31.1. ja 1.2.1959
G. Grakovin ja A. Ivanovin sankaridraama Sammumattomia tähtiä. Kantaesitys.
"Tämännimisen sankaridraaman kantaesitys oli eilen Suomalaisessa draamateatterissamme. Gleb Grakov ja Aleksandr Ivanov ovat omistaneet näytelmänsä Maria Melentjevan ja Anna Lisitsinan valoisalle muistolle. Annan äidin osaa esitti eilen VSFNT:n kansantaiteilija Liisa Tomberg, jolloin häntä myös juhlittiin 50-vuotispäivänsä yhteydessä. Maria Melentjevan osassa esiintyvät Erna Lund ja Jelena Kornilova sekä Anna Lisitsinan osassa Vieno Kettunen ja Erna Berg.
Ohjaaja Walter Suni, lavastus Fred Lindholm, musiikki Ruvim Pergament. Teatterimme on omistanut luomuksensa Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen XXI edustajakokoukselle.” (Neuvosto-Karjala 1.2.1959)
Tähän on sanottava, että alussa oli näytelmä, jonka kirjoitti Karjalassamme asuva venäjänkielinen kirjailija ja runoilija Aleksandr Ivanov. Näytelmä ei oikein onnistunut, eikä Walter Suni jaksanut rikastuttaa sitä. Apulaisia löytyi Moskovasta.
Sain Petja Romanovin roolin, jota esitän Orvo Björnisen kanssa vuorotellen.
"Sankarittaremme Maria Melentjevan ja Anna Lisitsinan esimerkki tulee epäilemättä innostamaan nuorta sukupolveamme uurastamaan antaumuksellisesti työn rintamalla, kommunistisen yhteiskunnan rakentamisessa.” (M. Leppänen, Näytelmä kuolemattomista uroteoista. Neuvosto-Karjala 4.3.1959)
11.3.
Ensimmäinen rooli. (Ensi-ilta siis oli 28.6.58)
Teatterimme dramaturgi Walter Styf kirjoitti lehteen: "Nuoret näyttelijät Pauli Rinne, Toivo Haimi, Anatoli Semjonov, Ljudmila Viitanen ym. esittävät traktoristeja ja muita metsätyömaan työläisiä.” (Kohta on teatterissa ensi-ilta. Neuvosto- Karjala 11.3.1959)
14.3.
O. Okulevitshin Metsässä -ensi-ilta.
Tyyne Perttu, Aito metsätyöläiset – parrasvalossa näkemästään: "Näytelmän henkilöiden monia tekoja ei ole perusteltu vakuuttavasti. Keskustelu pienistä kompleksiprikaateista ja rytmillisestä työnteosta vaikuttaa keinotekoiselta lisäpalalta. (...) Mutta ehkä tästä meidän elämästä on kovin vaikea tehdä näytelmää... Näytelmästä puuttuu tyystin huumori. (...)” (Keskustelu Metsässä -esityksen ensi-illan jälkeen. Neuvosto-Karjala 29.3.1959)
Nautin Eemelin osasta Kansanlapsi ja herrasnainen -näytelmässä, vaikka vaikeuksia suomen kielen kanssa onkin. Olen sen kansanlapsen (siis prostushkan) serkku.
Eräs sanomalehden otsikko: "Ruuti kuivaksi taistelussa porvarillista ideologiaa vastaan!" Sellaisessa ilmapiirissä elimme. Monen monessa kokouksessa puhuttiin näitä sanoja. Teatteri yhteiskunnallisena instituutiona oli korvia myöten ideologiassa. Joka näytelmää tarkastettiin siitä näkökulmasta kenen myllylle kaadetaan vettä!
