, paljon huonossa kunnossa olevia parakkeja. (Sodan aikana, vuonna 1943, asuimme äidin kanssa tässä asutuksessa. Rintama oli Kiestingin lähettyvillä. Kävimme veljeni kanssa koulua, jonka pihalla oli ilmatorjuntatykistö. Kerrankin se pelästytti minua kauheasti, kun alkoi ampua lentokoneita, jotka yrittivät koko sodan katkaista Murmanskin rautatien. Minusta tuntui, että he ampuvat minua. Kaaduin lumeen ja mustepullo, jota kannoimme mukana, meni rikki... Pienessä huoneessa, jossa kolmestaan asuimme, ikkunat oli koottu paperilla liimatuista lasipaloista. Ja joka kerta, kun tykit pamauttivat lähellä, lasi ikkunassa luhistui ja sitä piti taas liimata yhteen. Äitimme oli parturina ja usein häntä kyyditettiin etulinjoille ajamaan sotilaitten partoja. Saimme sieltä usein kauraa, kun hevosia oli rintamallamme melko paljon. Kaurapuuro ja akanoista valmistettu kiisseli maistuivat!)
17.3.
No niin, ollaan taas päivystysvuorossa aluekomitean talossa. Kello tikittää omiaan. Kattovalot pois, pöytälampun varjossa on niin kuin kodikkaampi olla näin virallisessa paikassa.
Tänään, lauantaina, on muutenkin syntynyt melko täyteläinen päivä. Aamulla harjoittelimme Manok-porukalla. Siis lauloimme, kerroimme vitsejä ja funtsasimme kotitapahtumiakin. Valmistaudumme Moskovan konserttiin, joka siellä, Yleisliittolaisessa TV:n huoneistossa, meinataan nauhoittaa videolle. Se kuulemma tapahtuu kuukauden kuluttua. Silloin Suomen Kansallisteatterin vierailee Moskovassa. Voi, kun olisi mukava päästä katsomaan.
Erkki lähti varhain nukkumaan, kun piti, kuulemma, herätä varhain ja mennä taas kuormaamaan. Kysyin: “Mitä varten tällä kertaa?” – “Täytyy ostaa housut.” – “Vai oletko vailla housuja?” – “Ei... mutta...”
Kehuskeli, että toimitti luokan seinälehden ja keräsi orkesterin, joka on esiintynytkin jo koulussa. Ja samalla sai kakkosia kolmessa aineessa.
Otin puhdistusvälineet käteen ja päätin auttaa kodin naisia. Äiti keittää ruokaa ja Raija pesee pyykkiä...
Eilen olin sinfoniaorkesterimme konsertissa, jota johti Paavo Rautio Suomesta. Ohjelmassa oli Sinisalon ja Shostakovitshin teoksia. Shostakovitshin teoksista oli 5. sinfonia. Se oli todella mainio!
Punalipussa lopultakin julkaistiin minun arvosteluni Kirvesmiehen Kansat kuin veljet -kirjasta. Toimitettu kuitenkin niin perusteellisesti, etten löytänyt siitä puoltakaan teksteistäni.
Dean Reed Petroskoissa
Karjalassamme filmataan uutta elokuvaa, jossa on mukana Mosfilm-studio sekä Itä-Saksan Defa-studio. Käsikirjoituksena on J. Londonin kertomus. Pääroolissa on kuuluisa näyttelijä Dean Reed. Koko kaupunkimme nuoriso on valppaana! Soittelevat kaikkiin mahdollisiin toimistoihin saadakseen tietoa esiintyykö tähti konsertissa. Amerikkalainen tähti on saanut monet virkailijat sekaisiin. Dean Reed on lupautunut esiintymään kasvatustieteellisessä korkeakoulussa, jossa on hyvin kehno näyttämö. Laseja on särjetty monesta talon akkunasta. Siksi näyttelijä lupasi esiintyä vielä Konservatoriomme ja musiikkiopiston salissa kiitokseksi oppilaiden osallistumisesta elokuvan joukkokohtauksiin. Ja hiukan myöhemmin suostui laulamaan suuremmassa salissa, jos tulot siirretään Chilen hyväksi!
22.3.
Viime maanantaina teatteriyhdistyksemme ja Haimi, teatterimme johtajana, järjestivät näyttelijöille tapaamistilaisuuden Dean Reedin kanssa Suomalaisen teatterimme suojissa. Kaikki pääsyliput jaettiin näyttelijöiden ja kulttuurityöntekijöiden kesken. Meille, siis aluekomitealle, ei annettu yhtään... Strelkov, varaministerinä, soitti minulle, että tiedänkö mitään asiasta? Haukuttiin teatteriyhdistyksen sihteeriä Inna Lankista ja Toivo Haimia. Jaloille oli nostettu miliisi ja KGB:n miehet, pakotettiin luovuttamaan koko seitsemäs rivi ja rakentamaan lisärivi irtonaisista tuoleista, sillä lippuja oli pyytämässä ensimmäinen aluekomitean sihteerikin ja toinen sihteeri myös. Tuskinpa he itseään varten, mutta kun heilläkin on sukulaisia! Ja minun oli pyydettävä anteeksi niiltä, joita siirrettiin seitsemänneltä riviltä lisäriviin. Herroille-tovereille piti olla siinäkin etuoikeuksia.
Dean Reed tuli näyttämölle 40 minuuttia ennen alkua kitaransa ja vaimonsa kanssa. Näyttelijä oli kuin lähetysantenni valmis ottamaan sielujemme aaltoja vastaan ja lähettämään omia! Jokainen hänen kasvojensa ilme värähteli, sykki. Notkea, solakka keho. Syntynyt v.1938 – siis parhaassa iässä.
Antoi kättä tekniikoille, jotka asensivat mikrofoneja. Sanoi jotain vaimolleen ja vaimo, joka oli kuin itse nuoruus ja lumous, meni katsomoon kuuntelemaan akustiikkaa: "Good!" huusi hän miehelle salista. "Horosho!", vastasi mies venäjäksi ja sai ensimmäiset sen illan aplodit. Ja ilman pitkiä puheita näyttelijä alkoi laulaa jotain oikein raivokasta ja rauhattomuutta täynnä olevaa. Näyttämölle astui Mayme Sevander, joka nyt voisi kirjoittaa tästä aiheesta kirjasen Kymmenen päivää Dean Reedin kanssa. (Eräs toinen Reed oli kirjoittanut joskus kirjan vallankumouksestamme: 10 päivää, jotka järisyttivät maailmaa.)
Jo iässä oleva kasvatustieteellisen instituutin englanninkielen opettajatar Mayme Sevander yritti rauhoittaa näyttelijää kuin pikkupoikaa. Yhdessä lauloikin hänen kanssaan. Näyttelijöitämme piti olla paljon enemmän kuin oli. Olivat kai antaneet lippunsa tuttavilleen.
Katsomo lämpeni hyvin hitaasti ja näyttelijä laski mikrofonin lattialle, itse istui näyttämön reunalle ja alkoi laulaa kaikille tuttua Olkoon aina aurinko, työnsi mikrofonin yhdelle ja toiselle. Yksi ja toinen daami yritti hyvin tuskallisesti. Mutta kolmantena sattuikin olemaan musiikkiteatterin laulaja Mihail Tshernov. Reed oli oikein haltioissaan. “Sanopas nimesi?” kysyi hän. “Misha”, vastasi näyttelijä. ”Misha Magomajev”, naurahti Dean. Katsomo oli riemuissaan!
