William Hall






1.1.1961
Lumikuningatar, J. Schwartz, aamulla ja illalla. Ensi-ilta. (Venäjän kielellä!) Ohjaaja O. Lebedev, lavastaja Tarasov. Olin komeassa vihreässä samettipuvussa, Klaus-prinssi. Hyvä oli se, että puku oli lämmin! Kulisseissa haudan kylmyys. Korot kengissä kyllä tuntuvat luonnottomilta. Miten ne naiset kestävät sellaisia? Mutta kauhein on se venäjän kieli, joka tukahduttaa kokonaan suomen kielen osaamisen!

2.1. Lumikuningatar aamulla ja illalla;
4.1. aamulla Lumikuningatar ja illalla Jälkipolvemme;
5.1. Lumikuningatar aamulla ja illalla;
6.1. aamulla Lumikuningatar;
7.1. Lumikuningatar, illalla Veijari;
8.1. aamulla Lumikuningatar ja illalla Lea;
11.1. Puntila...;
15.1. aamulla Lumikuningatar Tshalnan klubilla, illalla Lea ja Latvan kylässä Elämän alku (venäjän kielellä);
18.1. teatterissa Lea;
19.1. Suojärvellä Lea;
21.1. Pitkärannassa Lea; Teatterissa nuorison illanvietto ja Elämän alku;
22.1. Sortavalassa Lea;
29.1 B. Laskin, Rakkauden aika, ensi-ilta aamulla ja illalla. Ohjaaja W. Suni, lavastaja A. Shelkovnikov.
1.2. Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti;
4.2. Puut kuolevat pystyyn;
5 2. aamulla Lumikuningatar ja illalla Rakkauden aika;
8.2. Nummisuutarit;
11.2. Rakkauden aika;
12.2. Lumikuningatar;
15.2. Lea.

Harjoittelemme tansseja ja lauluja Pakkalan näytelmään.

18.2.
Ensi-ilta: Teuvo Pakkala, Tukkijoella. Ohjaaja W. Suni, lavastaja F. Lindholm, musiikin sovitti suomalaisten kansanlaulujen mukaan Karl Rautio. Helmi Malmi harjoitteli tansseja. Tällä mummolla riittää temperamenttia ja elämäniloa. Hän on Karjalan ansioitunut draamateatterin näyttelijä ja ohjannut monia tansseja niin amatööreille kuin ammattilaisillekin. Monet vuodet hän on ohjannut tansseja Valtion Kantele -laulu- ja tanssiyhtyeessämme. Ja kaiken päälle hän on Sinikka ja Viola Malmin äiti. Ja nämä tytöt jatkavat äitinsä luovaa työtä.

Liityin Kompuolueeseen

Hyvällä tuulella tulin yöllä kotiin. Walter Suni ja Darja Karpova, Matvei Ljubovin ja Jakov Pergament yllyttivät jo monet kuukaudet Kommunistisen puolueen jäseneksi. Nuorisoliittolaisena sain olla vain 28 ikävuoteen. Järjestön sihteerinä sain olla vielä jonkin verran Nuorisoliitossa. Mutta asia on siinä, että Matti ja Darja väsyivät olemaan vuorotellen puoluesihteereinä ja uskoivat, että minusta on siihen tehtävään. Teatterissa vallitsi vapautunut henkinen ilmapiiri. Teatterilaiset kertoivat rehellisistä kommunisteista, joita vainovuosina vietiin yhteiskunnan helvettiin. Koko maassamme tuntuu yleisen nousemisen henki ja minä päätin kirjoittaa seuraavan anomuksen (tietenkin venäjän kielellä): “Valtion Suomalaisen draamateatterin NKP:n perusjärjestöön teatterin näyttelijältä William Väinevitsh Hall'ilta.
Kaikki Synnyinmaani saavutukset kansantalouden, tieteen, tekniikan ja sosialistisen kulttuurin aloilla innoittavat uusiin maineikkaisiin työsaavutuksiin. Pyydän hyväksymään minut Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäseneksi, suuren armeijan eturiveissä taistelevien koko maan työtätekevien onnen puolesta. Vannon olevani kommunistin korkean nimen arvoinen. 18.2.1961.”