Teatterimme dramaturgi Walter Styf kirjoitti 7.6. Neuvosto-Karjala -lehden palstoilla: "Valtion Suomalainen teatteri on saanut valmiiksi uuden näytelmänsä, G. Figereidon Kettu ja viinirypäle. (...) Ensi-ilta Petroskoissa siirtyy seuraavan näytäntökauden alkuun, jolloin teatterin ohjelmistossa tulee olemaan kolme uutta näytelmää: mm. B. Brechtin ja H. Vuolijoen komedia Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti sekä Karjalan taide- ja kirjallisuuspäiviksi valmistuva uusi nykyaikainen neuvostonäytelmä tasavaltamme elämästä.” (Teatterit kesäkiertueille. Ensi-ilta Tshalnassa. Neuvosto-Karjala)
14.6.
Neuvosto-Karjala. Tulkaa meillekin. Matti Kajava Pitkästärannasta.
21.6.
Neuvosto-Karjala. Mielenkiintoinen esitys. Toivo Hakkarainen. (Kettu ja viinirypäle -esityksestä Sortavalassa.)
7. ja 8.8.
Kantaesityksenä V. Babitsh ja I. Paletshek, Metsän emäntä.
Teatterissamme oli vuonna 1959 38 ammattinäyttelijää.
Teatterin mainoskäsikirjassa, joka painettiin v.1959 Karjalan Autonomisen tasavallan Moskovan kulttuuripäivien yhteydessä, ei ole sanaakaan suomenkielellä.
Suomalainen draamateatteri tulee esiintymään Moskovan Keskuslastenteatterin tiloissa ja aloittaa esiintymisensä Moskovassa Nummisuutareilla.
19.8.
Karjalan taidepäivät Moskovassa.
"Esi-isämme, jotka löivät kädet käsiin, sormet sormien lomahan, haaveilivat paremmasta, valoisasta elämästä, jossa kukoistaa veljeys ja tasa-arvoisuus, jossa työihminen on elämänsä isäntä. He riemuitsisivat nyt tänä päivänä nähdessään haaveensa toteutuneena", kirjoitti Sulo Tuorila kirjoituksessaan Taiteen suuri ja jalo tehtävä (Neuvosto-Karjala).
Ei se mitään lystiä ollut esiintyä kuumassa monen miljoonan asukkaan kaupungissa. Asfaltti kuumana ja ihmiset hikisinä! Ja jännitys päälle. Kaupoissakin piti juoksennella, että sai ostettua kotiinkin jotakin ruokatavaraa, tuliaisia. Juoksentelin niin innokkaasti, että sain kuumetta. Ilmeni, että se on ruusutauti! Silti esitin.
Maija Leppänen kirjoitti lehteemme: "Tov. V. Z. Rodomyslenski (MHAT:in studio, siis Moskovan Taiteellisen teatterin) totesi, että vaikka P. Boriskovin näytelmä Tulikehässä (Petroskoin Venäläinen teatteri) saikin osakseen ristiriitaisia arvioita Moskovan lehdistössä (...), Rodomyslenski korosti erikoisesti näyttelijäin Garmonenkon, Godarevin, Arutjunovin ja Vasilisinan totuudellista, luonnollista näyttämösuoritusta..." (Teatteritaiteemme moskovalaisen arvostelun valokeilassa. Neuvosto-Karjala).
Olin mielissäni, että Godarev mainittiin. Grigori on todella hyvä näyttelijä.
Paljon myönteisiä lausuntoja sekä lehdistössä, että arvostelutilaisuudessa sai osakseen myös Suomalaisen teatterin kollektiivi. Puhujat totesivat teatterin korkean kulttuurin, hyvän yhteisnäyttelyntunnun, vanhemman sukupolven näyttelijäin mehevän mestaruuden ja huomioivat lahjakkaan nuorison, joka pystyy omaksumaan vanhemman polven luovat perinteet ja kehittämään niitä edelleen.
Teatteriarvostelija tov. Pimenov sanoi, että teatteripäivien ohjelmisto oli laadittu kiintoisasti. Moskovalainen yleisö mieltyi näytelmään Sammumattomat tähdet. Se seurasi sydämellisellä myötätunnolla karjalaisten sankarityttöjen Marian ja Annan (L. Kornilova ja E. Berg) kohtaloita. (...) Näytelmä on kiintoisasti ratkaistu, todella runollinen ja liikuttava. Siitä, samoin kuin esittäjistäkin, henki täydellistä elämän totuutta. (...)