Dean Reed esiintyi vielä yliopiston salissa ja teatterimme suojissa. Niistä konserteista saadut tulot siirrettiin Chilen hyväksi. Viimeisen konsertin lippujen hinnat olivatkin neljä ruplaa ja kaikki myyty! Ja nuorisoliiton aluekomitean mielestä liput oli myyty päällystölle. Puolueen aluekomitean liput olivat minun käsissäni, niitä oli 30, ja pelkään, että saan vihollisia, kun kaikille ei riittänyt.
25.3.
Tärkeä päivä minulle. Aluekomitean henkilökunnan puoluejärjestön kokous ja päiväjärjestyksessä Kulttuuriosaston kommunistien työ. Me Gjubievan kanssa punastelimme ja kalpenimme tuon tuosta. Kokous alkoi osastomme johtajan Shtykovin 25 minuutin puheella, jossa hän hinnoitteli meitä ja työtämme. Propagandaosaston varajohtaja Vladimir Kjurshunov oli vastaväittäjänä ja puhui siitä, ettei tiedotusvälineissä ollut riittävästi arvosteluja piirien ja pääkaupungin kulttuuripäivien vietosta. Enemmän huomiota harrastusten kehitykselle! Enemmän huomiota konservatorion ja musiikkiopiston yhteistyölle harrastajien kanssa! Puhui yhteistyön tarpeesta aluekomitean osastojen välillä. Puhui kirjallisuus- ja taidekritiikin kehittämisestä. Jos hän nyt itsekään ymmärsi, mistä puhui. Moitti sitä, että koulujen loma-aikana elokuvateattereissa pyöritettiin ranskalaista elokuvaa Rakkauden anatomia. Puhui riittämättömästä piirikomiteoiden työstä kulttuurin hyväksi.
Sen ajan, kun kokouksessamme puhuttiin yhteisistä osaston ongelmista, hengitin normaalisti. Mutta sitten, kun puheenvuoron otti Valentik, Leninskaja pravdan entinen varapäätoimittaja ja nykyään tiedotusvälineiden sektorin johtaja, ja alkoi puhua konkreettisesti minusta, karvani nousivat pystyyn. Jännitin kuin pikkupoika. Hänen puheensa ensimmäisen puolen aikana korviini höpötettiin, että sinullehan annetaan varmasti Leninin kunniamerkki. Mutta muutaman lauseen jälkeen kunniamerkin taso laski ja madaltui koko ajan. Ja sitten, kun lopussa puhui Ivan Senjkin, siis se ensimmäinen sihteeri, silmissäni pimeni. Senjkin puhui siitä, että kirjailijat osaavat muka, kirjoittaa romaneja, mutta puoluejärjestönsä dokumentteja eivät osaa pitää kunnossa. Ja minne se kulttuuriosasto silloin katsoo? Ja kun olemme komennusmatkoilla, meidän on tarkistettava, miten siellä piireissä, maalaiskylissä ne artistat esiintyy, miten laiminlyövät tehtäviään. Henkeä salpasi! Ja lopussa hän puhui osastomme yksityissuunnitelmien puuttumisesta. Hyvä, ettei kukaan puhunut lastenkasvatuksen puutteista perheessäni.
Tänään ja eilen Erkki oli Marita Pikkuvirran kanssa viihdekonserteissa. Heitä miellytti Dean Reedin esiintyminen. Huhut kertovat, että monet naiset kaupungissamme eivät nukkuneet öitä hänen esitystensä jälkeen.
8.4.
Vanhempi poikamme sai passinsa! 5.4. mies täytti kuusitoista! Sinä aamuna palasin komennusmatkaltani ja toin Raijalle kolme komeata tulppaania. Erkki sai äidiltään puvun. Itse oli ommellut!
Ja seuraavana päivänä miehenalku tuli humalapäissä. Raija ei oikein huomannutkaan, mutta kun astuin lastenhuoneeseen, niin haistoin epämiellyttävää, ja hyvin kohta kuulimme oksennuksen ääniä.
Sunnuntaina 7.4. karkasi kitaran kanssa. Oli muka koko päivän läksyjä tekemässä Maritan kanssa. Sai nelosen kemiassa.
Erikin passissa luki: kansallisuus – suomalainen! Kysyin häneltä, tietääkö miten vastata, jos suomeksi kysytään: “Anna passi!” Kyllä ymmärsi.
24.4.
Passin poikamme on saanut, mutta kakkoset jatkuvat. Tänään on kuumeessa!
Tulin toissapäivänä Moskovasta, jossa olimme Manokin kokoonpanossa koko viikon. Nauhoitimme kolme laulua: Pazhlakovin Miehinen luonne, joka kuitenkin myöhemmin pyyhittiin pois, Rakastan elämää ja Kupariseppä. Ne esitetään Vappuna.
Oli mukava tilaisuus Teleteatterin osanottajien kesken, jossa lauloimme toisillemme kaikki mahdolliset laulut. Tuhlattua aikaa oli kuitenkin sääli. Todellista työtä oli noin 2-3 tuntia päivässä. Kävimme teattereissa, istuskelin Lenin-kirjastossa, jossa luin vuoden 1914 Iskussttvo i teatr -aikakauslehteä, jossa oli Eino Kaliman kirjoitus Vanja-eno -esityksestä ja toisena päivänä Rafael Koskimiehen kirjaa Kansallisteatteri vv.1902–07.
Näin puolalaisen taidenäyttelyn: Jan Mateiko, Wojciech Pehowski. Vladislav Porkovinski (1860–1895), teos Raivo: vihurissa hurjasti takajaloille nostetun hevosen selässä paljas nainen, jolla on pitkät vapaat punaiset hiukset, jotka kietoutuvat hevosen ympäri... Juzef Pankewich, Varsovan ajuri vuokratulla hevosella: mukulakivikatu, sumussa valojen välke, sataa... Julian Falat (1853-1929), Omakuva: taiteilija palettinsa kanssa, hyvin tutkiva katse maailmaan, ylänurkassa juoksevat ja jälkiä haistelevat koirat. Jacek Malczewski, Kuoleman kuva vanhuksen silmiä sitovan naisen muodossa.
Puoluekokous Karjalan kirjailijaliitossa
Oli erikoinen puoluekokous kirjailijaliitossa. Kuuntelimme kirjailija Dmitri Gusarovin tilintekoa elämästään ja toiminnastaan. Kirjailija aloitti siitä, että hän on ollut jo 25 vuotta kirjailijan hommissa, ja niistä valitettavasti vain 25% oli omistettu luovalle työlle. "Meistä on tullut virkailijoita", sanoi Gusarov. Tulevana syksynä mies täyttää 50 vuotta.
“Olen osallistunut sotaan, kirjoittanut kolme romaania, neljä kertomusta ja saanut kaksi kunniamerkkiä. Mutta viimeisinä kuutena vuotena ei ole syntynyt oikeastaan mitään!” sanoi mies. “Kysyisittekö miksi? Siksi kun kirjailija on kajonnut monimutkaiseen aiheeseen, materiaaliin. On syntymässä dokumenttikertomus Grigorjevin sissiprikaatista sodan aikana. Siinä prikaatissa oli 600 henkeä. He olivat yli kaksi kuukautta suomalaisten selustassa hyvin vaikeissa oloissa. Kertomus on siitä, kun komissaari omakätisesti ampui haavoittuneita. Ja nyt syntyy romaani kirjailijan vaikeista työolosuhteista, kun taustana on tällainen materiaali. Kaksi romania niin kuin olisivat kietoutuneet yhteen. Syntyy ristiriita kirjailijan sielussa.”