Teatteria rakennetaan. Kiertelemme Karjalan taajamia ja kaupunkeja.
19.2. aamulla Tukkijoella, illalla Rakkauden aika;
22.2. Rumpalityttö;
24.2. Tukkijoella;
25.02. Tukkijoella;
26.2. aamulla Lumikuningatar ja illalla Veijari;
4.3. Lea;
5.3 aamulla Lumikuningatar ja illalla Tukkijoella.

Tukkijoella-näytelmässä minulla on Ahvosen kanssa Pölhö-Kustaan rooli, mutta se on onnistunut Ahvoselta sen verran, etten edes kertaakaan esittänyt sitä. Vaikka Suni lupasikin minulle: ”Onnittelen tukkilaista ja tulevaa Kustaata”, kirjoitti hän käsiohjelmaani. Ja venäjänkielisellä sivulla on painettu nimeni, mutta ei suomenkielisellä.

11.3. A. Korostylev, Uskon sinuun, ensi-ilta. Ohjaaja O. Alshits, lavastajat L. Lankinen ja G. Lankinen;
12.3. aamulla Uskon sinuun ja illalla Tukkijoella;
15.3. Uskon sinuun;
16.3. Ylä-Aunuksen asutuksessa Uskon sinuun;
17.3. Viteleessä Uskon sinuun;
18.3. Aunuksen Kulttuuritalolla Uskon sinuun, teatterissa Veijari;
19.3. Kontupohjassa Tukkijoella;
22.3. Teatterissa Uskon sinuun, Kuusiniemen metsätyömaalla Lea;
23.3. ja 24.3. Jyskyjärvellä Lea;
25.3. Songassa Lea;
26.3. Uhtualla Lea, teatterissa aamulla ja illalla Uskon sinuun;
28.3. Uskon sinuun;
29.3. Tukkijoella teatterissamme;
31.3. aamulla Lumikuningatar;
1.4. Puut kuolevat pystyyn;
2.4. aamulla ja illalla Tukkijoella;
5.4. Puut kuolevat pystyyn;
8.4. Lea;
9.4. aamulla Lumikuningatar, illalla Lastensa äiti;
12.4. Tukkijoella.

Walter Styf, teatterimme dramaturgi: ”Rakennustöiden takia Valtion Suomalainen draamateatteri on toistaiseksi suljettu. Mutta siitä huolimatta sen kollektiivi valmistelee yhtä tarmokkaasti, kuten ennenkin, uusia näytelmiä. Niinpä parhaillaan on valmisteilla kaksi esitystä: V. Lavrentjevin näytelmä Lähimmäistensä tähden ja A. Ostrovskin komedia Syyttömästi syyllisiä. Molemmat näytelmät näkevät parrasvalon tasavaltamme maaseutuklubeilla ja kulttuuritaloilla. (...) Kesäaikana Suomalainen teatteri tulee antamaan tasavaltamme piireissä 100 esitystä!"

Teatterimme uudestirakentaminen kesti monta vuotta ja vei paljon hermoja henkilökunnalta. Karjalamme seutuja oli silloin tutkittu ihan perusteellisesti. Mutta kunpa ne kulttuuritalot ja klubit eivät olisi niin kylmiä, kunpa ne tiet eivät olisi niin kuoppaisia!

Samana aikana maamme juhlii ensimmäistä avaruuslentäjää Juri Gagarinia!