Vanhemman polven näyttelijöiden rinnalla on kiintoisaa nuorisoa, mutta huomaa, ettei se riittävän vakavasti seuraa ja omaksu vanhemman polven luovaa näyttelytaitoa. Teatteri kehittää aktiivisesti nuorisoa, mikä on verrattain myönteinen ilmiö, mutta tämä voisi tapahtua rohkeamminkin. Niinpä esimerkiksi nuoren miellyttävän näyttelijän P. Rinteen kykyjä voitaisiin tarkastaa vastuullisemmissakin osissa.” (Maija Leppänen. Neuvosto-Karjala 23.9.1959)
Minulle se Moskovan matka ei ollut oikein eduksi. Se jännitys, vaikka roolit olivatkin pieniä, vaikutti. Teatterimme miesporukalla me lauloimmekin Taidepäivien päättäjäistilaisuudessa Kremlin teatterissa, jossa oli läsnä monta Neuvostoliiton korkea-arvoista toveria. Suurkaupungin nähtävyydet veivät usein jalat altamme. Kaikki se purkautui tautiin, jota saan potea vieläkin. Se on ruusutauti jalassa.
Vuoden 1959 loka-joulukuun teatterimme ohjelmisto:
8.-9. lokakuuta – näytäntökauden avajaiset. V. Babitsh ja I. Palatshek, Metsän emäntä. Ensi-ilta.
10.10., 11.10. ja 14.10. Vaudeville-illat.
17.10 ja 18.10 B. Brecht ja H. Vuolijoki, Herra Punttila ja hänen renkinsä Matti -näytelmän ensi-ilta.
Pauli Rinne sai erinomaisen Matin osan B. Brechtin ja H. Wuolijoen Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti -näytelmässä ja mainiosti selviytyi siitä ja partnöörinä hänellä oli legendaarinen Toivo Lankinen.
21.10. Vanhoja venäläisiä vaudevilleja
24. ja 25.10. G. Figereido, Kettu ja viinirypäle (Aisopos) -näytelmän ensi-ilta. Aisopoksen roolissa ja ohjaajana on Lankisen antagonisti Sulo Tuorila.
28.10. Herra Puntila...
4.11.Konstantin Finn, Elämän alku (venäjän kielellä) – ensi-ilta. Ahvosen kanssa vuorotellen esitämme kazahilaista Sabit-poikaa. Näytelmän tapahtumat ovat Kazahstanin aroilla, kun raivattiin uudismaata.
7.11 ja 8.11. suuri juhlaillanvietto ja Elämän alku -esitys;
6., 8.11., ja 9.11. Elämän alku -esitykset koululaisille;
14.11. Herra Puntila...;
15.11. aamulla Sammumattomia tähtiä ja illalla Elämän alku;
18.11. Kettu ja viinirypäle;
21.11. Metsän emäntä;
22.11. Elämän alku;
25.11. Nummisuutarit;
28.11. Kettu ja viinirypäle;
29.11. aamulla Elämän alku ja illalla Dangaardin kansaa;
2.12. Herra Puntila...;
4.12. Metsän emäntä;
5.12. Elämän alku.
5.12.
Luimme Neuvosto-Karjalasta artikkelin Nuori ihminen astuu elämään: "Kajoamatta K. Finnin näytelmän hyviin puoliin tai puutteellisuuksiin sanomme suoraan, että teatterin kollektiivi on luonut hyvän, mieltä lämmittävän, lyyrillisen näytelmän." (Elämän alku. Ohjannut O. Lebedev.)
Tässä arvostelussa saimme kuulla monta hyvää lausetta itsestämme. Mutta esitys oli valitettavasti venäjänkielinen.
|