Toivo Vähä (kuuluisa tiedustelija vielä kansallissodan ajoilta, nyt kirjailija, joka on kirjoittanut muistelmia nimeltään Suomalaiset punikit.) Miehellä on toinenkin nimi, Ivan Petrov: "Revi sinä se kirjoituksesi!” sanoi vanha kommunistikirjailija, joka tiesi varmasti, mikä on kaksoismoraali.
Jaakko Rugojev (nykyään kansankirjailija, ollut itse sodan aikana sissinä): "Älä missään nimessä revi!" sanoi toinen kirjailija-kommunisti.
Ilja Simanenkov (runoilija, myös ollut sodassa): “Minä en ole sellaista nähnyt, vaikka paljon olenkin. Ei kaikkea saisikaan luonnehtia taiteessa. Esimerkkinä on Pushkin.”
Pjotr Boriskov (kirjailija, Tulikehässä-näytelmänkin on kyhännyt): “Eihän sille enää mitään voi. Täytyy synnyttää niin kuin naisen, joka on siittänyt lapsen. Tulee olo helpommaksi. Kipu on ylitettävä kivulla, muuten et pääse eroon nähdyn kuvista. Minä myös sairastan Segezhan materiaalia.” (Segezha onkin vankiloitten kaupunki).
Vsevolod Uslanov (näytelmäkirjailija, Suomalaisessa teatterissa on mennyt hänen näytelmänsä Ensimmäinen rooli, kirjoittanut novellikirjan): “Täytyy vain ymmärtää, kenen myllylle kaadat vettä! Ja Gusarov teki oikein, kun pysähtyi kirjoituksessaan. Jokaisella meistä on sisällä sellainen iskunalli, sensori, niin kuin miinojenraivaajalla. Se tikittää, kun pikimustassa yössä tuntee miinan. Näin tässäkin. Kyllä sellainen kirja painettaisiin ulkomailla ja toimittajana saattaa olla Solzhenitsyn.” (Se on sanottu hyvin halveksivasti.)
Ilja Rogoshtshenkov (kirjallisuuden tutkija, Sever-aikakauslehden toimittaja, keski-ikäinen mies): “Sukupolvien yhteisymmärrystä ei tapahdu, jos isät eivät kerro menneestä avoimesti!”
Aleksandr Ivanov (kirjailija, hänen käsikirjoituksensa mukaan Suomalaisessa teatterissa syntyi esitys Sammumattomia tähtiä sankaritytöistä sodan aikana, ikämies myöskin): ”Vaikea on puhua materiaalista, jota ei oikeastaan vielä olekaan, mutta sehän on kauheampi, kuin fasismi.”
Stanislav Pankratov (nuori mies, kirjoittelee novelleja; hänkin kirjoitti nykyelämästä näytelmän, jota esitettiin paitsi Petroskoin Venäläisessä teatterissa, myös muuallakin Venäjällä): “Totuus on ollut aina valhetta kannattavampi!”
Jaakko Rugojevin välirepliikki: “Muuten XXIV puoluekokouksen päätökset ovat virheellisiä.”
Vsevolod Uslanovin repliikki: “Saattaa ollakin...”
Dmitri Gusarov joutui puolustautumaan. Lopussa hän sanoi: “Kaikki muuten tiesivät tästä Grigorjevin urhoollisesta sissijoukon retkestä, josta hyvin suurella kunnioituksella kirjoitti suomalainenkin kenraali. Kirjassa tulee olemaan muutakin. Enhän minä kirjoita vain sellaisista, jotka löivät kiväärinperällä omia haavoittuneita. Tässä samassa kirjailijaliitossa on jo moneen kertaan ehdotettu polttaa mm. Jaakkolan ja muitakin käsikirjoituksia... Joskus Venäjällä haukuttiin Prishviniä Hallitsijan tie -romaanista ja nyt saimme kuulla, että se onkin kirjailijan parhaimpia teoksia.
Mielestäni keskustelusta tuli hyvä. Minulle se näytti, että kyllä meissä on niin moneksi, kaikkea vähitellen. Ja jos tänään sävyn keskusteluun antavat yhdet, toiset ovat jossain vieressä. Ja jokaisella on mahdollisuus verhoutua. Ymmärsin, että meidän, siis puoluetyöntekijöiden, on oltava ymmärtämisen tasolla.
9.5.
Voiton päivä! Eilen lähetin postitse kontrollityöt Leningradin kouluuni ja tänään päätin juhlia!
Tänään aamulla lauloimme Manok-porukalla sotilaille sotilassairaalassa, jonka kunniapäällikköinä teatterilaisemme ovat. Pekka Mikshijev, jostain syystä suuttui yhtyeelle niin, ettei tullut laulamaan.
Erkki lähti Maritan kanssa Suomalaiseen teatteriin venäjänkielistä Me, jatsi ja kummitukset -esitystä katsomaan, kun esityksen jälkeen on luvattu tanssit.
Muistissani pyörii keskustelu aluekomitean huoneistossa Folke Niemisen kanssa. Suututtaa kaikki niin saatanasti! Folke yrittää todistaa, ettemme kuule ympäristöä. Kukaan ei usko maamme ideologiaan, tai oikeastaan ei näe mitään hyvää maassamme...
9.6.
Kapsäkki on valmis ja olen taas valmis lähtemään Leningradiin suorittamaan vuoronmukaisia tutkintoja.
Manok-yhtyeellämme lauloimme Petroskoin vaalikokouksessa itse Shelepinin edessä. Muistaakseni hän on Neuvostoliiton ammattiliittojen puheenjohtaja.
Gennadi on toista viikkoa Azovin meren rannoilla.
Olin puhumassa aluekomitean ideologiakomission istunnossa. Puhe oli heti Strelkovin jälkeen, niin kuin viime vuonnakin. Shtykov kielsi minua puhumasta Rozovin näytelmistä ja itse Strelkovista. Piti muuttaa koko puhe ja siitä ei oikein tullut asiallista.
Olin pari viikkoa sitten Sortavalassa. Aiheena olivat vaaliongelmat. Tulin sieltä yöllä Senjkinin kyydissä.
Suomesta on tullut Matti Rossi – Rudolf Sykiäisen saattamana – NKP:n Keskuskomitean evästyksillä tutkimaan tasavallan maanviljelijöiden elämää. Olin heidän kanssaan kotiseutumuseossa ja kirjailijaliitossa.
Erkki ei juopottele, mutta eilen söi muka neljä pilleriä unilääkettä ja oli niin kuin säkillä lyöty. Hänellä on edessään matka Aunukseen kuukaudeksi ylioppilasrakennusryhmän joukossa.
9.7.
Karjalan aluekomiteaan tuli Venäjän Federaation kirjailijaliitosta kuuluisan runoilijan Surkovin allekirjoittama kirje. Siinä kerrotaan tilaisuuksista, jotka aiotaan järjestää Pohjoisen napaseudun vapauttamisen 30-vuotisjuhlan merkeissä lukijoiden ja taisteluihin osallistuneiden kirjailijoiden välillä. Ne aiotaan järjestää loka-marraskuussa. Kirjeen kanssa Senjkinin puheilla oli Aleksandr Dunajevski. Huomenna käymme hänen kanssaan Kiurun puheilla.
Kuoroseuran hallinto pyytää lupaa järjestää vuosikokous 16.–17. marraskuuta. – Sihteeristöön pohdittavaksi.