Neuvosto-Karjalan palstoilla samana aikana Uhtuan kuuluisuus, opettaja Matti Pirhonen, ilmoitti juhlallisesti, että on ilmestynyt ensimmäinen Ortjo Stepanovin laaja luomus Suurilla selkosilla. Julkaistu teos on määrätynlainen saavutus alkavan kynäilijän työssä, ja "me toivotamme kirjoittajalle tulevaisuudessa entistä parempia tuloksia", kirjoitti Pirhonen. (Neuvosto-Karjala 29.3.1961)

6.4.
Kalle Ranta artikkelissaan “Kaksi esitystä, kaksi näyttelijäpolvea, kaksi...” arvosteli nuoria näyttelijöitä: “(...) Näissä kahdessa (B. Laskinin Rakkauden aika ja V. Korostyljovin Uskon sinuun) huvinäytelmässä esiintyvät Suomalaisen teatterin "vanha" ja "nuori" kaarti, edellä mainitussa sekä vanhemmat että nuoret yhdessä ja jälkimmäisessä vain nuoret. Siksipä näiden esitysten pohjalla onkin hyvä vertailla, miten teatteriin neljä vuotta sitten tulleet teatteri-instituutin päästökkäät ovat sulautuneet tähän kollektiiviin, jolla on yleisesti tunnettu, kymmenien vuosien aikana muovautunut syvällinen, sanoisinpa, omalaatuinen näytelmien tulkitsemistapa.
Näyttää siltä, että nuoret ovat alkaneet omaksua vanhemmalle näyttelijäpolvelle ominaisen rooliin eläytymisen, sankariensa tulkitsemisen jostain syvältä, sisimmistä lähtevin keinoin. Ehkä tällaisen tulkinnan varjopuolena eräillä vanhemmankin polven näyttelijöillä on se, ettei tätä "syvällistä sisältä tulevaa" osata aina tuoda esille ulkoisesti, mitä ei saa myöskään aliarvioida. Erikoisesti tämä koskee kuitenkin nuoria. Niinpä Rakkauden aikaa -esityksessä nuorista ainoastaan Leena Kornilova Mashan osassa pystyi viemään luomansa henkilöhahmon yleisöön asti. Hänen olisi kuitenkin kiinnitettävä enemmän huomiota tulkitsemisensa toiseen, sisäiseen puoleen. Erna Berg Tanjana ja Pjotr Mikshijev Igor Selivanovina jäivät parrasvalon toiselle puolelle. (...) Mitä tästä ulkoisesta, yleisöön asti ulottuvasta tulkinnasta puuttuu? Miksi Erna Bergin ja Pjotr Mikshijevin luomat henkilöhahmot jäivät niin vajavaisiksi? Se johtuu mielestäni ensi kädessä siitä, että E. Berg ja P. Mikshijev eivät kiinnitä riittävästi huomiota kielitaitoonsa. Suomenkieliset sanat tulevat heiltä ulos jotenkin pingotettuina, foneettisesti väärin lausuttuina, virheellisesti korostettuina. Tämä ei kylläkään koske yksinomaan näitä kahta, vaan kaikkia muitakin nuoria näyttelijöitä, toisia enemmän, toisia vähemmän. Jopa Pauli Rinnekin, joka on lausunnassaan Toivo Haimin ja Sinikka Malmin kanssa muita paremmassa asemassa, osoittautui Aleksei Romashkinin osassa kahlituksi. Väitteen todisteena voivat olla samojen näyttelijäin osasuoritukset toisessa huvinäytelmässä Uskon sinuun, jota esitetään venäjän kielellä. Tällöin Erna Berg Irinan osassa osoitti kykynsä onnistuneesti sekä sisäisesti että ulkoisesti. Pjotr Mikshijev Sergeinä oli paljon vapaampi, vaikka eräänlaista jäykkyyttä tuntui, mikä ei enää liene johtuvan kielitaidosta. En tahtoisi syyttää tästä kaikesta yksinomaan teatterin nuoria näyttelijöitä, vaan myös teatterin vanhaa kaartia ja teatterin taiteellista johtoa. Teatterin sitkeä kollektiivi on olemassaolon aikana selviytynyt useista vaikeista pulmista, mm. sodan aiheuttamista poikkeuksellisen suurista vaikeuksista. Ja kun kymmenisen vuotta sitten teatterin eteen nousi kärkevänä kysymys kollektiivin täydentämisestä nuorilla näyttelijävoimilla, niin ulospääsy löytyi – lähetettiin lahjakkaita taidekerholaisia opiskelemaan Leningradiin. Mutta teatteri ei ole vielä vienyt tätä kysymystä loppuun asti, vaan on rauhoittunut saatuaan joukkoonsa nuoria näyttelijöitä. (...)Tätä asiaa pohdittaessa on käsitettävä, että nuorten heikko kielitaito on muodostunut tällä kertaa jarruksi teatterin jatkuvalle kehitykselle. Olen kuullut puhuttavan, että suomalainen teatterimme on menettämässä omat kasvonsa. Jopa väitetään tämän johtuvan siitä, että esitetään pääasiallisesti vain suomennettuja näytelmiä. (...)
Mutta jos puhutaan kasvoista, niin tulisi muistaa, että muodoltaan kansallisen ja sisällöltään sosialistisen taiteen kansallisen muodon tärkeimpänä ilmaisuvälineenä, sen aseena, on kansallinen kieli. (...) Ja koska suomalainen teatterimme on kansallinen teatteri, muodoltaan kansallisen kulttuurin vaalija, niin sen on ehdottomasti hiottava tärkeintä asettaan – kieltä."