Kulttuuriministeriö pyytää huomioimaan, että 20. elokuuta – 16.syyskuuta on tulossa kiertueelle Novgorodin teatteri. Kyseessä ovat hotellipaikat.
Maksim Gavrilov meinaa osallistua konserttiin Suomessa. Sitä varten täytyy olla puolueen aluekomitean byroon päätös. 6. päivästä kesäkuuta paperit ovat olleet likoamassa kulttuuriministeriössä ja puolueen piirikomiteassa. Ja nyt ne eivät enää ehdi!
Sofja Oskina meinasi poikakuoron (jota hän johtaa) lauluryhmän kanssa päästä Itä-Saksaan. Ja aluekomitean nuorisoliittolaiset haluavat lähettää oman ihmisen.
Boriskov, kirjailijaliiton vastaavana sihteerinä, lähetti Taisto Summasen henkilökohtaista eläkettä koskevat asiapaperit aluekomiteaan. Unohti mies, että Summanen ei ole puoluejäsen. Ja muiden asioita hoitaa Ministerineuvosto.
Onegan traktoritehdas täyttää 200 vuotta! Pitäisi tarkastaa konsertin ohjelma.
Eilen oli kokous Kantele-yhtyeessä. Puhuttiin Pekka Titovista. Hyvä tenori! Mutta kun tienestit on niin pieniä, niin mies otti tehtäväkseen olla lipuntarkastajana ovella. Olisi kaikki ollut hyvin, mutta mies päätti tienata enemmän ja huijasi vanhoilla lipuilla. Hänet sai kiinni puolueen jäsen, joka itse oli ehdottanut sitä ja sitten antoi ilmi.
Mihail Kiuru, siis aluekomitean sihteeri, sanoo, että minun on käännyttävä aluekomitean sihteeristön puoleen ansioituneen näyttelijän arvonimen myöntämisestä Viljo Ahvoselle.
17.7.
Yleisradion ryhmä Petroskoissa
Petroskoihin tuli Suomen Yleisradion lähettämä ryhmä, jota johtaa Hämäläisen Timo. Filmausryhmä on venäläinen. He, siis suomalaiset, sitten kotona leikkaavat. Venäläisellä osapuolella on veto-oikeus katselmuksen jälkeen.
Antti Timonen soitti ja raportoi, että hänen romaaninsa on valmis ja hän on valmis antamaan haastatteluja. Ryhmä Maailman ja me -aikakauslehdestä ja Suomen Yleisradion ryhmä ovat oikeastaan häntä varten. Toi luettavaksi 378 konekirjoitusliuskaa ja sanoi, ettei niinkään aluekomitean työntekijälle kuin Hallille.
Piti mennä ihan Ivan Senjkinille saakka, että Timo Hämäläinen Suomen Yleisradiosta pääsisi Kalevalan kylään. Minun piti mennä mukaan. Mies on syntynyt v.1945 Porissa. Viisumi on 14. päivästä heinäkuuta 3. päivään elokuuta.
30.7.
Sain järjestettyä moottoriveneen filmiryhmän matkaa varten: Kizhi, Volkostrov, Jeglovo. Rautioiden pariskunta lähtee mukaan. Suomen TV:tä varten.
Hämäläisen Timo ja Venäjän puolelta Tshernjakova haastattelevat Vera Ollikaista ja M. Vlasovaa. Toinen haastattelu on sovittu Eino Karhun kanssa. Huomenna meinaavat haastatella ministeri Kolmovskia ja Toivo Vainosta (kanteleensoittaja). Aamusta he haastattelivat Sulo Heikkijevitsh Juntusta (taidemaalari). Ottivat kuvia monesta hänen taulustaan.
Toivo Vainonen sanoi, että hän on lähdössä mökille, joka on Uja-kylässä, ottaa mukaan kanteleen ja puvun. Mutta ei! Sinne ei suomalaisten, kuulemma, saa mennä... Soitin miehelle siitä ja Toivo lupasi tulla mökiltä Petroskoihin...
31.7.
Kiurulta saatu tehtävä: järjestää lounas Kizhin saarella Neuvostoliiton ja Itä-Saksan nuorisoliittolaisten seminaarin osanottajille.
Haastattelussa Antti Timonen puhui, kuulemma, jotain omia ja Tshernjakova haluaa kuunnella tarkkaan sen haastattelun. Sitä varten Hämäläinen on vietävä jonnekin muualle. Radiotoimittajamme Seppo Virtanen lupaa haastatella häntä ja käydä hänen kanssaan Martsyaljnyje vody-parantolassa (KGB:n temppuja).
Kolmovski myöhästyi haastattelusta 35–40 minuuttia. Hämäläinen oli raivoissaan. Myöhästyi Tshernjakovakin.
Toivo Vainonen hermostelee.
Kuvataan Ortjo Stepanoviakin.
Hämäläinen lupaa tulla valmiin elokuvan kanssa jo syksyllä.
20–21.8.
Loma alkoi 5. elokuuta ja jatkuu syyskuun 5. päivään. Perhe valmistautuu uuteen lukuvuoteen. Minun IV oppivuoden tentit on suoritettu Leningradissa.
Pojat pääsivät seuraaville luokille vaikeasti...
Erkki oli koulun työleirillä ja nyt on ollut yli kuukauden ylioppilaiden rakennusporukassa Louhen piirissä, rakentaa rautatietä. Siellä on tänä vuonna kylmä kesä ja me hiukan pelkäämme hänen terveytensä puolesta.
Kaverit kertoivat, että Erkki oli piesty pahanpäiväisesti ennen lähtöä. Meille ei sanonut mitään. Joku hänen kavereistaan kertoi siitä Genalle pihalla.
Marita Pikkuvirta todisti, että Erkki kertoi hänelle puhelimitse tappelusta. Lähetämme pojallemme omenoita tuon tuosta...
Gennadi oli kesän etelässä Genitshenskin kaupungissa Azovin merellä. Ja nyt olemme olleet jo viikon aluekomitean mökillä Tsarevitshissa äitini ja Genan kanssa marjastamassa ja sienestämässä.
Teen korjaustöitä Tshehov Suomessa -kontrollityöhöni, sillä opettajani kertoi, että se voi joutua Leningradin ylioppilastöitten kilpailuun.
Vilho Siivola lähetti Kansallisteatterinsa Tshehovin arvostelujen kopioita. Sakari Puurunen ja Kaarina Volanen kutsuivat viikoksi työskentelemään Suomen arkistossa.
Suomalaisessa teatterissa oli oikein hyvä Kalevala-esityksen vastaanotto. Kurt Nuotio ilmoitti, että virallinen ensi-ilta on syyskuun lopussa.
Heinäkuussa autoin suomalaisia tekemään sitä dokumenttielokuvaa Karjalastamme. Olimme yhdessä Kalevalassakin Senjkinin luvalla.
Shtykov taas vihjaili työpaikan vaihtamisesta... Perkele!?
5.9.
Loppui tämäkin loma. Olimme poikien kanssa aluekomitean kesämökillä Koosalmen lammen rannalla. Sihteeristön huvilat ovat ihan erikseen Shuiskajassa Tshupassa. (Vuonna 1998 sinne rakennettiin huvila Jeltsynille. W.H. 9.3.99)
Mutta nyt loma on loppunut ja minä sain suuren luettelon tehtäviä:
1. Valmistaa aluekomitean sihteeristön istunto, joka pohtii Taiteilijaliiton ongelmien ratkaisemista. Onko ja missä määrin on toteutettu määräykset, jotka aluekomitean byroo "synnytti" viime vuonna.
2. Vaatia puoluesihteereiltä Pravda-sanomalehden pääkirjoituksen ja NKP:n Keskuskomitean Valko-Venäjästä -päätöksen perusteella kirjallinen informaatio kaadereitten kasvattamisesta ja asettelusta, niitten sivistystasosta ja ideologisesta valmistumisesta.
3. On valmistauduttava puhumaan noin 10–15 minuuttia taiteilijaliittoa koskevassa sihteeristön istunnossa. Folke Niemisen, siis liiton puheenjohtajan, on puhuttava byroon päätöksen toteuttamisesta – pykälittäin!
Shtykov on ylihuomenna menossa Tshetsheno-Ingushetiaan kirjailijoitten kanssa kymmeneksi päiväksi. Kiuru lähtee lomalle.
4. On valmistettava tarpeelliset asia-paperit kirjailijoiden kunniamerkeillä palkitsemista varten. Tilaisuus omistetaan Neuvostoliiton kirjailijoiden ensimmäisen kokouksen 40-vuotisjuhlalle:
1. Jaakko Rugojeville myönnetään Venäjän Federaation ansioituneen kulttuurityöntekijän arvonimi.
2. Karjalan ASNT:n ansioituneen kulttuurityöntekijän arvonimi myönnetään Nikolai Gippijeville (Laine).
3. Sama arvonimi, kuin Laineelle, annetaan Taisto Summaselle.
24. syyskuuta on se tilaisuus.
Lokakuussa on pidettävä kaikissa puolueemme järjestöissä kokoukset, joissa on pohdittava sitä NKP:n KK:n päätöstä Valko-Venäjän ideologisen työn vastuunalaisten työntekijöiden opetuksesta. Ja 28.–30. lokakuuta pidetään tasavallan ideologiatyöntekijöiden neuvottelu.
Huomenna on teattereiden ja konserttijärjestöjen neuvottelu ohjelmistosta. Se on valmistelua matkalle Moskovaan samasta asiasta.
Novgorodin teatterille on luovutettava kunniakirja! Heidän kiertueensa päättyy 14.9. Lope de Vegan Hupakko (”Дурочка”) -näytelmällä.
Syyskuun lopussa on puoluejärjestöjen sihteereiden neuvottelu.
Päivän ensimmäinen soitto: Gippijev-Laine soitti ja valitti, että hän on itse Punalipun päätoimittajana lomalla ja varapäätoimittaja on lähtenyt jonnekin ja jättänyt aikakauslehden vaikeaan tilanteeseen.
Sain tietää, että Moskovassa Sojuzkontsertin ja Roskontsertin yhteyteen on luotu teattereiden kiertueiden järjestämisen osasto.
Luovutin Suomalaisen teatterin puoluejärjestön sihteerin väliaikaisen tehtävän Toivo Haimille. Tuntui kun se olisi kauhean raskasta hänelle. Kun kysyin mieheltä ennen tätä luovutusta, kukas tulee sihteeriksi teatterissa, vastasi, että ollaan ilman. Ei ole sihteeriksi halukkaita. Ljubovin ei enää kuule mitään.
Itse Haimi harjoittelee Härmän Viekää tuhkakin pesästä...
9.9.
Aluekomitean toinen sihteeri Tshupin ilmoitti aamulla, että Kuopiosta on tullut puoluedelegaatio. Pyysivät illalla olemaan mukana...
10.9.
Matti Ljubovin hyväksyy ehdotukseni valita Suomalaisen teatterin puoluesihteeriksi nuori näyttelijätär Katri Zelenskaja (o.s. Räikkönen).
Jostain syystä Kiurun puheille pyrkii Liisa Tomberg.
Tänään luovutin valtion hyväksi 300 grammaa verta...
Olin Ministerineuvostossa kulttuuriasioita hoitavan Averinin luona keskustelemassa mahdollisuudesta löytää asuntoja taiteilijoille, siis näyttelijöille, kuvataiteilijoille, museon työntekijöille; 1-2 asuntoa joka laitokselle tai liitolle.
12.9.
Laitoin Ministerineuvostossa nimeni Karjalan kulttuuriministeriön Moskovaan Venäjän Federaation kulttuuriministeriöön osoitettuun kirjeeseen, joka koskee Petroskoin Suomalaisen teatterin kiertuetta Moskovassa syksyllä 1974. Annoin allekirjoitettavaksi saman kirjeen M. Kiurulle.
Soitti kirjailija S. Pankratov ja ilmoitti kirjailijaliiton puoluekokouksesta aiheesta Kirjailija ja sosiaalinen tilaus. Kokoukseen kutsutaan liiton aktiivi. Liitto toivoi puolueen aluekomitean propagandaosaston johtajan puhetta, jossa olisi kerrottu kaikkien kustantamoiden tilauksista. V. Sharapov kieltäytyi osallistumisesta viitaten ajanpuutteeseen.
26. koulusta soitettiin siitä, että koulu osti 130 lippua Novgorodin teatterin esitykseen sillä ehdolla, että teatterilaiset tuovat ja vievät lapset kaupungin Kukkovka (Kukonmäki) -lähiöön. Sieltä kyllä tuotiin, mutta esityksen jälkeen autoa ei näkynyt. Kylmät ilmat ja lapset olivat niukoissa vaatteissa. Bussi muka oli mennyt epäkuntoon. Soitin koulun rehtorille, että menisi vaatimaan anteeksipyyntöä teatterilta.
Soitettiin muistomerkkiensuojeluseurasta. Kertoivat, että Kemissä kirkon päätelttakatto on saanut halkeaman ukkosilman aikana, mutta syyllisenä on restaurointipaja, kun ei ollut pystyttänyt ukkosenjohdatinta. Ministeriöneuvoston varapuheenjohtaja on sen seuran kunniapäällikkö ja siksi huomenna on seuran istunto toveri Ivan Manjkinin työhuoneessa. Minutkin on kutsuttu.
16.9.
Lauantaina olin taiteilijaliiton näyttelysalissa ja taidemuseossa Kuopion valtuuskunnan vastaanotolla. Ja lauantaista sunnuntaihin olin aluekomitean päivystäjänä.
Eilen olin Novgorodin teatterin päättäjäisesityksessä. Lope de Vegan Hupakossa. Katsomo oli täpötäynnä. Vetikö komedia vai puoluepiirikomiteoiden työn tulos?
Kolmovski juoksenteli punaisen adressin kanssa, jossa oli se Kunniakirja teatterille.
Soitti joku N. Korenev Sever-julkaisun uusista kommelluksista.
17.9.
Shtykov kertoi puolitoista tuntia matkastaan kirjailijoitten kanssa Tshetsheno-Ingushetiaan. Aluekomiteamme kulttuuriosastoon meinataan siirtää Natalja Vavilova Vera Gjubijevan paikalle.
Säveltäjäliittoon vastaavaksi sihteeriksi ehdotetaan Nikolai Samsonovia, joka on meidän kanssa laulamassa Manokissa ja on ollut monta vuotta Kuoroseuran sihteerinä.
Folke Nieminen matkusti ilmoittamatta kenellekään Moskovaan.
Tapaamme osastollamme taiteilija Butorovin, joka on taiteilijaliiton puoluejärjestön sihteeri, ja Valentin Tshekmasovin aluekomitean sihteeristön istunnon valmistamisen merkeissä.
Kansantanssinyhtyeen vuosijuhlaan Itä-Saksaan lähtivät Eila ja Erik Rautio.