(Tätä kirjoitusta ei kannattaisi kommentoida. Luulisi että se on itsestään selvää. Mutta selvänä sen piti olla teatterimme ja ministeriömme johtajille. Ja kuitenkin sitä linjaa jatkettiin. Oliko se polittinen linja vai rahatilanteen kahleet?)

28.5.
"Värikkäitä henkilöhahmoja" (Suomalaisen teatterin ensi-ilta Aunuksessa), yleisön puheenvuoro: “Suomalaisen teatterin uusi luomus, V. Lavrentjevin näytelmä Lähimmäisensä tähden, jonka on ohjannut KASNT:n ansioitunut taiteen toimihenkilö Oleg Lebedev, lavastanut Aleksandr Tarasov ja musiikin sovittanut Nadezhda Viltshinskaja, valloitti aunuslaisen yleisön.
Näytelmä käsittelee tärkeää aihetta: kolhoosimaaseudun elämää nykypäivinä, sen väen uhrautuvaa työtä runsaan sadon hyväksi, pyrkimystä tehdä ihmisten elämää entistä paremmaksi. Tällä taustalla tulee esiin maaseudun uurastajain sisäinen olemus, heidän keskinäissuhteensa. Yleisö seuraa sydämellisellä lämmöllä kahden nuoren kolhoosilaisen Timkan (Pauli Rinne) ja Liisan (Sinikka Malmi) kehittyvää rakkautta. Molemmat näyttelijät ovat osissaan välittömiä, luonnollisia ja valloittavia. Sinikka Malmi on lyyrillinen ja herttainen, ja katsoja vakuuttuu, että hänen Liisansa on mainio tyttö. Pauli Rinne tulkitsee mielestämme hyvin sankarinsa miehekkään luonteen ja yleisö voi jo arvata hänen tulevan merkityksensä kotikolhoosissa. (...)
Kiintoisa henkilökuva on Karpov-ukko (William Hall), jonka mieltä kaiken aikaa kalvaa kysymys: kumpi hän on – työläinen vaiko talonpoika. Ja vaikka Karpov itse epäileekin, niin kyllä tietää, että hän on todella alansa mestari. William Hall on luonut miellyttävän henkilökuvan vanhuksesta, joka on vuosiltaan vanha, mutta sydämeltään ja ajatuksiltaan nuori. (...)". (Juri Vilunas, opettaja Koveron koululta. Neuvosto-Karjala)
Paras lääke näyttelijän melankoliseen tilanteeseen ovat kannatuksen sanat!

“Teatterin tulisi korjata teknilliset häiriöt venäjännöksen radioinnissa,” lisää toimittaja Vera Krajushkina.
Olen täysin samaa mieltä. Kun yleisö alkaa puhua täydellä äänellä minun suomenkielisen tekstin keskellä, ajattelen itsekseni, että menköön hiiteen koko homma! Tietenkin jokapäiväiset keikat kylästä kylään ja kuulokkeiden ja radiolankojen levittäminen ja korjaaminen eivät paranna tilannetta. Korjaamiseen jätetään liian vähän aikaa, eikä toiminnanjohtaja muista sellaisia seikkoja. Näyttelijältä sellaiset tekniset epäkohdat pilaavat hermoja.