Pauli Rinne tuli Moskovasta kulttuuriministeriön teatteriohjelmien komissiosta. He eivät suosittele, siis ovat Tilanne-näytelmää vastaan. Muka ei sovi teatterillemme. Eivät suosittele myös R. Nashin Sateentekijää. Se menee muka liian usein teattereissa. Abstraktinen humanismi.
25.9.
Yleisessä kirjastossa oli eilen illanvietto, joka oli omistettu Neuvostoliiton ensimmäisen kirjailijakokouksen 40-vuotisjuhlalle. Karjalan ansioituneen kulttuurityöntekijän kunnianimen saivat Nikolai Gippijev (Laine) ja Taisto Summanen. Korkeimman neuvoston kunniakirjat saivat Marat Tarasov ja Oleg Mishin (Armas Hiiri).
Aamulla pidin poliittisen informaatiohetken aluekomitean teknisille työntekijöille ensimmäisestä neuvostokirjailijoiden kokouksesta, ja samana päivänä tein tunnin selostuksen filharmonian työntekijöille työkurista.
Tänään ovat tulossa tshekkiläiset kirjailijat Donat Shainer, Norbert Frid ja Stanislav Rudolf.
23. syyskuuta tuli nukketeatteri Suomesta. Suuri menestys! Viikossa oli 10 esitystä. Mukana oli 11 näyttelijää ja äänentarkastaja. Heidän saattajanaan oli kulttuurivaraministeri Anatoli Spirkov, joka ei ymmärrä sanaakaan suomea. Vaikka minäkin olen tshekkiläisten kirjailijoiden saattajana, enkä ymmärrä sanaakaan heidän kieltään.
30.9.
Olin koko päivän tshekkiläisten kirjailijoitten kanssa: paperikonetehtaalla, metsäinstituutissa ja metsätyömaalla Tshalnassa. Toissapäivänä oli tapaamistilaisuus paikallisten kirjailijoiden kanssa teatteriseurassa.
Nyt on kello jo 23.40. Vasta sain valmiiksi puheeni tekstin aluekomitean sihteeristön istuntoon. Aiheena on taiteilijaliiton ongelmat ja niiden ratkaiseminen aluekomitean byroon päätöksen jälkeen.
Ivan Senjkin palasi lomalta ja määräsi kiireisesti sihteeristön istunnon huomisaamuksi. Pöksyt rupesi tutisemaan toveri Hallilla...
Shtykovin luona kävi Pauli Rinne neuvottelemassa siitä, saisiko ohjata uuden Rozovin näytelmän. Oleg Strelkov on kauheasti Rozovin näytelmiä vastaan. Siksi se Tilanne ei mennyt läpi Moskovassakaan. Pauli ehdottaa ohjattavaksi Neljää pisaraa. Shtykov soitti Kolmovskille ja ehdotti olemaan enemmän lojaali Rozovin näytelmien suhteen. “Kyllä me sitten aina kieltää voimme, jos ei sovi!" sanoi puoluebyrokraatti.
1.10.
Tapahtumarikas päivän alku syntymäpäiväksi! Pidin puheen aluekomitean sihteeristön edessä aiheesta Taiteilijaliiton ongelmista byroon päätöksen täyttämisessä. Mukana olivat Butorov ja Tshekmasov. Kehuivat puhettani.
Loppupäivä olikin jo huonompi Erkin takia. Ryyppäilee, koulusta tuo kakkosia ja luokassa ei tee mitään. "Ihminen on kasvattanut viikset, eikä ymmärrä sitä, että leivät on tienattava. Et keksinyt parempaa syntymäpäivälahjaa...", sanoin pojalleni. Kävin koulun johtajan luona. Shtykovillekin sanoin, ettei ole oikein työintoa...
2.10.
Teimme työtä taiteilijaliittoa koskevan sihteeristön päätöksen kimpussa.
Sain valmiiksi tiedonannon Kantele-yhtyeestä ja ideologiatyöntekijöiden neuvottelulle omistettujen toimenpiteiden luettelon.
Luen KOM-teatterin käsiohjelmia.
Elokuvakomitean puheenjohtajaa Odintsovia hermostuttaa, että Pääjärvellä näytetään enemmän suomalaisia ja amerikkalaisia elokuvia kuin neuvostoliittolaisia...
Nukketeatterin komendantin asunnosta piti tehdä tiedonanto: Isänmaallisen sodan osanottajan yhdessä huoneessa asuu neljä aikuista ihmistä: omistajan lisäksi aikuinen tytär ja poika vaimonsa kanssa. Justiin kun oli tullut sotapalveluksesta, niin meni naimisiin.
5.10.
Viidettä päivää poikamme ei ole ollut kotona. Kenen kanssa, missä? Mistä saa ruokaa?
7.10.
Ivan Senjkin, siis aluekomitean ensimmäinen sihteeri, on matkalla Itä-Saksan 25-vuotisjuhlille ja talossamme on silloin hiljaisuus...
Lauantaina olivat talkoot ja sen jälkeen Manok-yhtyeen harjoitukset. Illalla laulamme iltamissa, jotka on omistettu Itä-Saksan vuosijuhlalle...
Kävi taidekoulun johtaja, joka pyysi auttaamaan asunnon saamisessa koulun opettajalle Juri Vysokovskille. Mies on ollut jo 10 vuotta opettajana ja lapset pitävät kovin hänestä. Hänen asuntonsa on kurja.
10.10.
Poikani palasi! Ovikello soi 13.30. Seisoo ovessa vieras takki päällä. Kasvoilla haaste. “Riisu takkisi... Sinun opettajasi ja minun vanhemmat toverini puhuvat siitä, että kyllä kai kaksi miestä voi löytää yhteisen kielen, kun kerran on kuitenkin elettävä yhdessä.” Poika suostui. “Harvoin olen puhunut sinun kanssasi ja syynä on kai minun suomalainen luonteeni. Luulin, että on ymmärrettävä puolesta sanasta.” Kiitti lounaasta, jonka söi hyvin ahneesti. Kiitti kitarasta.
Illalla lauloimme Manok-yhtyeellä sotilassairaalassa.
Suomalaiseen teatteriin tuli kolmeksi päiväksi Kurt Nuotio ja hänen kanssa lehtimies Suomesta. Ensi-ilta on 12. lokakuuta.
Eilen teatteriseurassa oli palkintolautakunnan istunto: näytäntökauden parhaimpien roolien määritys. (Lautakunnan jäsenet: Hotjanov – teatteriseuran puheenjohtaja, Reznikov – yliopiston filologian tohtori, Batser – lehtimies ja kriitikko, varakulttuuriministeri O. Strelkov, Punalipusta Kalle Ranta, Komsomolets-sanomalehti, nuorisoliiton aluekomitean edustaja, minä olin puolueemme aluekomiteasta ja lisäksi paikalla olivat teattereiden pääohjaajat, mutta heillä oli vain neuvottelevat äänet.)
Päätös oli seuraava: palkittiin S. Pogrebnjakin osasuoritukset kolmessa viimeisessä näytelmässä Venäläisessä teatterissa. Viljo Ahvonen palkittiin Balsaminovin osasta Ostrovskin näytelmässä ja Tushinin roolista Tihonovin Säilytettävä ikuisesti -näytelmässä Suomalaisessa teatterissa.
Lisäksi palkittiin Dudarenkon työ Venäläisessä teatterissa, Kulijevin Musiikkiteatterissa, Liisa Tombergin Suomalaisessa teatterissa ja Pavlova baletista.
Huomioitiin Pilipenko ja Belonutshkin Venäläisestä teatterista, Musiikkiteatterin solisti Paravishnik, Darja Karpova ja Aleksanteri Laine Suomalaisesta teatterista.
Lokakuun 22. päivänä Petroskoihin ovat tulossa Punalippu-lehden levittäjät Suomesta.
Kello 15.00 on Suomalaisessa teatterissa puoluekokous, jossa me kaupungin sihteerin Anna Mininan kanssa ehdotamme sihteeriksi Katri Zelenskajaa.
15.10.
Teattereissa oli ensi-illat. Venäläisessä esitettiin Volodarskin Kaikkein onnellisin ja Ibragimbekovin Leijonan näköinen. Suomalaisessa oli Kalevala Kurt Nuotion ohjaamana. Lavastajana ja käsikirjoituksen tekijänä yhdessä ohjaajan kanssa toimi Leo Lankinen.
Sinfoniaorkesteri aloitti konserttikautensa Prokofjevin musiikilla ja Andrei Petrovin Pietari I -oopperan osalla.
Volodarskin Kaikkein onnellisin -näytelmän arvostelutilaisuudessa keskusteltiin siitä, että kannattaako nuorisolle näyttää neitosia, jotka heittelevät tuoleja isänsä läsnäollessa, tupakoivat, puhuvat tyhmiä... Eikö olisi parempi kasvattaa Schtrausin opereteilla?
Aluekomitean sihteeristön päätöksellä Tshuvashian tasavallan pääkaupunkiin Tsheboksariin säveltäjien ja muusikkojen kanssa lähtee aluekomitean edustajana Hall. Ryhmä lähtee junalla jo 18.10. ja me Helmer Sinisalon kanssa lentokoneella 20.10.
Kantele-yhtyeen johtajalla Semjon Karpilla on tapahtunut sydänkohtaus jossain Uralin pienessä kaupungissa, johon ei ole yhteyttäkään.
22.10.
Karjalan musiikin päivät Tshuvashiassa
Karjalan musiikin toinen päivä Tshuvashiassa. Tulimme lentokoneella Sinisalon ja Vladimir Krasilnikovin kanssa (Musiikkiteatterin solisti).
Ryhmässä ovat mukana säveltäjät Pjotr Kozinski ja Gennadi Vavilov puheenjohtaja Sinisalon lisäksi, laulajatar Sirkka Rikka (Venäjän Federaation kansantaiteilija) , Ljudmila Kutsovskaja (pianisti), Juri Kudrjavtsev (fagotti), Viktor Portnoi (pianisti, konservatorion professori) ja edellä mainittu solisti Krasilnikov. Minä olen “komissaarina”.
Vieraanvaraisuus on korkeinta luokkaa: ruokitaan ja juotetaan niin, että napa rätisee; kansallisia ruokia.
4.11.
Matka Tsheboksariin oli viikon pituinen. Karjalan säveltäjäliitto sai Tshuvashian Korkeimman neuvoston puhemiehistön kunniakirjan.
Kolmen päivän aikana oli viisi konserttia. Tilaisuudet olivat puolueen aluekomiteassa, säveltäjäliitossa, Nikolajevin (kosmonautin) museossa, miljonäärikolhoosissa, tuotantolaitoksessa ja musiikkitaiteellisen kasvatuksen koulun internaatissa.
13.11.
Toissapäivänä katsoin yöllä Majakovskin Lude-esityksen kenraaliharjoituksen Venäläisessä teatterissa. Kauhea laitos, kun yhden katon alla ovat draamateatteri, musiikkiteatteri ja balettiryhmä, jolla on omia balettiesityksiä.
Hysteriakohtaus näyttelijällä: pariskunta on näyttelijöinä ja lapsi jätetty vieraitten ihmisten kanssa.
Sähköosaston johtaja vaatii päästämään työmiehet kotiin, kun työaika on loppunut. Läpiajosta ei tullut mitään. Ja ylihuomenna on ensi-ilta ja näyttämö on joka ilta varattu.
Suomalaisessa valmistellaan Härmän Viekää tuhkakin pesästä -ensi-iltaa.
Komsomolets-lehdessä ilmestyi Jurnan arvostelu Kalevala-esityksestä. Kaikki oli muka hyvin, mutta pääsankarit ovat toimettomia eivätkä herätä mielenkiintoa. Ja taas Pohjolan sankarit tuntuivat oikeilta ja ystävällisiltä. Erna Lund Pohjolan emäntänä on kaunotar ja tekee kaiken loogisesti. Ja arvostelun otsikko on Muoto on muuttanut idean. Aluekomiteassa syntyi hämminki.
Anatoli Shtykov ehdottaa kutsua neuvotteluun tohtori Eino Karhu, joka oli kirjoittanut arvostelun Leninskaja pravdaan, Batser, joka oli julkaissut sen arvostelun, Komsomolets -lehden arvostelija ja lehden toimittaja, teatterin taiteellisen neuvoston jäseniä ja ministeriön edustaja.
19.11.
Aamulla kello kymmenen kokoontui ryhmä sen Kalevala-aiheisen arvostelun takia. Eino Karhu, Armas Mishin ja Isaak Batser kehuivat Kalevala-esitystä. He todistivat Komsomolets-lehden arvostelun järjettömyyttä. Mutta nainen kuunteli rauhassa ja katsahtaen kelloon, sanoi, ettei meinaa puhua yhtä paljon kuin vastustajat. “Mutta pyydän kuuntelemaan tarkasti.”
Selkään saivat kaikki teatterimme taiteellisen neuvoston jäsenet, jotka kuulemma nöyristelevästi vain kehuivat esitystä. Ja ohjaaja Suomesta on muka opettanut heidät tekemään työtä. Ja, muka, itse ohjaaja on puhunut pahuuden miellyttävyydestä.
Itä-Saksan Neubrandenburgista on tullut balettimestari Roza Mariem Schulz kaverinsa kanssa. Otan heidät vastaan kantelelaisten kanssa aluekomitean alakerrassa ja saatan Shtykovin luokse.
Käytävällä Senjkinin sihteeri nappaa takistani kiinni ja supisee korvaani, että soitettiin miliisistä. “Ole valmis!” lisää sihteeri. Tietenkin jotain on tapahtunut Erkin kanssa!
Kuuntelen Shtykovia ja sitten balettimestaria ystävyydestä, taiteesta ja hyvistä sadoista, mutta ajatukset ovat kaukana tästä talosta.
Syyllisenä oli kuitenkin nuorempi. Kakarat sytyttivät jotain palamaan ja juoksivat pois. Miliisi sai kiinni Genan. Haukuin Genaa, mutta olin mielissäni, ettei tämä ole kuitenkaan niin pahaa kuin mitä voisi odottaa vanhemmalta...
1.12.
On vapaapäivä, mutta hiukan arvelen, ettei muuta aikaa nykyään tulekaan. Yritetään myöhemmin muistaa, mitä on tapahtunut tällä ajalla.
22.12.
Varakulttuuriministeriksi
Shtykov, Fofanov (aluekomitean kaaderiosaston johtaja), Kiuru, sitten aluekomitean sihteeristö ja sitten itse Ivan Senjkin ilmoittivat minulle uudesta työpaikastani. Nyt minä olen, hyvät herrat, tasavallan varakulttuuriministeri! Minä kyllä yritin sanoa ainoan ehtoni, että suostun, jos tulen hoitamaan taidetta, luovantyön laitoksia.
25.12.