“Suomalainen teatteri sai jälleen lämpimät suosionosoitukset aunuslaisilta. Onhan teatteri vanha tuttavamme ensimmäisiltä sodanjälkeisiltä vuosilta, jolloin sen vakituinen toimipaikka oli Aunuksessa. (...) Mutta näyttelijäin hyvästä esityksestä huolimatta me odotimme kuitenkin enemmän. Kun seuraa maatalouden jättimäistä kasvua ja kehitystä vaikkapa meidän lakeudellamme, niin näytelmä muistutti pikemminkin tämän päivän jo elettyjä aamuhetkiä. Mutta me haluaisimme nähdä huomispäivää”, kirjoitti Viktor Karhu, vanhempi karjanhoidonneuvoja. (Neuvosto-Karjala, 28.5.1961)
(Elettiin kummallista aikaa... Halusimme pikemmin nähdä huomispäivämme. Niin kuin eräässä neuvostolaulussakin oli sanat: “Priletai nashe zavtra skorei, uzh pora nastajot!” Siis “Pikemmin lennä luoksemme huomispäivä, on jo korkea aika!”)

Kesäaikana on nielty keuhkoihimme monta tonnia Karjalamme tomua. Olimme Louhen piirin Kiestingissä kesäkuun loppupuolella ja juhlimme Pauli Rinteen ja Viljo Ahvosen syntymäpäiviä järven rannalla ja sain tietää, että perheeseeni on syntynyt toinen poika! (23.6., olin silloin Louhen piirin Kiestingissä.) Eläköön Gennadi Hall!!! Kesäinen luontokin syleili minua onnesta. (Emme me Juhannusta viettäneet. Kirkollisia höpötyksiä – ajattelin nuorisoliittolaisena.) Mutta Raija on taaskin yksin siellä Petroskoissa. Äidistäni on onneksi apua!

16.11.
Tshalnan asutuksen klubilla Kaikki jää ihmisille.
18.11. Kontupohjan paperityöläisten Kulttuuritalolla Kaikki jää ihmisille.

19.11.
Petroskoin filharmonian salissa petroskoilainen Kaikki jää ihmisille -ensi-ilta. Henkilökunnalle se on aina juhla, vaikka en ole mukana tässäkään näytelmässä.

"Suomalainen teatteri omistaa uuden luomuksensa, S. Aljoshinin näytelmän Kaikki jää ihmisille, NKP:n XXII edustajakokoukselle. Ensi-ilta on edustajakokouksen avajaispäivänä Uhtualla ja sen jälkeen näytelmää esitetään Kalevalan ja Louhen piireissä koko edustajakokouksen toiminta-ajan", oli painettu sanomalehdessä. (Ohjaaja W. Suni, lavastaja A. Tarasov.)

22.11. filharmonian salissa Kaikki jää ihmisille;
23.11. M. Canth, Murtovarkaus;
29.11. Uskon sinuun;
30.11. A. Ostrovskin Syyttömästi syylliset. Ohjaaja O. Alshits.

26.11.
Neuvosto-Karjalassa on painettu Toivo Romppaisen kiitokset työtovereilleen ja järjestöille, "jotka niin kauniisti merkitsivät syntymäni 60-vuotispäivää”.

14.12.
Filharmonian salissa M. Smirnova ja M. Kraindel, Nuhteeton maine, ensi-ilta. (Venäjän kielellä taaskin!) Ohjaaja T. Dunajevskaja, lavastaja N. Vladimirova.
15.12. Onegan traktoritehtaan kulttuuritalolla Nuhteeton maine;
24.12. filharmonian salissa aamulla Kaikki jää ihmisille ja illalla Nuhteeton maine;
27.12. Murtovarkaus.