Asiasta on jo puhunut Ministerineuvoston puheenjohtaja Andrei Kotshetov. Sitten Kiurun Kolmovskin, Shtykovin ja Strelkovin läsnäollessa asiaa pohdittiin vielä kerran. Ja sitten vasta Ministeriöneuvoston puhemiehistössä lyötiin päätös lukkoon.
Kaksi päivää puhdistin pöytääni, siis revin pikkupapereita työpöydästäni aluekomiteassa...
Suomalaisessa teatterissamme niinä päivinä oli heikko Viekää tuhkakin pesästä -ensi-ilta. Ei Haimin tarvitsisi olla ohjaajana.
Ensi-ilta oli 22. ja 23. joulukuuta ja 24. joulukuuta Petroskoihin tuli KOM-teatterin kollektiivi.
Kaikki muuttuu -esityksen jälkeen pidettiin näyttelijöiden yhteinen tilaisuus. Kolmovski ilmoitti siinä aluekomitean sihteeristön uutta varaministeriä koskevasta päätöksestä. Suosionosoituksiakin oli, käsiä ojennettiin. KOM-teatteri lahjoitti minulle oman levynsä. Ahvonen ilmoitti, että kyllä sinua vetelee...
21–23.12. Suomen Kaleva-lehdessä oli kirjailija Aku-Kimmo Ripatin kirjoitus Neuvosto-Karjala tänään ja huomenna: ”Suomalaisen teatterin lämpiössä pidettiin myös loppujuhlat. Varakulttuuriministeri William Hall lauloi Andro Lehmuksen kuorossa. Hall on entisiä teatterin näyttelijöitä. Sen jälkeen puhuikin kulttuuriministeri L. N. Kolmovski, joka sanoi nauraen Hallin näyttelevän vielä joskus Don Quijoten pääroolin – itse hän ajatteli esittää Sancho Pansaa – ja taputti venäläistä mahaansa sanojen päälle.”
Oli kuvataideliiton näyttelykomitean istunto. Kymmeniä nuoria taiteilijoita. Kello 15.00 kello 20.30 saakka katsottiin, keskusteltiin, valittiin ja taas keskusteltiin ja vielä kerran valittiin teoksia. Huomautuksia sai nuori Aleksanteri Haritonov. Seuraavana päivänä Leo Lankinen sai kuulla puhelimitse nimettömän puhelun siitä, että hän on taisteluhenkinen konservatiivi, akateemisen taiteen puolustaja. Päätimme kerätä nuoret ja puhua rehellisesti omasta kannastamme.
26.12.
Kävimme Juntusen ja Lankisen kanssa Aleksei Avdyshevin ateljeessa. Löimme lukkoon kaksi sopimusta (siis päätimme sopimuksen täyttämisestä): Pohjolan muuttuminen, kaksi teosta á 350 ruplaa jokainen. Valmiina oli vielä kolme teosta Valamosta, 300x3=900 ruplaa.
Illalla olin KOM-teatterin kanssa Prääsässä, jossa teatteri esitti Ruukin jaloissa.
28.12.
Olin katsomassa Kantele-yhtyeen ohjelmaa, joka viedään Valko-Venäjälle. Ohjelmasta tuli melko köyhä, kun eivät ota matkalle säästösyistä orkesteria.
Henkilökunta jaettiin kahteen ryhmään. Toinen lähtee Valko-Venäjälle ja toinen Karjalan piireihin. Monet pääsivät sairaslomalle, kun eivät halunneet palvella karua Karjalaamme. Karp, siis johtaja, on sairaana. Yhtä ongelmaa koko yhtye. Kolmovski antoi tehtäväksi ratkaista ongelmat. Ja tietysti ongelmia syntyy, kun henkilökunta pyysi ainakin kolme asuntoa taiteilijoilleen ja heille annettiin vain yksi.
Illalla oli KOM-teatterin viimeinen esitys. Tilaisuudessa lauloimme Manok-yhtyeellä. Suomalainen kirjailija Ripatti nosti laulavan ministerin maljan. Ja aattona, kun olimme Prääsässä, Chydenius hymähtäen sanoi, että ensimmäistä kertaa KOM-teatterin kulisseja kantaa ministeri...
Raija on jo hermona, kun edessään on matkoja...
29.12.
Keräännyimme säveltäjäliittoon puhumaan karjalaisen musiikin propagandasta.
Säveltäjä ja liiton sihteeri Golland on jo pois kärryiltä. Liitossa tuntuu ryhmittymien olemassaolo, nykyaikaista musiikkia puuttuu.
Samsonov hiukan pelkää jättää kuorojenseuraa ja muuttaa säveltäjäliittoon...
31.12.
Löydänkö minä nyt aikaa kirjoittaa muistiin vaikka jotain? Vaikealta tuntuu. Ihmisiä tulee vastaanotolleni vuolaasti...
Tilaisuus nuorten taiteilijoiden kanssa oli mielenkiintoinen. Puhui Mihail Jufa: “Taiteilijaliiton päähenkilö ja lahjakkain taiteilija on Aleksanteri Haritonov!” sanoi mies. “Ettekö tiedä, kuinka monesti nuorta muistellaan hyvällä vasta kuoleman jälkeen?”
Suostuimme, että kyllä se tunnustus elävänä olisi mukavampi... Ja nuoret suostuivat piirtämään ja tekemään tauluja nykyajasta, mutta ehdottivat lähettämään heitä komennuksille piireihin, tekemään sopimuksia! (Läsnä olivat Mihail Jufan lisäksi A. Haritonov, Nekrylov, kuvanveistäjä Shukuani, Sudakov, Vysokovski ym.)
Kantele-yhtyeemme balettitanssija Shtsherkina itkee jo toista käyntiä: yhtyeessä ei ole työkuria ja häntä morkataan, kun hän vaatii sitä.
Konstantinovski, Kanteleen nykyinen taiteellinen johtaja, ja varajohtaja Mihail Tshervov kertoivat Kanteleen ongelmista. Vuoden konserttimääräksi heille on määrätty 210 esiintymistä ja jokaisen konsertin hintaa on nostettu...
Karp tuotiin Uralilta ja hän tuli onnittelemaan minua ministeriöön. On täynnä huolta yhtyeestä. Käskin lepäämään. Lääkärit ehdottivat etsiä mieluisan työn ja juuri tämä työ Kanteleessa häntä miellyttää!
Prääsässä peruttiin eräs esitys ja Leninskaja pravdassa oli arvostelua. Yritin kirjoittaa ensimmäisen päiväkäskyn ja se oli sitten jotain muuta kuin päiväkäsky. Kolmovski Strelkovin kanssa sanelivat sitä kahteen ääneen...
Raijan kanssa olimme Suomen konsulin vastaanotolla Pohjola-hotellissa. Ministeriöneuvoston varapuheenjohtaja Manjkinin ja konsulin onnittelut herättivät pikemminkin huolestuneisuutta. Sain kuulla niin paljon hyviä lausuntoja omasta johtamisesta, että arki alkaa pelottaa enemmän ja enemmän...
Eilen oli puolueen kaupungin piirikomiteassa keskustelu Suomalaisen teatterin ongelmista...
Eilen illalla olin Manokin kanssa Aunuksessa kansankuoron kutsumana, kun sille luovutettiin Karjalan nuorisoliiton palkinto. Valitettavasti salissa oli vain noin 70 henkeä. Palasimme kotiin pikkutunneilla.
Huomenna on lauantai, mutta meinaan lähteä työpaikalle selailemaan rauhassa kaikenlaisia asiapapereita.
|
